Edith Södergran

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Edith Södergran
Edith Södergran noin vuonna 1918
Edith Södergran noin vuonna 1918
Syntynyt 4. huhtikuuta 1892
Pietari, Venäjän keisarikunta
Kuollut 24. kesäkuuta 1923 (31 vuotta)
Raivola, Kivennapa
Kansallisuus Suomen lippu Suomi
Äidinkieli ruotsi
Ensiteokset Dikter (1916)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Edith Irene Södergran (s. 4. huhtikuuta 1892 Pietari24. kesäkuuta 1923 Raivola, Kivennapa) oli suomenruotsalainen runoilija. Hän on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia runoilijoita. Hänen runojaan on käännetty ainakin kuudelletoista kielelle. Södergran tunnetaan erityisesti tärkeänä suomenruotsalaisen modernismin edustajana.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edith Södergranin vanhemmat Matts Södergran ja Helena o.s. Holmroos olivat kotoisin Närpiöstä ja Perniöstä. Perhe muutti Karjalankannakselle Raivolaan. Tytär Edith aloitti koulunkäynnin Pietarin saksalaisessa koulussa. Siellä hän aloitti runojen kirjoittamisen saksaksi mallinaan Heine ja Goethe.

Isä kuoli keuhkotautiin 1907, ja tytär sairastui samaan tautiin seuraavana vuonna. Tästä alkoi Södergranin parantolakierre: ensin Nummelan parantolassa ja sitten Sveitsin Davosissa. Vuodesta 1914 lähtien hän äitinsä kannustamana ja avustamana omistautui vain runoilijantyölleen.

Södergran kirjoitti koko tuotantonsa varsin lyhyessä ajassa. Esikoiskokoelma Dikter ilmestyi 1916.[1] Hänen runojaan pidettiin epäsovinnaisina ja vaikeatajuisina, eikä hän saanut elinaikanaan ymmärtämystä eikä tunnustusta juuri muilta kuin lähimmiltään. Hänen "naismuusakseen" ja parhaaksi ystäväkseen noussut Hagar Olsson veti hänet mukaan Ultra-lehden toimintaan vuonna 1922. Viimeiset elinvuotensa hän vietti Raivolan huvilassaan yksinäisenä, köyhänä ja puutteen ahdistamana. Toinen suomenruotsalainen runoilija, joka lyhyen ajan valoi Södergraniin elämänuskoa, oli Elmer Diktonius: Hagar Olsson lähetti hänet Raivolaan, joskin vasta vain joitakin aikoja ennen Södergranin kuolemaa. Tapaamiset jäivät pariin kertaan, mutta sitä enemmän ne antoivat sairauden jo näännyttämälle runoilijalle. Diktonius myös soitti viulua, jonka ääni herätti nääntyneessä runoilijattaressa syviä haavekuvia.

Södergran oli ensimmäisiä suomalaisia moderneja runoilijoita, suomenruotsalaisen modernismin tärkein edustaja. Hänen tuotannolleen oli tyypillistä näynomaisuus ja aikakauden futuristiset ja symboliset virtaukset. Hän oli jo Pietarissa asuessaan tutustunut ranskalaiseen symbolismiin, venäläiseen futurismiin ja saksalaiseen ekspressionismiin.[1]

Ohjaaja Tuija-Maija Niskanen teki ruotsinkieliselle TV-teatterille vuonna 1977 elokuvan Maa jota ei ole Edith Södergranin elämästä. Sairaalakohtaukset kuvattiin lähes aidossa ympäristössä Röykän sairaalassa.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dikter (1916) (suom. Runoja, 1942)
  • Septemberlyran (1918) (suom. Syyskuun lyyra)
  • Brokiga iaktagelser (1919)
  • Rosenaltaret(1919) (suom. Ruusualttari)
  • Framtidens skugga (1920) (suom. Tulevaisuuden varjo)
  • Tankar om naturen (1920)
  • Landet som icke är (1925, postuumi, toim. Elmer Diktonius) (suom. Maa jota ei ole)
  • Södergran, Edith, Edith Södergranin kirjeet / Hagar Olsson ; suom. Pentti Saaritsa [Hki] : Otava, 1990

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Anne-Maria Mikkola ym.: Äidinkieli ja kirjallisuus - käsikirja. WSOY 1999. s. 403.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Brunner, Ernst: Edith : romaani. Suom. Saara Villa. Helsinki: Otava, 1993.
  • Ström, Eva: Edith Södergran. Stockholm: Natur och kultur, 2001.
  • Haapala, Vesa: Kaipaus ja kielto: Edith Södergranin Dikter-kokoelman poetiikkaa: väitöskirja. SKS, 2005.
  • Kivalo, Erkki: Kirja: henkilöhistoria: Olen sylkenyt verta: sairauden varjostamaa elämää: Edith Södergran 1892-1923. Recallmed Oy, 1995.