Heikki S. Heikkilä
Heikki Sakari Heikkilä (6. syyskuuta 1922 Pälkäne – 14. kesäkuuta 2007 Hämeenlinna) oli suomalainen gemmologi, insinööri ja yritysjohtaja, joka sai teollisuusneuvoksen arvonimen.[1]
Heikkilän vanhemmat olivat pankinjohtaja Pekka Heikkilä ja Tyyne Turva ja puolisot vuodesta 1955 Annikki Elisabeth Johansson ja vuodesta 1988 Hillevi Koivisto. Talvisotaan Heikkilä osallistui 17-vuotiaana vapaaehtoisena, jatkosodan taisteluihin hän osallistui Korpiselkä–Syväri-rintamalla. Heikkilä teki elämäntyönsä jalokivi- ja kultaseppäalalla, Westerback-, Hopeakeskus- ja Kultakeskus-yhtiöiden palveluksessa 1949–1985, joista toimitusjohtajana 1963–1982. Vuonna 1947 koneinsinööriksi valmistunut Heikkilä toimi valmistuttuaan muutaman vuoden VTT:llä, mutta siirtyi sieltä Westerback-yhtiöön, josta erotettiin 1960-luvun alussa Kultakeskus Oy tuotantoyritykseksi. Heikkilä oli molempien toimitusjohtaja. Vuonna 1971 hänestä tuli myös Hopeakeskus-yhtiön toimitusjohtaja ja 1970-luvun lopussa yksi Kultakeskuksen omistajista.[1][2]
Gemmologian tutkinnon Englannissa 1960 suorittanut Heikkilä oli alalle kouluttautumisen edelläkävijöitä Suomessa. Hänelle myönnettiin kansainväliset jalokivialan tunnustukset Tully-mitali ja Rayner-palkinto. Teollisuusneuvoksen arvonimen hän sai vuonna 1978. Kultakeskuksen korusuunnittelijoina käyttämistä taiteilijoista Heikkilä ystävystyi läheisesti Tapio Wirkkalan kanssa. Heikkilällä oli huomattava määrä luottamustoimia alallaan ja hänet muistetaan myös metsästys- ja kennelharrastuksistaan. Suomen Kulttuurirahaston Hämeen rahastoon Heikkilä perusti vaimonsa kanssa nimikkorahaston. Pälkäneen Mustalan taloon hän lahjoitti talonpoikaissisustuksen.[1][2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Heikki S. Heikkilä Biografiasampo. Viitattu 2.1.2022.
- ↑ a b Muistot. Heikki S. Heikkilä. (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 14.6.2007. Viitattu 2.1.2022.
- ↑ Kankila, Jyri: ”Kulta-Heikki – innostaja, lahjoittaja, valtakunnan ykkösmetsästäjä”, Riistan runsaus ja metsästysilo – Pälkäneen Metsästysseura ry 90 vuotta, s. 68–70. Pälkäneen Metsästysseura, 2017. ISBN 978-952-93-8478-5.