Uuno Kailas

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Uuno Kailas
Syntynyt: 29. maaliskuuta 1901
Hartola, Suomi
Kuollut: 22. maaliskuuta 1933 (31 vuotta)
Nizza, Ranska
Ammatit: runoilija, kirjailija, kääntäjä
Kansallisuus: Suomi
Kirjallinen liike: Tulenkantajat
Ensiteokset: Tuuli ja tähkä (1922)

Uuno Kailas (29. maaliskuuta 1901 Heinola – 22. maaliskuuta 1933 Nizza), alkuperäiseltä nimeltään Frans Uuno Salonen, oli suomalainen runoilija ja kirjailija. Kailas tunnetaan parhaiten runokokoelmistaan, mutta hän myös suomensi paljon.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Henkilöhistoria

Uuno Kailas syntyi Heinolassa Kailasen ratsutilalla hämäläiseen talonpoikaissukuun. Kailas oli kaksivuotias pikkupoika, kun hänen äitinsä Olga Josefiina Salonen (o.s. Honkapää) kuoli. Isästä Johan Evert Salosesta ei ollut poikansa huolehtijaksi, joten tämä jäi isoäitinsä Maria Fredrikan vastuulle ja asui useissa sukulaisperheissä. Poika sai isoäidiltä ankaran uskonnollisen kasvatuksen, joka vaikutti häneen läpi koko elämän, ja sillä oli vaikutuksia myös runotuotantoon.

Kailas kävi koulunsa Heinolassa ja pääsi ylioppilaaksi Heinolan keskikoulun jatkoluokilta. Hän oli kirjoilla Helsingin yliopistossa vuosina 1920–1926 mutta suoritti vain hajanaisia opintoja estetiikasta ja nykyiskansain kirjallisuudesta. Kailas osallistui vuoden 1919 Aunuksen retkeen, jossa hänen läheinen ystävänsä Bruno Schildt sai surmansa. Kailaan tämän vuoksi tuntema syyllisyys näkyy novellissa Bruuno on kuollut.

Opintojen sijaan Kailas keskittyi kirjoittamiseen, ja hänen arvostelujaan ja suomennoksiaan julkaistiin muun muassa Helsingin Sanomissa ja Nuori Voima -lehdessä. Esikoiskokoelma Tuuli ja tähkä ilmestyi 1922. Kriitikot pitivät kokoelmaa varsin hajanaisena, eikä se saavuttanut suurta arvostelumenestystä. Kailas itsekin suhtautui esikoiskokoelmaansa kriittisesti ja kelpuutti siitä myöhempään Runoja-kokoelmaansa vain joitakin runoja.

Kailaan ystäväpiiriin kuului monia tulenkantajia – mm. toinen nuori runoilija Katri Vala – mutta Kailas itse vieroksui jossain määrin heidän näkemyksiään. Silti esimerkiksi Kailaan runokokoelmasta Purjehtijat (1925) voi löytää samanlaista eksotiikkaa kuin tulenkantajilla, ja mieltymyksen ekspressionismiin Kailas jakoi tulenkantajien kanssa. Kailas tutustui tähän aatevirtaukseen suomentaessaan saksalaista runoutta Goethesta aina ekspressionisteihin saakka. Kailas suomensi myös Edith Södergrania.

Vuosina 1923–1925 Kailas palveli armeijassa. 1920-luvun lopulla hän työskenteli Suomen ilmoituskeskuksessa ja Kuluttajain lehdessä. Näihin aikoihin hän nousi suosituksi nuorten runoilijoiden keskuudessa ja onnistui herättämään konservatiivisissa piireissä paheksuntaa teoksensa Silmästä silmään (1926) eroottisilla teemoilla.

Vuonna 1929 Kailas joutui mielisairaalaan skitsofrenian vuoksi. Sairastumiseen vaikuttivat ilmeisesti osaltaan lapsuuden traumat ja homoseksuaalisuuden tukahduttaminen. Kailaalla todettiin myös keuhkotuberkuloosi. Vaikka nuori runoilija pääsi jonkin ajan kuluttua pois sairaalasta, tuberkuloosi vei hänet hautaan 1933 Nizzassa, minne hän oli lähtenyt parantumaan. Kailaan ruumis tuhkattiin ja tuotiin takaisin Suomeen ja Helsinkiin, minne hänet haudattiin.

[muokkaa] Tuotanto

[muokkaa] Omat teokset

  • Isien tie (WSOY 1941)
  • Ja tomust alkaa avaruus (valikoima; Karisto 1984)
  • Novelleja (WSOY 1936)
  • Palava laulu (valikoima; WSOY 2000)
  • Paljain jaloin (Otava, 1928)
  • Punajuova (WSOY 1933)
  • Purjehtijat (WSOY 1925)
  • Runoja (yhteisnide, osin valikoima, teoksista Paljain jaloin, Purjehtijat, Silmästä silmään, Tuuli ja tähkä ja Uni ja kuolema; WSOY 1932)
  • Silmästä silmään (Schildt 1926)
  • Tuuli ja tähkä (Gummerus 1922)
  • Tuulien laulu (valikoima; myös Saima Harmajan ja Eino Leinon runoja; Kirjapaja 1992)
  • Tuulien nousuun (Kirjapaja 1996)
  • Unen, kuoleman ja intohimon lauluja (valikoima; Otava 1986)
  • Uni ja kuolema (WSOY 1931)
  • Unten maa (valikoima; Karisto 1989)
  • Uuno Kailaan runoja (valikoima; WSOY 1963)
  • Valikoima runoja (WSOY 1938)

[muokkaa] Suomennokset

  • Bruhn, Rudolf: Kuuden kerho (Otava 1924)
  • France, Anatole: Aadamin ensimmäisen vaimon tytär (Kansanvalta 1926)
  • Kaunis Saksa (WSOY 1924)
  • Kessel, Joseph: Ruhtinasöitä (Näytelmä 1930)
  • Leacock, Stephen: Pukinsorkka (Gummerus, 1923)
  • Mörne, Arvid: Meren kasvojen edessä (Schildt 1926)
  • Rakkauden korkea veisu (Gummerus 1924)
  • Rosen, Erwin: Kaikkien valtojen uhalla (Gummerus 1924)
  • Scott, Gabriel: Polku (Schildt 1926)
  • Södergran, Edith: Elämäni, kuolemani ja kohtaloni (myös Pentti Saaritsan ja Aale Tynnin suomennoksia; Otava 1994)
  • Södergran, Edith: Hiljainen puutarha (Karisto 1994)
  • Södergran, Edith: Kohtaamisia (valikoima; WSOY 1982)
  • Södergran, Edith: Levottomia unia (Tulenkantajain osakeyhtiö 1929)
  • Södergran, Edith: Runoja (WSOY 1942; myös nimellä Kultaiset linnut, Karisto 1990)
  • Tegnér, Esaias: Fritjofin taru (Otava 1932)

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Wikisitaateissa on kokoelma Uuno Kailas -sitaatteja.

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Maunu Niinistö: Uuno Kailas: hänen elämänsä ja hänen runoutensa. WSOY, 1956.
  • Matti Hälli: Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon. Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja. WSOY, 1947.
  • Uuno Kailas: muistojulkaisu. WSOY, 1933.
  • Kalle Achté: Uuno Kailas - runoilija psykiatrin silmin. Yliopistopaino. 149 s
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Uuno_Kailas
Henkilökohtaiset työkalut