Punkalaitumenjoki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Punkalaitumenjoki
Punkalaitumenjokea Punkalaitumen kirkonkylässä, kirkon ja pappilan välissä olevalta riippusillalta kuvattuna.
Punkalaitumenjokea Punkalaitumen kirkonkylässä, kirkon ja pappilan välissä olevalta riippusillalta kuvattuna.
Alkulähde Törmänkoskenlahti, Halkivaha [1]
61°11.497′N, 22°39.85′E [1]
Laskupaikka Loimijoki, Huittinen [2]
61°11.048′N, 23°15.795′E [2]
Maat Suomen lippu Suomi
Pituus 53,2 [3] km
Alkulähteen korkeus 104 [1] m
Virtaama 3,6 [4] /s
Valuma-alue 435,15 [3] km²

Punkalaitumenjoki [2] on 53 kilometriä pitkä joki Satakunnassa ja Pirkanmaalla. Joki kuuluu Kokemäenjoen vesistön Loimijoen valuma-alueeseen ja se on Loimijoen sivujoki. Sen valuma-alue on 435 km² ja se ulottuu Huittisten, Punkalaitumen, Sastamalan ja Urjalan alueille. Joki virtaa pääasiassa peltoaukeiden halki ja siihen kuuluu 8 järveä.[3][2]

Nimitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimessä esiintyvä punka on voinut tarkoittaa kasvia, koska punka tarkoittaa valko- tai punertava kukkaisia esikkokasveja.[5]

Valuma-alueen kuvailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joenhaarat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joen merkittävimmät sivuhaarat esitetään lähtien liikkeelle joen yhtymäkohdan suistosta ja nousten kohti joen latvavesiä. Suluissa ovat yhtymäkohdan etäisyys suistosta ja sivuhaaran valmuma-alueen laajuus.[3]

Punkalaitumen joki yhtyy Loimijokeen noin 3,5 kilometriä Loimijoen suistosta. Sen valuma-alue on aluksi kapea, koska se jää Sammaljoen valuma-alueen ja Loimijoen alueen ahtaaseen väliin puristukseen. Vasta 23 kilometriä yläjuoksullepäin yhtyy siihen Parrilan ja Kanniston kohdalla Iso-oja, jonka valuma-alueen pinta-ala on 18 km². Viisi kilometriä ylempänä jokeen yhtyy Saunaoja (28 km ja 25 km²) ja 9 kilometriä ylempänä Nanhinoja (32 km ja 18 km²).

Edellisiä ojia suurempi on Jalasjoki (33 km ja 85 km²), joka haarautuu 15 kilometrin jälkeen Myllyojiin. Yhden Myllyojan lähdejärvenä on Sammakkojärvi ja toisen Venäjänlammi.

Seuraava sivuhaara on Haritunoja (35 km ja 29 km²), joka haarautuu kahteen suurempaan haaraan. Myllyojan päässä laskee ojaan Vehkajärvi, johon laskee vuorostaan pienempi Ahvenuslammi.

Valuma-alueeltaan toiseksi suurin oja on Honkostenoja (41 km ja 64 km²), jonka haaroja ovat Rekioja, Vilajanoja ja Kivisenoja. Rekiojaan, jonka nimi on yläjuoksulla Hollonoja, yhtyy Kuulammin laskuoja Kuulamminoja. Pieni Huhkalanlammin tekojärvi vuorostaan laskee Kuulammiin.

Nientenoja (49 km ja 24 km²) tuo Latvajärven vedet ensin Latvajärvenojaa ja sitten Nevanojan kautta. Aukanjärvi laskee Luojunsuonojaa myöten ja yhtyy Nientenojaan aivan alajuoksulla.

Punkalaitumenjoki saa alkunsa Punkalaitumen kunnan pohjoisosasta Halkivahan kylässä sijaitsevan Törmänkosken alapuolella olevasta Törmänkoskenlahdesta (53 km ja 31 km²), johon Halkivahanjoki, Isonsuonoja ja Haukioja laskevat. Mikäli joen pituuteen ottaa pisimmän haaran mukaan, tulee Punkalaitumenjoen pituudeksi yli 60 kilometriä.

Kosket[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punkalaitumenjoessa on noin 20 pientä koski, joilla on tavallisesti ollut pudotusta vain alle kaksi metriä. Koskia on perattu tukinuiton takia ja tulviensuojelun nimissä. Huittisissa on ollut (suluissa pudotuksia) Huhkakoski, Kannilankoski, Leppäkoski, Hirvelänkoski (2,5 metriä), Rieskolankoski, Hurulankoski, Ylimyllynkoski ja Punkalaitumella on Korrinkoski (2,6 metriä), Kannistonkoski, Harrinmyllykoski, Haukankoski (3,9 metriä), Alamylly, Metsämylly, Luujelminkoski, Liittolankoski (3,5 metriä), Koski ja Halkivaha (10,0 metriä).[6]

Muita koskia ovat Hongankoski, Suonnonkoski (myös Alakoski), Kimpoonkoski, Killankoski, Ilkkamonkoski ja Vanttilankoski. Näistä Koskioisten ja Talalan kylien rajalla sijaitseva Kimpoonkoski on hyvä kalapaikka, josta voi saada mm. turpia ja ahvenia.

Sivujokien alueilla on suurimmat kosket. Vehkajärvenojassa on ollut Vehkakoski (14,0 metriä) ja Jalasjoessa Myllykoski (5 metriä).[6]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka joessa onkin koskia ja niiden alapuolella suvannot, ovat monet niistä hävinneet tai pienetyneet joen perkauksien seurauksena. Eriskeen voidaan kuitenkin mainita Punkalaitumen yläpuolella ollut Kuparinjärviö. Se oli joen uomassa ollut lampi, jonka keskellä oli vanhoihin karttoihin piirretty saari.[7] Se on kuivatettu joen perkauksissa ja lammen paikalla peltoaukealla lukee nimi Kuparinjärviö [8]. Vielä suurempi on ollut Halkivahan kylän itäpuolella sijainnut nimetön järvi, joka laski Hakivahanjokeen. Myös Kuparinjärviö näkyy esimerkiksi vuonna 1856 julkaistussa Kalmbergin kartastossa. Järven kohdalla lukee nykyään Vaskiluodonsuo.[9][10]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Punkalaitumenjoen (lähde?) (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 4.2.2015.
  2. a b c d Punkalaitumenjoen suisto (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 4.2.2015.
  3. a b c d OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 14.12.2014.
  4. Kokemäenjoki.fi: Sammunjoki - Sammaljoki
  5. Sivistyssanakirja: punka
  6. a b Koski-inventointi: taulukko, julkaisusta Vesihallituksen tiedostus 188, 1980
  7. Vanhat kartat: Urajalan kylä, suoraan kartalle, Kuninkaalinen kartta Urajalan kylistä, 1700-luvun loppu
  8. Kuparinjärviö, Punkalaidun (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 4.2.2015.
  9. Vaskiluodonsuo, Urjala (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 4.2.2015.
  10. Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050774.jpg), 1855-56