Jussi Niinistö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jussi Niinistö
Jussi Niinistö SuomiAreena-tapahtumassa 2014.
Jussi Niinistö SuomiAreena-tapahtumassa 2014.
Syntynyt 27. lokakuuta 1970 (ikä 43)
Helsinki
Puolue perussuomalaiset
Asema kansanedustaja (2011–)
kunnanvaltuutettu (2009–)
Vaalipiiri Uudenmaan vaalipiiri
Kotipaikka Nurmijärvi
Kotisivu www.jussiniinisto.fi

Jussi Lauri Juhani Niinistö (ent. Lauri Juhani Niinistö,[1] s. 27. lokakuuta 1970 Helsinki) on suomalainen poliitikko ja historiantutkija. Vuodesta 2011 Niinistö on toiminut perussuomalaisten kansanedustajana ja eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajana. Vuosina 2005–2011 hän oli perussuomalaisten eduskuntaryhmän pääsihteeri. Vuonna 2013 hänet valittiin puolueen 1. varapuheenjohtajaksi.[2]

Koulutukseltaan Niinistö on filosofian tohtori. Vuodesta 2004 lähtien hän on ollut Suomen historian dosentti Helsingin yliopistossa ja Suomen sotahistorian dosentti Maanpuolustuskorkeakoulussa.[3]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niinistön vanhemmat ovat emeritusprofessori Lauri Niinistö ja lääkintöneuvos Leena Niinistö.[3] Lauri Niinistö toimi ennen eläkkeelle jäämistä Teknillisessä korkeakoulussa epäorgaanisen kemian professorina.[4] Katriinan sairaalan ylilääkärinä toiminut lääketieteen ja kirurgian tohtori Leena Niinistö toimi Suomalainen Lääkäriseura Duodecimin puheenjohtajana 2000-luvun alussa.[5] Isän puolelta Niinistön sukujuuret ovat pohjalaisetlähde? ja äidin puolelta hämäläiset[5]. Niinistön veli on Helsingin yliopiston epäorgaanisen kemian laboratorion tutkija,[6] tekniikan tohtori[7] Jaakko Niinistö, joka on myös perussuomalaisten Vantaan kaupunginvaltuutettu[8].

Niinistö avioitui vuonna 1993 äidinkielen[9] lehtori Kati Niinistön (o.s. Köyhäjoki) kanssa.[10][11] Heillä on kolme lasta.[10] Perhe asui ensin Helsingin Tapulikaupungissa, sitten Espoon Lintuvaarassa ja lopulta vuodesta 1999 lähtien 1999 omakotitalossa Nurmijärven kirkonkylällä.lähde? Huhtikuussa 2014 Niinistö jätti yksipuolisen avioerohakemuksen. Toukokuussa hänellä kerrottiin olevan suhde perussuomalaisista kirjan kirjoittaneen toimittaja Leena Sharman kanssa.[11]

Opinnot ja tieteellinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peruskoulunsa Niinistö aloitti vuonna 1977 Seutulan kyläkoulussa Vantaalla ja siirtyi sitten Rajatorpan koulun kautta Hämeenkylän yläasteelle. Hän kirjoitti ylioppilaaksi viidellä laudaturilla ja yhdellä magna cum laudellalähde? Hämeenkylän lukiosta vuonna 1989[3]. Harrastuksenaan Niinistöllä oli tuohon aikaan pitkänmatkanjuoksu.lähde? Vuosina 1989–1990 hän suoritti asepalveluksen Karjalan Prikaatissa ja valmistui Reserviupseerikoulun 192. kurssilta. Hänen reservin sotilasarvonsa on luutnantti (2006).[12]

Armeijan jälkeen Niinistö aloitti opinnot Helsingin yliopiston historian laitoksella pääaineenaan Suomen ja Pohjoismaiden historia. Hän kiinnostui itsenäistymis- ja sortovuosien aktivismin tutkimuksesta. Vuonna 1994 Niinistö valmistui filosofian maisteriksi.[3] Hänen pro gradu -tutkielmansa oli nimeltään Aktivismi elämänasenteena: Paavo Sivén/Susitaipaleen sotilaallinen ja poliittinen ura jääkäriliikkeestä Mäntsälän kapinaan.[1] Niinistö jatkoi tutkimusta aiheesta ja valmistui filosofian tohtoriksi väitöskirjalla Paavo Susitaival 1896–1993: Aktivismi elämänasenteena vuonna 1998.[13]

Vuosina 1995–2004 Niinistö toimi erilaisissa projekteissa tutkimusavustajana ja tutkijana.[12] Pro gradu -työnsä hän oli julkaissut nimellä Lauri Juhani Niinistö ja väitöskirjan nimellä L. J. Niinistö, mutta seuraavat suhteellisen tiheään valmistuneet teokset ilmestyivät Jussi Niinistön nimellä. Ensimmäinen väitöskirjan jälkeinen teos oli vuonna 1998 ilmestynyt Suomalaisia soturikohtaloita. Pohjan Pojat: Kuvahistoria suomalaisen vapaaehtoisrykmentin vaiheista Viron vapaussodassa 1919, jonka hän teki yhdessä Jukka I. Mattilan kanssa. Tämän jälkeen ilmestyivät Niinistön pääteoksiksi laskettavat Bobi Sivén: Karjalan puolesta (2001), Heimosotien historia 1918—1922 (2005) sekä Isontalon Antti: Eteläpohjalainen jääkäri, värväri ja seitsemän sodan veteraani (2008), jotka kaikki saivat julkista huomiota. Niinistö itse pitää Bobi Sivén- ja Antti Isotalo -elämäkertojaan pääteoksinaan.[14] Heimosotien historia 1918—1922 sai pääasiassa positiivisen vastaanoton esimerkiksi Helsingin Sanomissa.[15][16] Sen sijaan SDP:n Erkki Tuomioja väitti, että ”kauniisti taitettu ja kuvitettu teos on tarkoitettu ensi sijassa suomettumisikeen alta vapautuneille uusnationalisteille sekä heimosotureiden jälkeläisille”, vaikka kehuikin lähde- ja tietomäärää sekä sisältöä päällisin puolin.[17] Paljolti Niinistön teoksen pohjalta teki Greger Grönqvist tunnin pituisen dokumentin ”Tulkoon sota ja veriset vaatteet”, jota esitettiin FST5:llä huhtikuussa 2011. Niinistö myös itse esiintyi asiantuntijana dokumentissa.[18]

Tuolta ajalta pienempiä tutkimusten sijaan lähinnä yleisesityksiksi laskettavia teoksia ovat vuonna 2003 ilmestyneet Suomalaisia vapaustaistelijoita ja Lapuan liike: Kuvahistoria kansannoususta 1929–1932.

Kirjallisen tutkimuksen lisäksi Niinistö on kirjoittanut useita artikkeleita ja arvosteluita alan tutkimusta käsitteleviin lehtiin, kuten Suomen Sotilas -lehteen, Historialliseen aikakauskirjaan, Sotilasaikakauslehteen ja Vapaussoturi-lehteen. Laajan tieteellisen tuotannon myötä Niinistö sai vuonna 2004 nimityksen dosentiksi yliopistolle ja Maanpuolustuskorkeakouluun.

Niinistö on Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan jäsen ja hän kuului puolustusministerin lokakuussa 2009 asettamaan laajapohjaiseen neuvottelukuntaan, jonka tehtävänä on tukea asevelvollisuuden yhteiskunnallisia vaikutuksia tutkivan selvitysryhmän työtä.

Yhdistystoiminta ja politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinne- ja maanpuolustustyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinnostus Suomen itsenäisyystaistelua ja sotahistoriaa kohtaan sekä Suomen sotiin liittyvä perinnetyö on ollut tärkeää Niinistölle. Niinistö on toiminut Suomalaisuuden liiton hallituksessa vuodesta 1996. Suomalaisuuden liiton toiminnanjohtajana hän toimi vuosina 1999–2000 sekä 2001. Tämän myötä hän on istunut vuosina 1998–2011 Viro-säätiön hallituksessa ja P. E. Svinhufvudin Muistosäätiön hallitusneuvostossa vuodesta 2003 alkaen. Lisäksi hän toimii edelleen Vapaussodan Invalidien Muistosäätiön perinnetyön sihteerinä. Sotilasperinteen Seuran tieteellisessä toimikunnassa Niinistö vaikutti vuosina 2005–2011. Vuonna 2006 hänet valittiin Vapaussoturi-lehden päätoimittajaksi, jona hän toimi vuoteen 2011 asti. Aktiivisesta osallistumisesta vapaussodan perinnetyöhön hän sai Vapaussodan Perinneliiton kultaisen jäsenmerkin vuonna 2005.

Aktiivisena vapaaehtoisen maanpuolustuksen harrastajana ja tukijana Niinistö on toiminut Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnassa ja suunnittelukunnan työjaostossa vuosina 2007–2011 sekä puolustusministerin asettamassa Asevelvollisuustyöryhmän neuvottelukunnassa 2009–2010. Niinistö on suorittanut 176. Valtakunnallisen Maanpuolustuskurssin. Vapaaehtoisen maanpuolustustyön myötä Niinistö on saanut Vapaaehtoisen maanpuolustustyön ansiomitalin (2000) ja Sinisen Ristin (2001).

Perussuomalaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväällä 2004 Niinistö lähti mukaan politiikkaan, kun hänen ystävänsä Timo Soini pyysi häntä perussuomalaisten eurovaalikampanjakoordinaattoriksi. Niinistö oli aikanaan tutustunut Soiniin Suomalaisuuden Liiton hallituksessa. Tästä alkoi Niinistön työ puolueen vaalikampanjoiden ykköspäällikkönä. Vuoden 2004 eurovaaleissa perussuomalaiset saivat 8 900 ääntä ja 0,54 prosentin ääniosuuden. Vuonna 2005 Niinistö nimitettiin perussuomalaisten eduskuntaryhmän pääsihteeriksi. Vuoden 2006 presidentinvaaleissa Niinistö toimi Timo Soinin kampanjapäällikkönä. Soini sai vaaleissa 103 492 ääntä ja 3,43 prosenttia äänistä, mikä ei oikeuttanut pääsyä toiselle kierrokselle. Niinistö toimi perussuomalaisten vaalipäällikkönä vuoden 2007 eduskuntavaaleissa, joissa puolue lisäsi paikkamääräänsä kahdella viiteen edustajaan saaden 112 256 ääntä ja 4,05 prosentin ääniosuuden.

Niinistö on sanonut olevansa ”politrukki, en poliitikko, kauniimmin sanoen taustavaikuttaja politiikassa perussuomalaisten puolueessa”.[19] Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa Niinistö kuitenkin lähti itse ehdolle veljensä kanssa. Niinistö valittiin Nurmijärven kunnanvaltuustoon 500 äänellä; hän oli perussuomalaisten ääniharava ja kunnan neljänneksi eniten ääniä saanut. Niinistön lisäksi valtuustoon valittiin kaksi muuta perussuomalaista. Perussuomalaiset saivat Nurmijärvellä yhteensä 1 198 ääntä, joten Niinistön saama osuus näistä kaikista oli peräti 41 prosenttia.[20]

Kunnallispolitiikkaan lähtemisen myötä Niinistö on toiminut Nurmijärven perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtajana vuodesta 2009, Nurmijärven kunnanhallituksen varajäsenenä sekä Nurmijärven kunnanhallituksen henkilöstöjaoston ja Nurmijärven ympäristölautakunnan varajäsenenä vuosina 2009–2010. Vuodesta 2009 lähtien hän on istunut myös Kuntaliiton valtuustossa viisihenkisen perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtajana.

Vuodesta 2008 lähtien Niinistö on toiminut Nurmijärven perussuomalaisten varapuheenjohtajana. Tämän lisäksi hän on toiminut Perussuomalainen-lehden vakituisena toimittajana sekä useissa luottamus- ja työryhmätoimissa puolueen sisällä. Niinistön asema puolueen ohjelmatyössä on myös ollut keskeinen.lähde?

Vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa Niinistö oli jälleen puolueen valtakunnallinen kampanjapäällikkö. Tällä kertaa perussuomalaisten ehdokkaana oli Timo Soini, joka meni suurella äänivyöryllä läpi. Perussuomalaiset saivat 162 930 ääntä ja 9,8 prosentin ääniosuuden, mitä Niinistö on pitänyt hyvänä revanssina vuoden 2004 eurovaaleihin verrattuna.lähde?

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Jussi Niinistö sai 4 911 ääntä, joka oli neljänneksitoista eniten Uudenmaan vaalipiirissä. Koko maan tilastossa Niinistö sijoittui sijalle 135.[21] Niinistön vaalipäällikkönä toimi hänen veljensä Jaakko Niinistö.

Perussuomalaisten suurvoiton myötä arvuuteltiin Niinistöstä puolustusministeriä. Perussuomalaiset ei kuitenkaan lähtenyt euromaiden tukia koskevien erimielisyyksien takia hallitukseen ja Niinistön asemaksi vakiintui puolustusvaliokunnan puheenjohtajuus, jossa tehtävässä hän aloitti 4. toukokuuta 2011.[22]

Vuoden 2012 kunnallisvaaleissa Niinistö jatkoi Nurmijärven valtuustossa saaden 842 ääntä.[23]

Kriittinen uutisointi, mediakeskustelu ja poliittiset mielipiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perussuomalaisiin kohdistuvan mediahuomion myötä myös Jussi Niinistöön on kiinnitetty huomiota. Ennen vaaleja maaliskuun alussa Uusi Suomi kahdessa uutisessa[24][25] pyrki herättämään huomiota sille, että Niinistö kirjoitti 1990-luvun alussa Uuden Suomen äärioikeistolaiseksi luonnehtiman Kansallinen Kulttuuririntama -järjestön ”Valkoinen Rintama” -lehteen, ja että hän tunsi järjestön johtajan, sittemmin kokoomuslaisen, Jukka I. Mattilan. Niinistö kuittasi puheet nuoruuden radikalismilla ja kertoi pitäneensä järjestöä vain isänmaallisena. Tuolloin Niinistö oli kannattanut Karjalan palauttamista ja vastustaneensa pakkoruotsia, eikä ole muuttanut kantaansa asian suhteen edelleenkään.[24][26]

Niinistö herätti keskustelua heti vaalien jälkeen 20. huhtikuuta 2011 sanoessaan, että jos jokin varuskunta olisi pakko lakkauttaa, niin se olisi Dragsvik. Niinistön mielestä varuskunnan olemassaololle on vain kielipoliittiset syyt ja Puolustusvoimien säästöjen aikana sen toiminta voitaisiin yhdistää Upinniemeen.[27][28] Tämän jälkeen RKP:läinen Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak suutahti[29], minkä jälkeen Niinistö korosti, ettei kielipoliittisin syin olla lakkauttamassa yhtään varuskuntaa, eikä kyse ole hänen kielipoliittisista näkemyksistään. Lisäksi Niinistö huomautti, että Dragsvik on ollut lakkautuslistalla pitkään.[30]

Aliupseeriliiton puheenjohtaja Petteri Leino väitti blogissaan 22. toukokuuta 2011 ”varmana tietona”, että Pääesikunnassa ja puolustusministeriössä sekä kenraalikunnassa pelättiin Jussi Niinistön nousevan puolustusministeriksi.[31]

Tämän jälkeen 16. kesäkuuta Uusi Suomi -verkkolehti uutisoi ”Yllättävänä esityksenä” Niinistön ehdotuksen kodinturvajoukkojen perustamiseksi Suomeen muiden Pohjoismaiden tapaan. Tarkoitus olisi Niinistön mukaan helpottaa resurssipulasta ja säästöistä kärsiviä puolustusvoimia.[32]

Poliittisilta mielipiteiltään Niinistö on sanonut olevansa enemmän vasemmalla kuin oikealla, mutta ”maanpuolustuksessa voi sanoa, että olen oikealla”.[24] Helsingin Sanomien vaalikoneen Uudenmaan vuonna 2011 läpipäässeiden ehdokkaiden vastausten pohjalta tehdyssä kenttäkartassa Niinistö oli lähes samassa kohdassa kuin Timo Soini, tosin hieman enemmän vasemmalla, ja hieman enemmän vasemmalla kuin Kokoomuksen vasemmistolaisimmaksi vastausten perusteella tullut Marjo Matikainen-Kallström.[33] Vaalikonevastauksissa vuonna 2011 Niinistö muun muassa kannatti tuloerojen kaventamista huomattavasti, pääomatuloveron nostoa, punamultaa perussuomalaisilla sekä vastusti NATO-jäsenyyttä, nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa ja perinteistä tinkimistä.[34] Mottonaan Niinistö on käyttänyt ”Ei oikeaan, ei vasempaan vaan suoraan eestä Suomenmaan!”.[34] Lisäksi hän on sanonut, että ”Vasemmistolainen järjestövalta tai oikeistolainen rahavalta eivät minua kiinnosta. Olen Perussuomalainen.”[35]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paavo Susitaival 1896–1993. Aktivismi elämänasenteena. Bibliotheca Historica 29. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1998. ISBN 951-710-077-9.
  • Suomalaisia soturikohtaloita. Jyväskylä: Suomalaisuuden liitto, 1998. ISBN 951-96348-5-1.
  • Kiinteistöjen liputustieto. Helsinki: Suomalaisuuden liitto, 1999. ISBN 951-96348-6-X.
  • Niinistö, Jussi & Mattila, Jukka I.: Pohjan Pojat. Kuvahistoria suomalaisen vapaaehtoisrykmentin vaiheista Viron vapaussodassa 1919. Helsinki: LAK-Kustannus, 1999. ISBN 951-98147-0-1.
  • Bobi Sivén. Karjalan puolesta. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2001. ISBN 951-746-241-7.
  • Suomalaisia vapaustaistelijoita. Sotilasperinteen seuran julkaisusarja nro 9. Helsinki: Nimox, 2003. ISBN 952-5485-00-5.
  • Lapuan Liike. Kuvahistoria kansannoususta 1929–1932. Helsinki: Nimox Ky, 2003. ISBN 952-5485-01-3.
  • Heimosotien historia 1918–1922. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-687-0.
  • ”Suomalaisuuden Liiton vaiheita 1906–2006”, teoksessa Tala, Heikki (päätoim.): Vuosisata suomalaisuuden puolesta: Suomalaisuuden liitto 1906–2006. Helsinki: Suomalaisuuden liitto, 2006. ISBN 951-96348-7-8.
  • Eteläpohjalaiset ja Suomen vapaustaistelu, Rauhan ajan suojeluskunta- ja lottajärjestöt, Eteläpohjalaiset talvi- ja jatkosodassa sekä Tyytymättömän oikeiston tukialue -nimiset luvut (yhteensä 127 sivua) kokoomateoksessa Etelä-Pohjanmaan historia VII (Etelä-Pohjanmaan liitto. Toim. Raimo Salokangas. Vaasa 2006)
  • Isontalon Antti. Eteläpohjalainen jääkäri, värväri ja seitsemän sodan veteraani. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-951-746-979-1.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pää- tai sivuaineen tutkielmat, Suomen historia, Suomen ja Skandinavian historia (1994-1995) Helsingin yliopisto. Viitattu 21.5.2014.
  2. Jussi Niinistö perussuomalaisten 1. varapuheenjohtajaksi Yle Uutiset. 29.6.2013. Viitattu 21.5.2014.
  3. a b c d Jussi Niinistö Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  4. Kemian tekniikan tutkinto-ohjelma, opinto-opas 2005–2006 (pdf) Aalto-yliopisto. Viitattu 21.5.2014.
  5. a b Vilmi, Ulla-Maija: Kipujen ja sairauden tuttava Vantaan Lauri. 13.3.2008. Viitattu 21.5.2014.
  6. HY-mainari henkilöhakemisto: Niinistö Jaakko T Helsingin yliopisto. Viitattu 21.5.2014.
  7. Laatikainen, Tuula: Perusinsinööri innostui perussuomalaisista Tekniikka & talous. 31.10.2008. Viitattu 21.5.2014.
  8. Epäselvyyttä vaalirahoituslainsäädännöstä Jussi Niinistön blogi. 31.1.2011. Uusi Suomi. Viitattu 21.5.2014.
  9. Järvenpään Yhteiskoulun henkilökunta Järvenpään yhteiskoulu. Viitattu 21.5.2014.
  10. a b CV (Internet Archive) Jussi Niinistön kotisivu. Viitattu 21.5.2014.
  11. a b Kirjoitti kirjan perussuomalaisista – ryhtyi suhteeseen puolueen kansanedustajan kanssa 20.5.2014. Ilta-Sanomat. Viitattu 20.5.2014.
  12. a b CV jussiniinisto.fi. Viitattu 21.5.2014.
  13. L.J. Niinistö: Paavo Susitaival 1896-1993. Aktivismi elämänasenteena Elektra-tietokanta. Helsingin yliopisto. Viitattu 21.5.2014.
  14. Tikka, Juha-Pekka: Perussuomalaisten Jussi Niinistö: EU-kriittisyys esiin hallitusneuvotteluissa Verkkouutiset. 27.1.2011. Viitattu 21.5.2014.
  15. http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Suomen++pyh%C3%A4++sota/HS20050206SI1VS062r8?free=Heimosodat&date=year2005&advancedSearch=& HS arkisto 6.5.2005 maksullinen
  16. http://www.militariafennica.net/documents/2005/Heimosotureita_-_kenraaleja_-_ministereita.pdf
  17. http://www.tuomioja.org/index.php?mainAction=showPage&id=1293&category=3
  18. http://yle.fi/ohjelmat/1047792 luettu 28.6.2011
  19. http://kareliaklubi.com/KareliaKlubiLehti/014/020.pdf
  20. http://yle.fi/vaalit2008/tulospalvelu/kunnat/puolueiden_kannatus_kno543.html
  21. Valitut ehdokkaat Uudenmaan vaalipiiri Oikeusministeriön tulospalvelu. Viitattu 21.4.2011.
  22. http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/pubman/templates/1.htx?id=4137
  23. http://www.vaalikone.fi/kunta2012/tulos/ehdokas/543/73/
  24. a b c http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/109887-soinin-%E2%80%9Dministeri%E2%80%9D-karjala-takaisin
  25. http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/111449-persun-inttivaite-hiljensi-kenraali-hagglundin
  26. http://yle.fi/uutiset/teemat/vaalit_2011/2011/04/soini_puuttui_hakkaraisen_puheisiin_2549776.html
  27. http://yle.fi/uutiset/teemat/vaalit_2011/2011/04/perussuomalaiset_voisi_harkita_dragsvikin_varuskunnan_lakkauttamista_2530465.html
  28. http://www.iltasanomat.fi/vaalit2011/Yle%20PS%20voisi%20lakkauttaa%20Dragsvikin%20-%20vain%20kielipoliittiset%20perusteet/art-1288384080107.html?ref=rss
  29. http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/111475-persun-armeijavaite-tyrmataan-%E2%80%9Dtaytta-lumetta%E2%80%9D
  30. http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/111513-dragsvik-vaittely-%E2%80%9Druotsinkieliset-hermostuivat-turhaan%E2%80%9D
  31. http://www.aliupseeriliitto.fi/blogit/?247_m=1028
  32. http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/113177-yllattava-esitys-%E2%80%9Dkodinturvajoukot-suomeen%E2%80%9D
  33. http://www.loitto.com/tilastot/hsvaalikone11/kartta/
  34. a b http://www.vaalikone.fi/eduskuntavaalit2011/ehdokkaat/uusimaa/perussuomalaiset/niinisto_jussi/
  35. http://jussiniinisto.fi/index.php/esittely/

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]