Arvosana

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Arvosana on koulutuksessa käytettävä arvio kokeen, kurssin, oppiaineen opiskelun, päättötyön, opinnäytteen tai tutkielman onnistumisesta.

Arvosanat Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peruskoulu ja lukio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 10 (erinomainen; aiemmin kiitettävä)
  • 9 (kiitettävä)
  • 8 (hyvä; aiemmin tyydyttävä)
  • 7 (tyydyttävä)
  • 6 (kohtalainen; aiemmin välttävä)
  • 5 (välttävä)
  • 4 (hylätty; aiemmin heikko)
  • T (täydennettävä) (Lukio)

Suomen peruskouluissa ja lukioissa kokeiden arvosanat ovat jotakuinkin samat, mutta ne voivat olla myös kokonaislukujen väliltä. Esimerkiksi arvosanojen 8 ja 9 välille sijoittuvat kokeissa arvosanat 8+ (8,25), 8½ (8,50) ja 9– (8,75). Todistukseen oppilas voi kuitenkin saada vain kokonaisia numeroita arvosanoiksi.

Ammattioppilaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

3 tai K3   kiitettävä
2 tai H2   hyvä
1 tai T1   tyydyttävä

Tämä asteikko otettiin ammattikouluissa käyttöön vuoden 2009 syksyllä. Sitä ennen käytössä oli viisiportainen arvosteluasteikko 0–5;
0 (hylätty), 1 (tyydyttävä), 2 (tyydyttävä), 3 (hyvä), 4 (hyvä), 5 (kiitettävä).

Yllä mainittujen lisäksi joistakin aineista ei anneta lainkaan arvosanaa, vaan ne merkitään suoritetuksi (S).

Korkeakoulut (yliopistot ja ammattikorkeakoulut)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

numero  arvosanan kuvauksia
Helsingin yliopistossa  
5  (erinomainen)  (kiitettävä)
4  (kiitettävä)  (hyvä)
3  (hyvä)  (hyvä)
2  (tyydyttävä)  (tyydyttävä)
1  (välttävä)  (tyydyttävä)
0  (hylätty)  (hylätty)

Aiemmin Suomen yliopistoissa oli yleisesti käytössä asteikko 0—3, jossa

  • 3 (erinomaiset tiedot, erinomainen; vastasi vanhaa laudatur-arvosanaa)
  • 2 (hyvät tiedot, hyvä; vastasi vanhaa cum laude approbatur-arvosanaa)
  • 1 (tyydyttävät tiedot, tyydyttävä; vastasi vanhaa approbatur-arvosanaa)
  • 0 (hylätty; vastasi vanhaa improbatur-arvosanaa)

Suomalainen ylioppilastutkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1996 alkaen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylioppilaskokeen arvosanat vuodesta 1996 alkaen [1]
Arvosana Lyh. P.  Selitys Suomennos Osuus % Huomautus
laudatur L 7 erinomainen ’(häntä) kiitetään’ tai
’(häntä) ylistetään’
5 % Ennen eximia cum laude approbatur -arvosanan käyttöönottoa laudatur-arvosanasta sai kuusi pistettä (puoltoääntä).
eximia cum laude approbatur E 6 kiitettävä ’(hänet) erinomaisten kiitosten kera hyväksytään’ 15 % Otettu ylioppilastutkinnon arvosanana käyttöön vuonna 1996.
magna cum laude approbatur M 5 hyvä ’(hänet) suurten kiitosten kera hyväksytään’ 20 % Otettu ylioppilastutkinnon arvosanana käyttöön vuonna 1970.
cum laude approbatur C 4 tyydyttävä ’(hänet) kiitosten kera hyväksytään’ 24 % Yleisin arvosana. Ylioppilaskokeista annettujen arvosanojen mediaani.
lubenter approbatur B 3 kohtalainen ’(hänet) mielihyvin hyväksytään’ 20 % Otettu ylioppilastutkinnon arvosanana käyttöön vuonna 1970.
approbatur A 2 välttävä ’(hänet) hyväksytään’ 11 % alin hyväksytty arvosana
improbatur I 0 hylätty ’(hänet) hylätään’ 5 % Jaetaan neljään ryhmään
(i+ / i / i– / i=)
Lyh. = Arvosanasta yleisesti käytetty kirjaintunnus.
P. = Arvosanasta saatava pistemäärä. Pisteitä kutsuttiin aiemmin puoltoääniksi.
Osuus = Osuus yo-kokeen suorituksista ylioppilastutkintolautakunnan periaatteiden mukaan.

Vuosina 1970–1995[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1970–1995 käytössä oli kuusiportainen asteikko, jossa toiseksi korkeimpana arvosanana laudatur-arvosanan jälkeen oli magna cum laude approbatur. Tällöin laudatur-arvosanasta sai kuusi pistettä (puoltoääntä), kun taas vuodesta 1996 alkaen laudatur antaa seitsemän pistettä. Vuonna 1996 entinen arvosana laudatur jaettiin kahdeksi eri arvosanaksi.

Ylioppilaskokeen arvosanat vuosina 1970–1995
Arvosana Lyh. Puoltoääniä Huomautus
laudatur L 6 Vertautuu nykyiseen arvosanaan eximia cum laude approbatur.
magna cum laude approbatur  M 5 Otettu ylioppilastutkinnon arvosanana käyttöön vuonna 1970.
cum laude approbatur C 4
lubenter approbatur B 3 Otettu ylioppilastutkinnon arvosanana käyttöön vuonna 1970.
approbatur A 2 alin hyväksytty arvosana
improbatur I 0 hylätty arvosana

Ennen vuotta 1970[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen vuotta 1970 ylioppilaskokeista ja ylioppilastutkinnosta annettiin vain arvosanat laudatur, cum laude approbatur ja approbatur sekä improbatur.

Arvosanat ennen vuotta 1970
Arvosana Äänet Vanha yliopistollinen
suomennos
Huomautus
laudatur 3 kiitettävät (tiedot)
cum laude approbatur 2 kiittämällä hyväksytyt (tiedot) ennen myös muodossa approbatur cum laude
approbatur 1 hyväksytyt (tiedot) alin hyväksytty arvosana
improbatur hylätty

Yliopistossa laadittujen tutkielmien arvostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maisterintutkinnon tutkielma eli pro gradu -tutkielma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pro gradu -tutkielman arvosanat Helsingin yliopistossa [2]
Arvolause Lyh. Selitys Suomennos Osuus* Tutkielman taso
laudatur l. (loistava) ’(häntä) kiitetään’ tai
’(häntä) ylistetään’
1 % Valmis tieteellinen työ. Poikkeuksellisen laadukas ja kypsä.
eximia cum laude approbatur ecl (kiitettävä) ’(hänet) erinomaisten kiitosten kera hyväksytään’ 3 % Aito tieteellinen tutkielma, joka on laadittu suhteellisen vaativasta aiheesta.
magna cum laude approbatur mcl (hyvä) ’(hänet) suurten kiitosten kera hyväksytään’ 23 % Keskimääräista parempi, syvempi tai laajempi tutkielma.
cum laude approbatur cl (tyydyttävä) ’(hänet) kiitosten kera hyväksytään’ 33 % Normaali opinnäytetyö. Pro gradu -työn tavoitetaso.
non sine laude approbatur nsl (jokseenkin tyydyttävä) ’(hänet) ei ilman kiitosta hyväksytään’ 24 % Työ on kunniallinen opinnäyte, mutta tieteellinen lähestymistapa on pinnallinen tai työ on muuten sisällöltään puutteellinen.
lubenter approbatur lub (puutteellinen) ’(hänet) mielihyvin hyväksytään’ 13 % Työ on vaatimaton tai pinnallinen ja siinä on huomattavia puutteita.
approbatur a. (heikko) ’(hänet) hyväksytään’ 3 % Työ on vaatimaton ja suppea ja voi sisältää huomattavia asia- tai muotovirheitä.
improbatur I hylätty ’(hänet) hylätään’ Ei käytetä pro gradu -tutkielman arvosanana.
Lyh. = arvolauseen epävirallinen lyhennys, voivat olla erilaisia riippuen laitoksesta.
Selitys = epävirallinen selitys kuvaamaan pro gradu -työn tasoa
Osuus* = Esimerkinomainen kuvaus Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin pro gradu -tutkielmista
annettujen arvosanojen jakautumisesta vuosina 1980–1995 (pyöristettynä). [3]
Tutkielman taso = Tampereen yliopiston yleiset suuntaviivat pro gradu -töiden arvostelusta. [4]

Väitöskirjat ja lisensiaatintyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väitöskirjojen arvosanat yliopistossa
Arvolause Lyh. Selitys Suomennos Muuta Väitöskirjan taso
laudatur l. (loistava) ’(häntä) kiitetään’ tai
’(häntä) ylistetään’
  Väitöskirja on kaikilta osiltaan erityisen ansiokas ja kunnianhimoinen.
eximia cum laude approbatur ecl (kiitettävä) ’(hänet) erinomaisten kiitosten kera hyväksytään’   Väitöskirjassa on useita huomattavia ansioita ilman näitä mitätöiviä puutteita.
magna cum laude approbatur mcl (hyvä) ’(hänet) suurten kiitosten kera hyväksytään’   Väitöskirja on keskimääräistä parempi. Siinä on selkeitä ansioita ilman näitä mitätöiviä puutteita.
cum laude approbatur cl (tyydyttävä) ’(hänet) kiitosten kera hyväksytään’  
 
Väitöskirja on normaalisuoritus. Työn tavoitetaso.
non sine laude
approbatur
nsl (jokseenkin tyydyttävä) ’(hänet) ei ilman kiitosta hyväksytään’   Väitöskirjassa on selkeitä puutteita ilman riittävästi kompensoivia erityisansioita.
lubenter approbatur lub (puutteellinen) ’(hänet) mielihyvin hyväksytään’   Väitöskirjassa on useita huomattavia puutteita ilman riittävästi kompensoivia erityisansioita. Se voi olla myös liian niukka.
approbatur a. (heikko) ’(hänet) hyväksytään’   Väitöskirjassa on vakavia puutteita. Se täyttää kuitenkin tiedekunnan väitöskirjalle asettamat vähimmäisvaatimukset.
improbatur I hylätty ’(hänet) hylätään’   Väitöskirja hylätään.

Yliopistolliset väitöskirjat arvostellaan yllä olevalla kahdeksanportaisella latinankielisellä asteikolla (ylimpänä laudatur, alimpana improbatur). Jos väitöskirjassa ei ole erityisiä ansioita eikä selkeitä puutteita ja se täyttää väitöskirjalta vaadittavat kriteerit, sille annetaan tyypillisesti mainesana (arvosana) cum laude approbatur. Selkeät puutteet alentavat arvosanaa ja ansiot nostavat sitä. Erityiset ansiot voivat myös kompensoida selkeitä puutteita, jolloin tällaiset ansiot nostavat puutteellisen väitöskirjan arvosanaa.

Lisensiaatintyöt arvostellaan soveltuvin osin myös yllä olevalla kahdeksanportaisella asteikolla kuin väitöskirjat.

Latinankieliset arvosanat Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laudatur[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylioppilaskokeet

Laudatur on ylioppilaskokeen korkein arvosana. Ylioppilaskokeessa arvosanan laudatur saa noin 5 % kunkin kokeen osallistujista.

Vuonna 1996 ylioppilastutkinnon laudatur jaettiin kahteen osaan kilpailun korkeimmista arvosanoista koventuessa. Entisiä laudaturin alimpia arvosanoja alettiin merkitä e:llä (eximia cum laude approbatur). Ennen kyseistä vaihdosvuotta laudaturin sai siis huomattavasti helpommin. Nykyisin ennen vuotta 1996 saatu laudatur-arvosana rinnastetaan eximia cum laude approbatur -arvosanaan saadusta koepistemäärästä riippumatta.

Suomalaisessa kouluarvostelussa (4–10) laudatur vastaa arvosanaa 10. Ennen arvosanan eximia cum laude approbatur käyttöönottoa vuonna 1996 laudatur vastasi arvosanoja 9 ja 10.

'Laudatur' on latinaa ja tarkoittaa ylistettävä, tulee latinan kielen sanasta laus ('kunnia , ylistys').lähde?

Yliopisto

Laudatur on pro gradu -tutkielman, lisensiaatintutkielman ja väitöskirjan korkein arvosana. Pro gradu -tutkielmasta annetaan vain hyvin harvoin tämä korkein arvosana. Tutkielman tulee tällöin olla tieteellisesti poikkeuksellisen ansiokas eikä siinä saa olla puutteita. Perinteisesti laudatur-arvosanalla hyväksyttyä pro gradua voitiinkin pitää valmiina lisensiaatintutkielmana.

Laudatur oli aiemmin myös korkein oppiaineessa suoritettava oppimäärä yliopistossa. Nykyisin laudatur-opintoja vastaavat oppiaineen syventävät opinnot. Alemmat oppimäärät olivat approbatur ja cum laude approbatur.

Eximia cum laude approbatur[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylioppilaskokeet

Eximia cum laude approbatur on ylioppilaskokeen toiseksi korkein arvosana. Ylioppilaskokeessa se on otettu käyttöön vasta vuonna 1996 vastaamaan alimpia laudaturin arvosanoja. Arvosanan eximia saa noin 15 % kunkin kokeen osallistujista.

Suomalaisessa kouluarvostelussa (4–10) eximia cum laude approbatur vastaa lähinnä arvosanaa 9.

Yliopisto

Eximia cum laude approbatur on pro gradu -tutkielman, lisensiaatintyön ja väitöskirjan toiseksi korkein arvosana. Tällaisen arvosanan saadakseen tutkielmassa tulee olla huomattavia tieteellisiä ansioita ja siinä ei saa olla puutteita. Arvosana on jokseenkin harvinainen, ja sen saa tyypillisesti vain noin 5 % pro gradu -tutkielmista.

Magna cum laude approbatur[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylioppilaskokeet

Magna cum laude approbatur on ylioppilaskokeen kolmanneksi korkein arvosana. Ylioppilaskokeessa arvosanan m saa noin 20 % kunkin kokeen osallistujista. Alun perin sitä ei käytetty, vaan mahdollisia olivat vain arvosanat improbatur, approbatur, cum laude approbatur ja laudatur. Arvosana magna cum laude approbatur samoin kuin lubenter approbatur lisättiin ylioppilastutkinnon arvosteluasteikkoon vuonna 1970.

Suomalaisessa kouluarvostelussa (4–10) magna cum laude approbatur vastaa lähinnä arvosanaa 8.

Yliopisto

Magna cum laude approbatur on pro gradu -tutkielman, lisensiaatintyön ja väitöskirjan kolmanneksi korkein arvosana. Se merkitsee, että tutkielma on keskimääräistä parempi, syvempi tai laajempi, mutta se ei ole tieteellisesti erityisen ansiokas.

Cum laude approbatur[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylioppilaskokeet

Cum laude approbatur on ylioppilaskokeen neljänneksi korkein arvosana. Ylioppilaskokeessa sen saa noin 24 % kunkin kokeen osallistujista eli prosentuaalisesti se on ylioppilaskokeen yleisin arvosana.

Suomalaisessa kouluarvostelussa (4–10) cum laude approbatur vastaa lähinnä arvosanaa 7. Ennen arvosanan magna cum laude approbatur käyttöönottoa vuonna 1970 se vastasi arvosanoja 7 ja 8.

Yliopisto

Cum laude approbatur on pro gradu -tutkielmien, lisensiaatintöiden ja väitöskirjojen mediaaniarvosana. Se on tyypillisesti sellaisen pro gradu -tutkielman arvosana, joka täyttää opinnäytetyöltä vaadittavat kriteerit ja jossa ei ole selkeitä puutteita mutta ei myöskään erityisiä ansioita. Tämä on tutkielman tavoitetaso.

Cum laude approbatur oli ennen myös keskimmäinen jossakin oppiaineessa suoritettava oppimäärä yliopistossa. Nykyisin näitä opintoja kutsutaan yleisesti aineopinnoiksi. Sitä alempi oppimäärä oli approbatur ja korkeampi oppimäärä laudatur. Puhekielessä cum laude approbatur -opinnot kulkivat nimellä cumu.

Non sine laude approbatur[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylioppilaskokeet

Non sine laude approbatur ("ei ilman kiitosta hyväksytään") -arvosanaa ei käytetä ylioppilaskokeissa lainkaan. Se on käytössä vain yliopistoissa.

Suomalaisessa kouluarvostelussa (4–10) arvosanaa non sine laude approbatur vastaavaa kategoriaa ei tunneta, mutta se asettuisi suunnilleen arvosanojen 6 ja 7 väliin.

Yliopisto

Non sine laude approbatur on yliopistollinen arvosana pro gradu -tutkielmien, lisensiaatintutkielmien ja väitöskirjojen arvostelussa. Se tarkoittaa, että työ ei kaikilta osin vastaa tavoitetasoa ja on keskimääräistä heikompi. Tämä arvosana sijoittuu lubenter approbaturin ja cum laude approbaturin väliin.

Lubenter approbatur[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylioppilaskokeet

Lubenter approbatur on ylioppilastutkinnon toiseksi alin hyväksytty arvosana. Alun perin sitä ei käytetty ylioppilaskokeessa, vaan mahdollisia olivat vain arvosanat improbatur, approbatur, cum laude approbatur ja laudatur. Arvosana lubenter approbatur samoin kuin magna cum laude approbatur lisättiin ylioppilastutkinnon arvosteluasteikkoon vuonna 1970.

Suomalaisessa kouluarvostelussa (4–10) lubenter approbatur vastaa lähinnä arvosanaa 6.

Yliopisto

Lubenter approbatur on toiseksi alin yliopistollinen arvosana. Se annetaan tutkielmille, joissa on huomattavia puutteita ja jotka ovat vaatimattomia tai tieteellisesti pinnallisia.

Approbatur[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylioppilaskokeet

Approbatur on ylioppilaskokeen alin hyväksytty arvosana.

Suomalaisessa kouluarvostelussa (4–10) approbatur vastaa lähinnä arvosanaa 5. Ennen arvosanan lubenter approbatur käyttöönottoa vuonna 1970 se vastasi arvosanoja 5 ja 6.

Yliopisto

Approbatur on pro gradu -tutkielmien, lisensiaatintöiden ja väitöskirjojen alin hyväksytty arvosana.

Approbatur oli ennen myös alin oppiaineessa suoritettava oppimäärä yliopistossa. Nykyisin approbatur-arvosanaa vastaavat perusopinnot. Korkeammat oppimäärät olivat cum laude approbatur ja laudatur. Approbatur-opintoja kutsuttiin puhekielessä approksi.

Improbatur[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylioppilaskokeet

Improbatur on lukion ylioppilaskokeessa hylätty eli alhaisin arvosana. Mikäli abiturientti saa arvosanan improbatur pakolliseksi määrätystä aineesta, hänestä ei tule ylioppilasta, ellei hän pysty tutkintoaikanaan korottamaan arvosanaa tai kompensoimaan sitä muilla suorituksilla.

Improbatur jakautuu myös ryhmiin i+, i, i– ja i= sen mukaan, kuinka lähelle läpipääsyn pisterajaa kokelas on yltänyt. Vaikka abiturientti reputtaisikin kokeensa, arvosana on mahdollista kompensoida hyväksytyksi siinä tapauksessa, että kokelas on muista suorituksistaan kerännyt kylliksi kompensaatiopisteitä.

Suomalaisessa kouluarvostelussa (4–10) improbatur vastaa arvosanaa 4.

Yliopisto

Improbatur tarkoittaa yliopistossa hylättyä arvosanaa. Arvosanaa improbatur ei anneta pro gradu -tutkielmille, koska hylätty tutkielma ei ole tutkielma ensinkään eikä kandidaatin tai maisterin oppiarvoa voida myöntää hylätyn pro gradu -tutkielman perusteella.

Eurooppalainen opintosuoritusten ja arvosanojen siirto- ja kertymisjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurooppalaisen opintosuoritusten ja arvosanojen siirto- ja kertymisjärjestelmän eli ECTS:n mukaiset arvosanat ovat:

Arvosana Määritelmä Osuus suorituksista
A Erinomainen 10 %
B Erittäin hyvä 25 %
C Hyvä 30 %
D Tyydyttävä 25 %
E Välttävä 10 %
FX Hylätty; vaatii lisää työtä
F Hylätty; vaatii paljon lisää työtä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tietoa ylioppilastutkinnosta
  2. Pro gradu -tutkielman laatiminen ja arvostelu (PDF) 25.4.2005. Helsinki: Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta. Viitattu 24.4.2011.
  3. Auvinen, Juha & Noponen, Martti: Ohjeita pro gradu -tutkielman tekijöille (Neljäs, tarkistettu painos) 1996. Helsinki: Helsingin yliopisto, yleisen valtio-opin laitos. Viitattu 24.4.2011.
  4. Tampereen yliopisto, pro gradu -arviointi (PDF) Viitattu 24.4.2011.