Kirkollisvero

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kirkollisvero Suomessa on Suomen evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon kunnallisveroa maksavien jäsenten maksama vero. Kirkollisvero maksetaan paikalliselle seurakunnalle tai seurakuntayhtymälle. Veroprosentti vaihtelee paikkakunnittain.

Kirkollisvero ei koske edellä mainittuihin kirkkoihin kuulumattomia. Muilla uskonnollisilla yhdyskunnilla ei ole verotusoikeutta, mutta ne voivat periä jäsenmaksua muiden yhdistysten tapaan.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen kaltaisen rahamääräisen kirkollisveron perintä alkoi 1923. Jo vuosisatoja aikaisemmin maksuja kirkolle on peritty, aikakauden ja paikallisten elinkeinojen mukaan rahan lisäksi esimerkiksi haukina, rukiina ja muina luonnontuotteina, tai työvelvollisuutena pappilan kunnostamiseen. Maksut ovat jakautuneet eri aikoina eri tavoin papin, seurakunnan ja tuomiokapitulin kesken.

Kirkollisvero perittiin erillisenä maksuna vuoteen 1959 saakka. Sen jälkeen vero on kuulunut ennakkoperinnän piiriin. Vuoden 1960 muutos oli periaatteessa vain tekninen, mutta käytännössä erittäin merkittävä: rästiin jääneiden verojen määrä putosi murto-osaan, ja samalla kirkosta eroaminen tyrehtyi niin, että eroajia oli vain aavistuksen enemmän kuin liittyjiä. Eroaminen kasvoi uudelleen 1969, mutta tämän muutoksen syy ei ollut verotus.

Kirkollisvero nykyisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimestään huolimatta kirkollisveroa ei makseta kirkolle, vaan paikalliselle seurakunnalle tai seurakuntayhtymälle. Evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen seurakunnan jäsenyys määräytyy asuinpaikan perusteella. Poikkeuksia ovat Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvat Olaus Petrin seurakunta ja Suomen saksalaisen evankelis-luterilainen seurakunta, joissa jäsenen asuinkunta ei vaikuta kirkollisveron määrään.[1]

Kukin seurakunta tai seurakuntayhtymä päättää itse kirkollisveron suuruuden. Pienemmillään vuonna 2010 vero on 1 prosentti (Espoo, Helsinki, Kaarina, Kauniainen, Turku ja Vantaa) enimmillään 2 prosenttia.[2] 2000-luvun ennätys on 2,25 prosenttia (Iniön seurakunta, vuoden 2009 alusta lähtien kuntaliitoksen myötä osa Paraisten seurakuntayhtymää). Keskimäärin evankelis-luterilaisten kirkollisvero on 1,43 prosenttia vuonna 2015.[3]

Kirkollisvero peritään edellisen vuoden viimeisen päivän tilanteen mukaan. Ellei vuoden päättyessä kuulu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai ortodoksiseen kirkkoon kuuluvaan seurakuntaan eikä maksa kunnallisveroa, ei seuraavalta vuodelta mene kirkollisveroa. Jos seurakunnan jäsen eroaa kirkosta viimeistään vuoden viimeisenä päivänä, hän välttyy seuraavan vuoden kirkollisverolta. Henkilön liittyessä kirkkoon ei liittymisvuodelta vielä peritä kirkollisveroa. Jos seurakunnan jäsen muuttaa kesken vuoden, kirkollisvero maksetaan muuttovuodelta sille seurakunnalle, jonka jäsen oli edellisen vuoden lopussa. Seurakunnan jäsenten lisäksi myös kuolinpesät voivat olla kirkollisverovelvollisia.[4]

Kirkollisvero suoritetaan kunnallisverotuksessa verotettavien tulojen mukaan. Kirkollisveroa koskevat yleiset säännökset verotuksen toimittamisesta: vero on ulosottokelpoista, oikaisua voi vaatia kuten muistakin veroista, vero katsotaan pakolliseksi menoksi sosiaalietuuksien määrää laskettaessa jne.

Kunnallisverosta kohtuullisuusperusteilla vapautettu vapautuu automaattisesti myös kirkollisverosta. Kirkkolain 15. luvun 3 §:n mukaan kirkollisverosta voi anoa täydellistä tai osittaista vapautusta evankelis-luterilaisen seurakunnan kirkkoneuvostolta. Vastaavasti ortodoksisen kirkon jäsen voi anoa vapautusta seurakunnanneuvostolta.

Kirkollisveroprosentin vahvistaa evankelis-luterilaisilla kirkkovaltuusto ja ortodokseilla seurakunnanvaltuusto.

Kirkollisveroa maksoi vuonna 2013 yhteensä 2,9 miljoonaa veronmaksajaa. Veron tuotto oli 916 miljoonaa euroa.[5]

Yhteisöt ja kirkolle maksettava vero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yritykset ovat maksaneet kirkolle kymmenyksiä jo keskiajalta lähtien. Myllyt, sahat, vuorikaivokset ja tehtaat osallistuivat paikallisseurakunnan papin palkkaukseen.[6] Kirkko ja valtio -komitea esitti mietinnössään vuonna 1977, että yhtiöiden ja muiden yhteisöjen maksama kirkollisvero olisi jaettu eri uskonnollisten yhdys­kuntien kesken niiden jäsen­määrien suhteessa. Uskonto­kuntiin kuulumattomien osuus olisi mennyt valtiolle.[7] Yrityksiltä perittiin kirkollisveroa vuoteen 1993 asti.

Vuoden 1993 jälkeen erillinen yhteisöjen ja yritysten kirkollisvero lopetettiin. Tilalle otettiin käyttöön yhteisövero, joka peritään mm. osakeyhtiöiden ja osuuskuntien tuloksesta. Yhteisöveron tuotosta tilitetään osa evankelis-luterilaiselle ja ortodoksiselle kirkolle, tai oikeammin paikallisseurakunnille, valtiontukena. Osuuden suuruuteen ei vaikuta se, moniko yhteisön työntekijöistä, jäsenistä tai omistajista kuuluu seurakuntaan. Osuus on katsottu korvaukseksi kirkon suorittamista yhteiskunnallisista palveluksista kuten hautaustoimesta, kirkonkirjojen pidosta (väestökirjanpito) ja historiallisten rakennusten ylläpidosta (kulttuuriperinnön ylläpito).

Vuonna 2013 seurakuntien osuus yhteisöveron tuotosta oli 2,35 prosenttia.[8] Rahasta 99,92 prosenttia saa Suomen evankelis-luterilainen seurakunta ja 0,08 prosenttia ortodoksinen seurakunta. Vuosina 2007-2012 tuotto-osuus on vaihdellut 95 ja 133 miljoonan euron välillä.[9] Yhteisöveron tuotto ei riittänyt kattamaan yhteiskunnallisten palvelusten hoitamisesta koituneita kustannuksia vuonna 2012.[10]

Järjestelmää on kritisoinut muun muassa Vapaa-ajattelijain liitto.[11] Hallitus on esittänyt järjestelmään muutosta valtionvarainministeriön työryhmän ehdotuksen pohjalta. Esityksen mukaan seurakuntien yhteisövero-osuus poistettaisiin ja vastaava rahamäärä jaettaisiin valtionavustuksena vuodesta 2016 alkaen. Valtion rahalla katettaisiin kirkon yhteiskunnallisten tehtävien kustannuksia. Järjestelyn taustalla on rahoituksen vakauden turvaaminen ja läpinäkyvyys. Kirkolliskokous on hyväksynyt muutoksen omalta osaltaan.[12][13]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kirkollisvero 18.6.2013. Verohallinto. Viitattu 27.12.2014.
  2. Kirkollisveroprosentit 2010
  3. Keskeiset tuloveroperusteet Veronmaksajain Keskusliitto ry
  4. Verohallinto: Kirkollisvero Viitattu 1.1.2014
  5. Taloustaito 12/2014, s. 56
  6. Suomen evl.lut. kirkko: Verot ja muut tulot > Yritysveron perinne tulee keskiajalta asti. Viitattu 21.01.2014.
  7. Kirkko ja valtio -komitea: Kirkko ja valtio -komitean mietintö, s. 121. Komiteanmietintö 21/1977. Helsinki: Opetusministeriö, 1977. ISBN 951-46-2246-4.
  8. Yhteisövero Valtiovarainministeriö. Viitattu 19.12.2013
  9. Suomen ev.lut. kirkko: Verot ja muut tulot Viitattu 19.12.2013
  10. Suomen ev.lut. kirkko: Tilastollinen vuosikirja 2012. s. 166, 171, 199.
  11. Vapaa-ajattelijain liitto ry: Ortodoksisen kirkon yhteisövero-osuuden poistaminen Tiedote 5.9.2011
  12. Valtiovarainministeriö: Evankelis-luterilaisten ja ortodoksisten seurakuntien sekä muiden uskonnollisten yhteisöjen yhteiskunnallisista tehtävistä aiheutuvien kustannusten korvaaminen Lokakuu 2013
  13. Kirkon rahoituksen remontti etenee Yle.fi 20.11.2014

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]