Millwall FC

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Millwall
Millwall.png
Koko nimi Millwall Football Club
Perustettu 1885
Kotikenttä The New Den, Lontoo
– Kapasiteetti 20 146
Puheenjohtaja Yhdysvaltain lippu John Berylson
Valmentaja Englannin lippu Ian Holloway
Sarja Englannin Mestaruussarja
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Vieraspeliasu
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Kolmas peliasu

Millwall Football Club on vuonna 1885 perustettu jalkapalloseura, joka pitää kotipaikkaansa Bermondseyssä, Etelä-Lontoossa, Englannissa. Joukkue pelaa Englannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Mestaruussarjassa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Millwall "Roversin" perustivat Millwallissa, Lontoon East Endissä, sijainneen skotlantilaisen J.T. Mortonin tehtaan työntekijät vuonna 1885. Seuran tuolloinen lempinimi "The Dockers", "Satamatyöntekijät", johtui seuran kannattajien ammatista. Ensimmäisen ottelunsa Millwall pelasi perustamisvuonnaan Fillebrookin joukkuetta vastaan ja hävisi maalein 0–5. Seuraavissa kahdessatoista ottelussaan se ei kuitenkaan kärsinyt yhtään tappiota ennen ottelua Itä-Lontoon tuolloista huippujoukkuetta Old St Paulsia vastaan.

Millwallin historian tunnetuin kotikenttä oli New Crossissa sijainnut The Den, jolle seura muutti vuonna 1910. Aikaisemmin se oli pelannut kotiottelunsa 25 vuoden ajan neljällä eri kentällä Isle of Dogs -niemellä. The Denin rakennuttaminen maksoi arviolta noin 10 000 puntaa. Sen suunnitteli arkkitehti Archibald Leitch. Stadionin ensimmäinen ottelu pelattiin Brighton & Hove Albionia vastaan, joka voitti kamppailun maalein 0–1. Tuolloin esiteltiin seuran uusi tunnus, karjuva leijona, jonka johdosta seura sai myös uuden lempinimen "The Lions", "leijonat". Noilta ajoilta on peräisin myös seuran raivokas kannattajajoukko, jonka takia The Den ei ollut mieluisa paikka pelata vierasotteluita. Toisessa maailmansodassa The Den vaurioitui pommituksissa, joten seura joutui pelaamaan otteluitaan naapurijoukkueidensa kentillä. 24. helmikuuta 1944 se pääsi palaamaan Denille, jonka kaikki katsomopaikat olivat seisomapaikkoja katsomoiden tuhouduttua.

7. huhtikuuta 1945 Millwall kohtasi epävirallisessa eteläisen jalkapalloliiton cup-finaalissa Wembleyllä Chelsean. Noihin aikoihin sota Euroopassa oli loppuvaiheissaan ja stadionin yleisömäärä oli 90 000, joka on yhä suurin katsojamäärä, minkä edessä Millwall on pelannut. Vaikka Milwall oli hienoinen ennakkosuosikki, se hävisi ottelun maalein 2–0.

1960-luvun loppupuolella Millwall teki uuden ennätyksen ja pelasi yhtäjaksoisesti 59 kotiottelua ilman tappiota.

Elokuussa 1993 seura muutti uudelle stadionille, nimeltään New Den. Kauden päätteeksi joukkue oli uudessa 1. divisioonassa kolmas, mutta hävisi Derby Countylle nousupudotuspeleissä.

Kaudeksi 2003–2004 nimitettiin pelaaja-valmentajaksi entinen Chelsean ja Englannin maajoukkueen pelaaja Dennis Wise. Wise johdatti seuran FA Cupin loppuotteluun saakka, missä se kuitenkin hävisi Manchester Unitedille 3–0. Joukkueen vahvuudesta puuttui loukkaantumisten takia 16 pelaajaa. Joukkueessa vaihtomiehenä tuli kentälle tuolloin 17 vuoden ja 119 päivän ikäinen keskikenttäpelaaja Curtis Weston kautta aikain nuorimpana FA Cupin loppuottelun pelaajana. ManU oli kuitenkin selviytynyt jo Mestarien liigaan, joten Millwall sai FA Cupin voittajalle varatun UEFA Cupin paikan kaudelle 20042005. UEFA Cupissa joukkue putosi ensimmäisellä kierroksella maalierolla 4–2 unkarilaista Ferencvárosia vastaan.

Kaudeksi 2010–2011 joukkue nousi Englannin toiseksi korkeimmalle sarjatasolle Mestaruussarjaan.

Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entisiä pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Millwallin Hall of Fameen on valittu seuraavat pelaajat:[1]

Tunnettuja kannattajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa seura on tullut tunnetuksi erityisesti siitä, että Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on ilmoittanut olevansa seuran kannattaja.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hall of Fame Millwall FC. Viitattu 29.5.2012.
  2. Timo Soini ei hylännyt rakasta seuraansa juhlahumussa MTV3.fi. Viitattu 27.10.2008. suomi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]