Suomen valtiovarainministeriö

Wikipedia
Ohjattu sivulta Valtiovarainministeriö
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Valtiovarainministeriö (VM)
Valtiovarainministerio.svg
Ministeri(t)
– Valtiovarainministeri Antti Rinne
– Liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikko
Kansliapäällikkö Martti Hetemäki (valtiosihteeri kansliapäällikkönä)
Budjetti 16,99 mrd. € (2013)
Työntekijöitä 380 [1]
Osoite Valtiovarainministeriö
PL 28
00023 VALTIONEUVOSTO
www.vm.fi
Mitä saan veroeuroillani?

Valtiovarainministeriö (VM[2]) on valtioneuvoston osa, jonka tehtävänä on valmistella hallituksen talouspolitiikkaa ja valtion talousarvio. Se pyrkii vakauttamaan talouden kehitystä sekä huolehtimaan verojärjestelmän kilpailukyvystä. Ministeriö vastaa myös valtion henkilöstöpolitiikasta, valtionhallinnon kehittämisestä sekä rahoitusmarkkinapolitiikan valmistelusta.[3]

Valtiovarainministeriö sai alkunsa 1809 luodun hallituskonseljin, sittemmin Keisarillisen Suomen senaatin, talousosastosta, jolle kuului maan yleinen hallinto.[4]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ministeriötä johtaa valtiovarainministeri Antti Rinne. Valtiovarainministeriössä on myös toinen ministeri, liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikko, jonka vastuualueelle kuuluu osa ministeriön asioista. Ministereiden työnjaosta sovitaan hallitusta muodostettaessa.[5] Ministereillä on apunaan omat määräaikaiset valtiosihteerit (Raimo Luoma (AR) ja Sami Paatero (PR)), sihteerit ja vaihteleva määrä erityisavustajia.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori käsittelee valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosastolle kuuluvat asiat, ei kuitenkaan valtion lainanottoa ja velanhoitoa koskevia asioita eikä, Euroopan investointipankkia ja Pohjoismaista investointipankkia koskevia asioita lukuun ottamatta, kansainvälisiä rahoituslaitoksia koskevia asioita.

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka käsittelee EU:n budjettineuvostoa koskevat asiat.

Ministeriön ylin virkamies on valtiosihteeri kansliapäällikkönä Martti Hetemäki. Valtiosihteerin apuna toimivat alivaltiosihteeri Tuomas Saarenheimo (1.9.2013 alkaen), talouspolitiikan koordinaattori Jukka Pekkarinen sekä kehitys- ja hallintojohtaja Helena Tarkka, joka vastaa hallinnollisista asioista.

Kansliapäällikkönä toimivan valtiosihteerin johdolla toimiva koordinoiva johtoryhmä käsittelee ministeriön strategiset asiakokonaisuudet. Koordinoivaan johtoryhmään kuuluvat lisäksi alivaltiosihteeri, hallinto- ja kehitysjohtaja, talouspolitiikan koordinaattori sekä viestintäjohtaja. Ministeriön viestintäjohtaja on Liinu Lehto (15.11.2013 alkaen).[5]

Valtiovarainministeriö on jakautunut seitsemään osastoon[6], jotka ovat:

Osastojen johtamisesta vastaavat osastopäälliköt, JulkICT-toiminnossa ICT-johtaja.[5]

Ministeriön sisäisestä hallinnosta vastaa kehittämis- ja hallintotoiminto (hallinto- ja kehitysjohtaja Helena Tarkka), johon kuuluu myös viestintä (viestintäjohtaja Liinu Lehto). Suoraan johdon alaisuudessa toimii kansainvälisten asioiden sihteeristö (finanssineuvos Martti Salmi). Ministeriössä toimii myös valtiovarain controller -toiminto, joka on valtioneuvoston yhteinen tulos- ja valtiovarainvalvoja.[1]

Valtiovarainministeriön hallinnonala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtiovarainministeriön hallinnonalalla työskentelee yli 12 000 henkilöä. Näistä suurin osa on vero- ja tullihallinnon palveluksessa.[7]

Virastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Lautakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtiöt ja liikelaitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rahastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallituskonseljin talousosasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Hallituskonselji

Suomen valtiovarainministeriön historia alkaa 1809 muodostetusta hallituskonseljista (vuodesta 1816 Keisarillinen Suomen senaatti). Sen talousosaston valtiovaraintoimituskunta muutettiin maan itsenäistyttyä valtiovarainministeriöksi. Myös 1809 perustetun hallituskonseljin kamaritoimituskunnan tehtävät siirrettiin sen lakkauttamisen yhteydessä vuonna 1917 valtiovarainministeriölle.[16]

Keskushallinnon toimikenttä oli suppea, ja talousasioilla oli siinä merkittävä osa. Kolmen toimituskunnan (valtiovarain-, kamari- ja tili- sekä sotilas) tehtävät liittyivät valtiontalouteen. Esimerkiksi sotilastoimikunta hoiti ruotujakoisen armeijan lakkauttamisen jälkeen armeijan taloutta, mihin kuului huomattava veronkanto- ja varainhoitotehtävä.[16] Sotilasmenot olivat tuolloin valtiontalouden suurin menoerä.[17] Valtiovaraintoimituskunnan tehtäväkenttä ulottui valtiontalouden (budjetti ja menot) ulkopuolelle myös talous- ja elinkeinopolitiikkaan.[17] Valtiontalouden tulot kuuluivat pääosin kamaritoimituskunnan tehtäviin. Se valvoi veronkantoa sekä tarkasti maakirjoja ja muita yleisiä tilejä pitäen kirjaa myös konseljin menoista. Lisäksi sen toimintaan kuului henkikirjat ja väkilukutilastolaitos.[17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heikkinen, Sakari & Tiihonen, Seppo: Valtionrakentaja. Valtiovarainministeriön historia I. Valtiovarainministeriö, 2009. ISBN 978-951-37-5568-3

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Organisaatio ja tehtävät Valtiovarainministeriö. Viitattu 14.2.2013.
  2. a b Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 31.5.2013.
  3. Ministeriö Valtiovarainministeriö. Viitattu 28.11.2009.
  4. Historiaa Valtiovarainministeriö. Viitattu 28.11.2009.
  5. a b c Ministeriön johto Valtiovarainministeriö. Viitattu 28.11.2009.
  6. Organisaatio ja tehtävät Valtiovarainministeriö. Viitattu 14.2.2013.
  7. Hallinnonala Valtiovarainministeriö. Viitattu 28.11.2009.
  8. Virastot Valtiovarainministeriö. Viitattu 14.2.2013.
  9. a b c d e f 2 § Ministeriön toimialaan kuuluvat virastot, laitokset, rahastot, yhtiöt ja muut toimielimet Valtioneuvoston asetus valtiovarainministeriöstä 26.6.2003/610. 15.11.2007/1023. Finlex. Viitattu 28.11.2009.
  10. Lautakunnat Valtiovarainministeriö. Viitattu 14.2.2013.
  11. Yhtiöt ja liikelaitokset Valtiovarainministeriö. Viitattu 28.11.2009.
  12. Hallinto ja organisaatio 7.8.2008. Kuntien eläkevakuutus. Viitattu 28.11.2009.
  13. 5 § Valtuuskunta Laki Kuntien takauskeskuksesta. 3.11.2006/944. Kuntien takauskeskus. Viitattu 28.11.2009.
  14. Laki kunnallisesta työmarkkinalaitoksesta Laki kunnallisesta työmarkkinalaitoksesta 254/1993. Finlex. Viitattu 28.11.2009.
  15. Rahastot Valtiovarainministeriö. Viitattu 28.11.2009.
  16. a b Valtionrakentaja. Valtiovarainministeriön historia I., s. 16–17
  17. a b c Valtionrakentaja. Valtiovarainministeriön historia I., s. 19

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heikkinen, Sakari & Tiihonen, Seppo: Kriisinselvittäjä. Valtiovarainministeriön historia II. Valtiovarainministeriö, 2009. ISBN 978-951-37-5569-0

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]