Vammaisurheilu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Käsipolkupyöräilyä.

Vammaisurheilu on vammaisten henkilöiden harjoittamaa urheilua. Vammaisurheilua alettiin harrastaa laajassa mitassa toisen maailmansodan jälkeen, kun sodassa oli vammautunut lukuisia ihmisiä.

Vammaisurheilukilpailujen historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englannissa järjestettiin vuonna 1948 kilpailut, jotka oli tarkoitettu sodassa vammautuneille veteraaneille.[1] Muutamaa vuotta myöhemmin Hollannissa järjestettiin vastaavanlainen tapahtuma.[2]

Paralympia-nimellä kilpailtiin ensimmäisen kerran Roomassa 1960, jolloin osallistujiksi kelpuutettiin vain selkäydinvammaiset urheilijat. Torontossa vuonna 1976 mukaan tulivat näkövammaiset ja amputoidut urheilijat. Arnheimissa vuonna 1980 mukaan tulivat CP-vammaiset urheilijat ja Atlantassa vuonna 1996 kehitysvammaiset urheilijat. Talviparalympialaiset alkoivat vuonna 1976.[3]

Vuodesta 1988 lähtien olympialaisten järjestäjä on sitoutunut järjestämään samoilla suorituspaikoilla myös paralympialaiset, kun olympialaiset ovat päättyneet.[3] Kehitysvammaisilla on lisäksi omat kansainväliset arvokilpailunsa, jotka ovat nimeltään Special Olympics. Kuulovammaisten paralympialaisia vastaavaa tapahtumaa kutsutaan nimellä Deaflympics.

Vammaisilla voi vamman laadusta riippuen olla suorituksessa mukana henkilökohtainen avustaja.

Lajeja ja luokittelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hollantilainen Annette Roozen hyppäämässä pituutta jalkaproteesin kanssa.

Vammaisurheilussa kilpaillaan pääasiallisesti samoissa lajeissa kuin ”vammattomien” urheilussa. Lajeista on muokattu sovelluksia, joihin eri tavoin vammautuneet urheilijat voivat osallistua. Esimerkkinä voidaan mainita liikuntavammaisten istumalentopallo, jossa ovat menestyneet sodista kärsineet maat kuten Iran ja Bosnia ja Hertsegovina. Muita vammaisurheilun joukkuelajeja ovat muun muassa näkövammaisten maalipallo sekä liikuntavammaisten pyörätuolikoripallo, sähköpyörätuolisalibandy, pyörätuolirugby ja kelkkajääkiekko. Tarkoitusta varten suunniteltuja apuvälineitä käyttäen eri tavoin vammaiset henkilöt voivat harrastaa monia yksilölajeja kuten alppihiihtoa, tennistä, purjehdusta ja erilaisia yleisurheilulajeja, muun muassa pyörätuolikelausta. Raaja-amputoiduille on kehitetty erilaisia proteeseja juoksulajeja varten. Kenties tunnetuin proteeseilla juokseva urheilija on ollut Oscar Pistorius.

On olemassa myös pelkästään vammaisille henkilöille suunnattuja lajeja, kuten näkövammaisten sokkopingis ja maalipallo sekä liikuntavammaisten boccia.

Vammaisuusluokitus on urheilun osalta varsin tarkkaa. Luokittelun suorittavat terveydenhuollon ammattilaiset sekä varta vasten luokittelua varten järjestetyn koulutuksen käyneet lajiasiantuntijat. Osassa lajeista kullakin luokalla on omat kilpailunsa, ja joissakin lajeissa luokkia on yhdistelty, jolloin käytössä on tarkkaan määritellyt hyvitysjärjestelmät. Paralympialajeissa sekä liikunta- ja näkövammaisten lajeissa on kummassakin yleensä kolme vammaluokkaa. Urheilija, jolla on sekä liikunta- että näkövamma, voi kilpailla yhdistetyssä luokassa, jolloin hänelle on vammansa perusteella määritelty henkilökohtainen hyvitysprosentti.

Vammaisurheilijat (tai jopa täysin terveet henkilöt) voivat yrittää myös huijata luokituksissa esittäen todellista vaikeampaa vammaa päästäkseen kilpailemaan itselleen edullisemmassa luokassa. Huijausyritykset ovat lisääntyneet sitä mukaa, kun vammaisurheilun saama huomio ja suosio on kasvanut.[4]

Vammaisurheilujärjestöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimmat maailmanlaajuiset vammaisurheilujärjestöt ovat Special Olympics sekä Kansainvälinen Paralympiakomitea (IPC), jotka kuuluvat kansainväliseen olympiaperheeseen. Neljän vuoden välein järjestettävät Special Olympics -kilpailut on suunnattu kehitysvammaisille urheilijoille. Paralympialaisissa kilpailevat pääasiassa liikunta- ja näkövammaiset urheilijat.

Vammaisurheilu Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 2007 suomalaiset vammaisurheilujärjestöt käynnistivät työryhmät selvittämään yhden yhteisen vammaisurheilujärjestön perustamista. Mukana olivat Elinsiirtoväen Liikuntaliitto ry (ELLI), Näkövammaisten Keskusliitto ry (NKL), Suomen Invalidien Urheiluliitto ry (SIU) ja Suomen Kehitysvammaisten Liikunta ja Urheilu ry (SKLU). Yhdistyssuunnitelmien tuloksena perustettiin Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry 17. syyskuuta 2009. Kehitysvammaisten urheilua ja liikuntaa organisoiva Special Olympics Finland toimii VAU:n yhteydessä.[5] Suomen Paralympiakomitea valmistelee, valitsee, rahoittaa ja johtaa Suomen joukkueen kesä- ja talviparalympialaisiin.[6] Osassa lajeista, kuten judossa ja ratsastuksessa, vammaisurheilu on integroitu osaksi lajiliittojen toimintaa.[7]

Suomessa on vuosien saatossa ollut lukuisia menestyneitä vammaisurheilijoita, muun muassa yleisurheilijat Leo-Pekka Tähti, Markku Niinimäki ja Timo Sulisalo, hiihtäjät Tanja Kari, Jouko Grip ja Merja Hanski sekä ampuja Minna Leinonen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Matthew Lodge: Paraolympialaiset-valiojoukon urheilua. It -Invalidiliitto, Kesäkuu 6/12, 72. vsk, nro 6, s. 56. Invalidiliitto ry.
  2. Ilkka Vuorikuru: Juuret veteraanikisoissa. Uutispäivä Demari, 2010, nro 13.1., s. 15.
  3. a b Suomen Paralympiakomitea Viitattu 29.7.2011.
  4. Eberle, Lukas: Competing under False Pretenses: Fake Handicaps a Growing Problem for Disabled Sports (saksasta englanniksi kääntänyt Christopher Sultan) Spiegel Online International. 27.4.2012. Viitattu 26.8.2013. (englanniksi)
  5. Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry Viitattu 3.2.2011.
  6. Suomen Paralympiakomitea Viitattu 29.7.2011.
  7. Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry Viitattu 29.7.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]