Marc Burns
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Marc Burns (oikealla) Berliinissä 2009 | |||
Maa:  Trinidad ja Tobago
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Peking 2008 | 4×100 m viesti | |
 Hopeaa |
Lontoo 2012 | 4×100 m viesti | |
| MM-kilpailut | |||
| Hopeaa |
Edmonton 2001 | 4×100 m viesti | |
| Hopeaa |
Helsinki 2005 | 4×100 m viesti | |
| Hopeaa |
Berliini 2009 | 4×100 m viesti | |
| Kansainyhteisön kisat | |||
 Pronssia |
Melbourne 2006 | 100 m juoksu | |
| Pronssia |
Glasgow 2014 | 4×100 m viesti | |
Marc Burns (s. 7. tammikuuta 1983) on trinidadtobagolainen pikajuoksija.
Burns voitti 2000 yleisurheilun nuorten MM-kisoissa Santiago de Chilessä 100 metrillä pronssia. Edmontonin MM-kilpailuissa 2001 hän juoksi maansa pikaviestijoukkueessa kolmanneksi.[1] Myöhemmin mitali kirkastui hopeaksi, kun Yhdysvaltain joukkue hylättiin.[2] Vuonna 2002 nuorten MM-kilpailuissa Kingstonissa hän saavutti hopeaa ajalla 10,18. Pariisin MM-kisoissa 2003 hän karsiutui alkuerissä. Ateenan olympialaisissa 2004 hänet hylättiin alkuerissä. Burns alitti ensimmäisen kerran 10 sekunnin rajan 25. kesäkuuta 2005, kun hän juoksi Port of Spainissa 9,96. Samana vuonna hän sijoittui Helsingin MM-kisoissa seitsemänneksi ajalla 10,14. 4 x 100 metrin viestijuoksussa hän oli mukana Trinidad ja Tobagon MM-hopeaa voittaneessa joukkueessa. Kauden lopussa hän voitti IAAF:n yleisurheilufinaalin juostuaan 10,00. Vuonna 2006 Burns juoksi kolmanneksi Kansainyhteisön kisoissa ja kahdeksanneksi IAAF:n yleisurheilufinaalissa. Yleisurheilun maailmancupissa hän oli kolmas. Osakan MM-kisoissa 2007 hän sijoittui 100 metrillä kahdeksanneksi ja Pekingin olympialaisissa 2008 seitsemänneksi. Pekingissä hän oli mukana Trinidad ja Tobagon joukkueessa 4×100 metrin viestijuoksussa. Joukkue sijoittui alun perin toiseksi, mutta nousi jälkikäteen olympiavoittajaksi kun Jamaikan joukkue hylättiin Nesta Carterin dopingkäryn takia[3]. IAAF:n yleisurheilufinaalissa hän oli viides.
Berliinin MM-kilpailuissa 2009 hän juoksi 100 metrillä seitsemänneksi ajalla 10,00. Pikaviestissä hän juoksi toisen osuuden hopeaa maansa ennätyksellä 37,62 saavuttaneessa joukkueessa[4]. Istanbulin sisäratojen MM-kilpailuissa 2012 Burns sijoittui viidenneksi 60 metrillä ajalla 6,62. Lontoon olympialaisissa 2012 hän sai pikaviestissä hopeaa. Alun perin joukkue sijoittui kolmanneksi, mutta nousi myöhemmin hopealle Tyson Gayn dopingkärystä johtuneen Yhdysvaltain joukkueen hylkäyksen jälkeen[5] Glasgow'n Kansainyhteisön kisoissa 2014 hän sai pikaviestissä pronssia.
Henkilökohtaiset ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 60 metrin juoksu: 6,55 (2011)
- 100 metrin juoksu: 9,96 (2005)
- 200 metrin juoksu: 20,57 (2005)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Marc Burns Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
- Marc Burns Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu). (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Butler, Mark (toim.): IAAF Statistics Handbook: Helsinki 2005, s. 136–137. IAAF, 2005. (englanniksi)
- ↑ http://www2.iaaf.org/WCH01/Results/data/M/4X1/Rf.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Olympedia – 4 x 100 metres Relay, Men www.olympedia.org. Viitattu 12.7.2022.
- ↑ Mulkeen, Jon: Event Report - Men's 4x100m Relay - Final berlin.iaaf.org. 22.8.2009. IAAF. Viitattu 23.8.2009. (englanniksi)
- ↑ USA men’s 4 x 100m relay team disqualified from the 2012 London Olympic Games 20.5.2015. olympic.org: KOK. Viitattu 29.8.2015. (englanniksi)
|
