Kertaustyylit
Wikipedia
Kertaustyylit ovat 1800-luvun historistisia rakennus- ja sisustustyylejä, jotka esiintyivät uusklassismin ja Suomessa myös empiren sekä biedermeierin jälkeen. [1] [2] Aiheet ja tyyli-ihanteet haettiin aikaisemmasta arkkitehtuurista. Rinnakkain eklektistisesti esiintyvät esimerkiksi uusgotiikka, uusrenessanssi, uusbarokki ja uusrokokoo. Suomalaisessa arkkitehtuurissa uusbarokki ja rokokoo jäivät marginaalisiksi tyylisuunniksi, mutta uusgotiikka ja renessanssi olivat 1900-luvun alkuun saakka suosittuja rakennustyylejä uusklassismin kera. Käytetty tyyli valittiin usein rakennustyypin perusteella, esimerkiksi pankki- ja hallintorakennuksissa suosittiin mahtailevaa uusrenessanssia, kun taas uusgotiikka oli 1800-luvun loppupuolen vallitseva tyyli kirkkoarkkitehtuurissa.
Kertaustyylejä kohtaan ei tunnettu kovinkaan suurta kunnioitusta 1900-luvun puolivälistä 1970-1980-luvuille saakka. Vanha rakennuskanta nähtiin vanhanaikaisena, epäkäytännöllisenä sekä kalliina huolto ja korjauskustannuksiensa vuoksi. Monien kertaustyylisten rakennusten purkua perusteltiin niiden epäkäytännöllisyydellä ja "huonolla arkkitehtuurilla" eikä vastustuksesta huolimatta monia rakennuksia suojeltu. Tälläista toimintaa yhdistettynä poliittiseen kulttuuriin alettiin kutsua Turun taudiksi.
