Tiehöylä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vammas-tiehöylä.

Tiehöylä eli tiekarhu, joskus myös maantiekarhu, on maanteiden hoitoon ja rakentamiseen tarkoitettu järeä työkone, jolla on tarkoitus ensisijaisesti tasoittaa ja muotoilla tien rakennekerrosten pintoja tai sorateiden pintaa. Tiehöylässä voidaan käyttää yhdestä kolmeen terää. Mahdolliset terien paikat ovat etupyörien edessä, etu- ja takapyörien välissä ja takapyörien takana. Useimmin höylässä käytetään vain yhtä, etu- ja takapyörien välissä olevaa terää, jonka korkeustasoa ja kaltevuutta voidaan säädellä hydrauliikan avulla.

Tiehöylän terän säätelyä on helpotettu 3D-koneohjausta kehittämällä. Tällaiset 3D-ohjatut tiehöylät ovat yleistyneet varsinkin Ruotsissa ja Norjassa 2000-luvulla. Perusperiaatteena 3D-koneohjauksessa on se, että joko robottitakymetrillä tai RTK-GPS:llä paikannetaan tiehöylä ja tiehöylän on-board tietokoneeseen kytketyt kallistusantureiden avulla paikannetaan terän asento. On-Board-tietokoneeseen on syötetty rakennettavan tierakenteen koneohjausmalli, jolloin tietokone tietää missä asennossa terän pitäisi olla kullakin hetkellä. Ohjaajan työksi jää periaatteessa vain tiehöylän ohjaaminen ja kaasun painaminen.

Tiehöylää voidaan käyttää myös sorapäällysteisten teiden routavaurioiden korjaamiseen ja jäätyneiden tienpintojen parantamiseen. Varsinaisesti lumiauraksi siitä ei ole, vaan runsaan lumentulon jälkeen on käytettävä lumilinkoa tai -auraa.

Tiehöyliä käytetään myös lentokentillä kiitoteitä lumesta puhdistavissa ns. conga-ketjuissa. Niitä on useita vierekkäin suurten lumiaurojen ja -linkojen takana. Tiehöylät hinaavat moottoroituja harjoja jotka poistavat irronneet jäänkappaleet.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tiehöylä.

Moderni tiehöylä

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.