Rauno Meriö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Rauno Martti Meriö (s. 22. lokakuuta 1933 Käkisalmi) on suomalainen kenraali, joka toimi Ilmavoimien komentajana vuosina 1975–1987.

Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meriö valmistui Kadettikoulusta vuonna 1955. Hän toimi Messerschmitt Bf 109 -lentueen päällikkönä Hävittäjälentolaivue 31ssä ja sai Vampire-suihkukonekoulutuksen. Vuosina 1959–1960 Meriö toimi lennonopettajana Ilmasotakoulussa Kauhavalla. Kapteeniksi ylennetty Meriö opetti ilmasotatekniikkaa Sotakorkeakoulussa vuosina 1962–1966 suorittaen samalla diplomi-insinöörin tutkinnon. SKK:n ilmasotalinjan hän kävi itse vuosina 1966–1967 edeten tätä kautta Ilmavoimien Esikuntaan. Totaalisen maanpuolustuksen kurssin Meriö suoritti vuonna 1972 yleten everstiksi. Meriö toimi Ilmasotakoulun johtajana vuosina 1972–1973 sekä Lapin Lennoston ensimmäisenä komentajana Rovaniemellä vuosina 1973–1975.

Kenraalimajuriksi ylennetty Meriö nimitettiin ilmavoimien komentajaksi vuonna 1975. Meriö ajoi Draken-hävittäjien lisähankintoja Lapin Lennostolle ja Satakunnan Lennostolle. Hän myös puolsi Hawk-harjoitushävittäjien lisähankintoja. Meriö ylennettiin kenraaliluutnantiksi 1980. Hänen komentajakauteensa sattui vuodenvaihteen 1984–1985 ohjusvälikohtaus, jossa Inarinjärveen putosi harhautunut neuvostoliittolainen ilmamaaliohjus. Sen puitteissa pohdittiin, onko Suomen ilmavalvonta tarpeeksi tehokas.

Sotilasuran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meriö oli Karjalan Liiton puheenjohtajana vuosina 1990–1995. Hän puolusti julkisuudessa Karjalan palautusta ja on 2000-luvun alusta ollut ProKarelian toisena puheenjohtajana.

Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa Meriö oli Nuorsuomalaisten ja europarlamenttivaaleissa Kokoomuksen ehdokkaana.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilasuransa aikana Meriö seurasi tiiviisti ufotutkimusta ja hän myös suomensi jonkin verran ulkomaista ufokirjallisuutta.lähde? Yksi tällaisia kirjoja on Humanoidit (1972). Tätä ennen hän käänsi saksan- ja englanninkieliset teokset Waffe und Wirkung bei der Fliegerabwehr (1966), Fighters (1968), Bombers (1968) ja Fighters 1914–1919 (1969).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]