Yksityiskoulu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yksityiskoulu on koulu, jonka omistaa jokin julkisyhteisöistä riippumaton yksityinen taho. Tavallisesti tämä on voittoa tavoittelematon yritys, yhdistys tai säätiö. Monissa maissa yksityiskoulu voi rahoittaa toimintansa kokonaan tai osittain lahjoituksin tai oppilailta keräämällään lukukausimaksulla, mutta joissain maissa ne saattavat nauttia julkista tukea. Yksityiskoulut ovat usein valikoivia oppilaidensa suhteen ja monissa maissa niiden katsotaan tarjoavan parempaa koulutusta kuin valtion omistamien koulujen. Suomessa yksityiskoulut ovat nimestään huolimatta taloudellisesti täysin riippuvaisia julkisista varoista niiden varainhankintaan kohdistettujen erilaisten rajoitusten (kuten kiellon kerätä oppilailta lukukausimaksuja) vuoksi, ja erityisesti investointeihin ne tarvitsevat yleensä julkista rahoitusta tai erityisiä rahankeräyksiä.

Yksityiset peruskoulut ja lukiot Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2007 Suomessa oli 75 yksityistä yleissivistävää koulua. Näistä 47 oli Yksityiskoulujen liiton jäseniä. Sen jäsenkoulussa oppilaista oli erityispedagogisten koulujen lisäksi aikuislukioissa 13 %, 8 % kielikouluissa, 8 % erityispedagogisissa kouluissa (Steinerkoulut ja Freinet-koulut) ja 5 % kristillisissä kouluissa.[1] Yleisradion mukaan noin parikymmentä yksityiskouluista oli vuonna 2011 kristillisiä.[2]

Yksityiskouluja alettiin perustaa Suomeen 1800-luvun puolivälissä, ja niiden määrä oli suurimmillaan 346 koulua vuosina 1965–1966, minkä jälkeen niiden lukumäärä alkoi laskea 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla kunnallistamisten, valtiollistamisten ja lakkauttamisten vuoksi.[3] Suomen lukioista yli 80 prosenttia on ollut alun perin yksityisen kannatusyhdistyksen tai osakeyhtiön perustamia ja ylläpitämiä.[1] Yksityiset peruskoulut tarvitsevat valtioneuvoston ja muut oppilaitokset opetusministeriön luvan toimiakseen ja suurin osa joutuu noudattamaan kansallista opetussuunnitelmaa. Tästä ovat poikkeuksena kansainväliset ja vieraskieliset koulut (kuten International Baccalaureate -koulut). Lukukausimaksuja ei suomalaisissa yksityiskouluissa saa periä (poikkeuksena jotkut vieraskieliset koulut), vaan koulujen toiminta rahoitetaan valtiolta ja kunnilta saatavilla oppilaskohtaisilla avustuksilla. Yksityisen koulun ylläpitäjän tulee olla yleishyödyllinen yhteisö, jonka tarkoituksena ei ole tuottaa voittoa.

Muut yksityiset oppilaitokset Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin suomalainen yksityinen oppilaitos on Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, joka on samannimisen säätiön omistama. Myös Suomen Liikemiesten Kauppaopisto - Atk-Instituutti (SLK) on yksityinen keskiasteen oppilaitos, jota myös ylläpitää oppilaitoksen mukaan nimetty säätiö.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Markku Moisala: Suomalaiset yksityiskoulut tänään 25.1.2007. Yksitysikoulujen Liitto ry. Viitattu 7.7.2010.
  2. http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/08/uusi_opetusministeri_ei_lampene_kristillisille_kouluille_2778985.html
  3. Jari Salminen: Suomen yksityisten oppikoulujen digitaalinen matrikkeli 1872-1977 25.1.2005. Yksityiskoulujen Liitto ry. Viitattu 7.7.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]