Edith Södergran

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Edith Södergran
Edith Södergran noin vuonna 1918
Edith Södergran noin vuonna 1918
Syntynyt 4. huhtikuuta 1892
Pietari, Venäjän keisarikunta
Kuollut 24. kesäkuuta 1923 (31 vuotta)
Raivola, Kivennapa
Kansallisuus suomalainen
Äidinkieli ruotsi
Ensiteokset Dikter (1916)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Edith Irene Södergran (s. 4. huhtikuuta 1892 Pietari, Venäjä24. kesäkuuta 1923 Raivola, Kivennapa) oli suomenruotsalainen runoilija. Hän on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia runoilijoita. Hänen runojaan on käännetty ainakin kuudelletoista kielelle. Södergran tunnetaan erityisesti tärkeänä suomenruotsalaisen modernismin edustajana.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edith Södergranin vanhemmat Matts Södergran ja Helena o.s. Holmroos olivat kotoisin Närpiöstä ja Perniöstä. Perhe muutti Karjalankannakselle Raivolaan. Tytär Edith kävi koulunsa Pietarin saksalaisessa koulussa Petrischulessa. Siellä hän aloitti runojen kirjoittamisen saksaksi mallinaan Heine ja Goethe.

Isä kuoli keuhkotautiin 1907, ja tytär sairastui samaan tautiin seuraavana vuonna. Tästä alkoi Södergranin parantolakierre: ensin Kirkkonummella Nummelan parantolassa ja sitten Sveitsin Davosissa. Vuodesta 1914 lähtien hän äitinsä kannustamana ja avustamana omistautui vain runoilijantyölleen.

Södergran kirjoitti koko tuotantonsa varsin lyhyessä ajassa. Esikoiskokoelma Dikter ilmestyi 1916.[1] Hänen runojaan pidettiin epäsovinnaisina ja vaikeatajuisina. Esikoiskokoelma Dikter sai runsaasti huomiota mutta sekalaisen vastaanoton, jopa pilkkaa, mutta esimerkiksi R. R. Eklund nosti hänet vasta vuosituhannen vaihteen tienoilla löytyneessä Vasabladetin arviossaan aivan omaan luokkaansa[2].

Södergranin "naismuusaksi" ja pitkäaikaiseksi luottoystäväksi nousi Hagar Olsson. Olsson veti hänet mukaan Ultra-lehden toimintaan vuonna 1922[3]. Toinen suomenruotsalainen runoilija, joka lyhyen ajan valoi Södergraniin elämänuskoa, oli Elmer Diktonius. Södergran tapasi hänet yhden kerran, kun Hagar Olsson lähetti hänet Raivolaan joitakin aikoja ennen Södergranin kuolemaa, maaliskuussa 1922. Tapaaminen antoi tuolloin jo sairauden uuvuttamalle runoilijalle hyvin paljon. Diktonius lauloi hänelle säveltämiään lauluja. He olivat jonkin aikaa tiiviissä kirjeenvaihdossa, kun Södergranin välit Olssoniin olivat viilenneet.[4]

Södergran oli ensimmäisiä suomalaisia moderneja runoilijoita, suomenruotsalaisen modernismin tärkein edustaja. Hänen tuotannolleen oli tyypillistä näynomaisuus ja aikakauden futuristiset ja symboliset virtaukset. Hän oli jo Pietarissa asuessaan tutustunut ranskalaiseen symbolismiin, venäläiseen futurismiin ja saksalaiseen ekspressionismiin.[1]

Ohjaaja Tuija-Maija Niskanen teki ruotsinkieliselle TV-teatterille Edith Södergranin elämästä vuonna 1977 elokuvan Maa jota ei ole. Sairaalakohtaukset kuvattiin lähes aidossa ympäristössä Röykän sairaalassa.

Kirjoitustyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edith Södergranin runous on riimitöntä ja loppusoinnutonta ja sisältää runsaasti kuvailua.[5] Tällainen tyyli poikkesi suuresti ajan tyypillisestä tyylistä. Hän oli ensimmäinen suomalaiskirjailija, jonka tekstissä toteutuivat modernin runouden merkkeinä pidetyt piirteet, kuten avoin rakenne, yksilöllinen rytmi ja aiheiden vapaa valinta.[6] Södergran käytti runoissaan rohkeita ja häkellyttäviäkin runokuvia, kuten "min röda oförskräckthet" (punainen pelottomuuteni).[6]

Kokoelmissa Syyskuun lyyra, Ruusualttari ja Tulevaisuuden varjo on paljon yksinpuhelua ja tyhjyyden tuntoa johtuen Södergranin tuberkuloosin ja köyhyyden kaventamasta elinpiiristä. Näitä lieventää kuitenkin Södergranin lempeä suhde luontoa kohtaan, joka on nähtävissä hänen tekstistään.[7] Hänen runoudestaan löytyy paljon itsevarmoja huudahduksia ja myös huumoria. Postuumissa Maa jota ei ole -kokoelmassa Södergranin tyylissä aiemmin keskenään kilpailleet tuska ja olemassaolon riemu sulautuvat kuitenkin yhteen uudenlaiseksi, perille saapumisen tunnelmaa huokuvaksi kokonaisuudeksi.[8]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjeet
  • Södergran, Edith; Olsson Hagar. Ediths brev: brev från Edith Södergran till Hagar Olsson. Jakobstad: Schildts 1973. ISBN 951-50-0040-8

Suomennoskokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kootut runot
Kirjeet
  • Edith Södergranin kirjeet, toim. Hagar Olsson, suom. Pentti Saaritsa. Otava, 1990 ISBN 951-1-10243-5

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Anne-Maria Mikkola ym.: Äidinkieli ja kirjallisuus - käsikirja. WSOY 1999. s. 403.
  2. Rahikainen 2014, s. 108–110
  3. Rahikainen 2014, s. 199–200
  4. Rahikainen 2014, s. 191–200
  5. Laitinen 1997, s. 350
  6. a b Laitinen 1997, s. 353
  7. Laitinen 1997, s. 351
  8. Laitinen 1997, s. 351-352

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Brunner, Ernst: Edith: Romaani. Suomentanut Saara Villa. Helsinki: Otava, 1993.
  • Haapala, Vesa: Kaipaus ja kielto: Edith Södergranin Dikter-kokoelman poetiikkaa. Diss. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005.
  • Kivalo, Erkki: Olen sylkenyt verta: Sairauden varjostamaa elämää. Edith Södergran 1892–1923. Recallmed Oy, 1995.
  • Rahikainen, Agneta: Poeten och hennes apostlar: En biomytografisk analys av Edith Södergranbilden. Diss. Helsingfors: Helsingfors universitet, 2014. ISBN 978-952-10-9790-4. Teoksen verkkoversio.
  • Ström, Eva: Edith Södergran. Stockholm: Natur och kultur, 2001.
  • Tideström, Gunnar: Edith Södergran. [1949.] Wahlström & Widstrand, 1991. ISBN 91-46-16142-2

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]