Heikki Nikunen
Heikki Mikko Kalevi Nikunen (12. huhtikuuta 1939 Lahti[1] – 7. syyskuuta 2023 Tampere[2]) oli suomalainen upseeri ja kenraaliluutnantti, joka toimi Suomen ilmavoimien komentajana 1. helmikuuta 1991 – 20. huhtikuuta 1995[3].
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heikki Nikunen syntyi komisario Viljo Nikusen ja Aino Pekkasen perheeseen. Hän avioitui 1963 Pirkko Irmeli Anttilan kanssa. Ylioppilaaksi Nikunen tuli vuonna 1958, filosofian maisteriksi hän valmistui 1978 Helsingin yliopistosta.[1] Nikunen oli Suomen sotatieteellisen seuran sekä Ruotsin kuninkaallisen sotatieteellisen akatemian jäsen. Hän kirjoitti useita ilmasotakirjoja. Nikunen toi ilmavoimiin tietokonepohjaiset lentosimulointimallit ja systeemianalyysitutkimukset. Nikusen komentajakautena Suomi päätti Hornet-hävittäjäkaupoista.
Nikusen harrastuksena oli alttosaksofonin soitto. Hän soitti eläkkeellä ollessaan kahdessa jazz-orkesterissa. Hän esiintyi Cool Quartetissa ja AdvoJazz-orkesterissa.[4]
Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nikunen suoritti Ilmasotakoulun vuonna 1958, jossa hän lensi Satakunnan Lennoston Valmet Vihuri -koneilla. Hän valmistui Kadettikoulusta vuonna 1961[1]. Hän toimi Jyväskylän silloisen maalaiskunnan Luonetjärvellä Hämeen lennostossa lentoupseerina vuodet 1961–1963. Hän toimi lennonopettajana ja lentueen päällikkönä Ilmasotakoulussa (nyk. Lentosotakoulu) vuosina 1964–1971. Hänet ylennettiin yliluutnantiksi vuonna 1965 ja kapteeniksi vuonna 1968. Hän suoritti Sotakorkeakoulun ja sai ylennyksen majuriksi vuonna 1972.
Vuosina 1973–1974 Nikunen opiskeli Yhdysvaltain ilmavoimien Air Command and Staff Collegessa.[1] Vuonna 1977 Nikunen ylennettiin everstiluutnantiksi. Everstiksi hänet ylennettiin vuonna 1984, jolloin palveluspaikka oli Ilmavoimien esikunnan ye-osasto. Hän toimi 1984–1986 Satakunnan lennoston komentajana. Hän oli puolustusneuvoston yleissihteeri vuodet 1988–1989.[1] Vuonna 1991 hänet ylennettiin kenraalimajuriksi ja hänestä tuli ilmavoimien komentaja. Nikunen siirtyi eläkkeelle kenraaliluutnanttina vuonna 1995.
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomalainen taistelukonefilosofia (1983)[1]
- Hävittäjätorjunta tänään (1986)[1]
- Hävittäjätaktiikkamme kehittäminen (1988)[1]
- Ilmavoimiemme doktriini (1993)[1]
- Air defence in northern Europe (1997)
- Suomen hävittäjäilmailun isä Richard Lorentz (2005)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Irja Hämäläinen, Risto Rantala, Hannakatri Hollmén (toim.): Kuka kukin on 1994, s. 635. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-12833-7.
- ↑ Perämäki, Pertti: Ilmavoimien ex-komentaja Heikki Nikunen on kuollut – " Hän oli hyvin iloinen ihminen ja innokas lentäjä" Keskisuomalainen. 9.9.2023. Viitattu 9.9.2023.
- ↑ Heikki Nikunen jatkaa ilmavoimissa. HS, 4.2.1994. (Viitattu 2.4.2018)
- ↑ Määttänen, Markus: Kun Charlie Parker saa siivet 26.5.2019. Aamulehti. Arkistoitu 29.6.2019. Viitattu 29.6.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
John-Allan Hügerth  | Carl Seber .svg){kind=small} | Torsten Aminoff | Sixtus Hjelmman | Arne Somersalo | Väinö Vuori | Jarl LundqvistIlmavoimien komentajat (1937–) Jarl Lundqvist | Frans Helminen | Reino Artola | Olavi Seeve | Reino Turkki | Eero Salmela | Rauno Meriö | Pertti Jokinen | Heikki Nikunen | Matti Ahola | Jouni Pystynen | Heikki Lyytinen | Jarmo Lindberg | Lauri Puranen | Kim Jäämeri | Sampo Eskelinen | Pasi Jokinen | Juha-Pekka Keränen |
|
| ||||||||||
