Einar Ilmoni

Einar Ilmoni (29. kesäkuuta 1880 Lappeenranta – 4. maaliskuuta 1946 Kangasala) oli suomalainen taidemaalari.

Ilmonin vanhemmat olivat piirilääkäri Axel Hjalmar Ilmoni ja Fanny Vilhelmina Hannikainen. Ilmoni kävi oppikoulua Helsingissä ja aloitti 16-vuotiaana opiskelun Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa (1896-1902) sekä sen jälkeen Taideteollisuuskeskuskoulussa (1899).

Ilmoni päätyi taiteilijaksi ja perusti ateljeensa Kangasalle. Hänen töitään oli jo taiteilijan eläessä esillä ympäri Eurooppaa, vaikka hän itse tekikin vain yhden ulkomaan matkan, vuonna 1922 Italiaan. Ensimmäisen oman näyttelynsä hän piti vasta vuonna 1937. Opettajiinsa Helen Schjerfbeckiin sekä Albert Edelfeltiin verrattu maalari on tunnettu omakuvastaan (1910), unenomaisista maisemakuvista, äiti ja lapsi -aiheista sekä uskonnollissävytteisistä aiheista.

Rahavaikeuksista ja mielenterveysongelmista kärsinyt taiteilija erakoitui jo nuorella iällä. Hän kuoli naimattomana 66-vuotiaana ja hänet haudattiin Kangasalan vanhalle hautausmaalle, jonne vuonna 1950 pystytettiin muistomerkki.

Lähteet

• Einar Ilmonin esittely Turun Taidemuseon sivuilla
• Einar Ilmoni kuvataiteilijamatrikkelissa
• Gadolin, Håkan: Einar Ilmoni – Kangasalan erakko. WSOY, 1952.
• Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 327.
• Kuka kukin on 1941