Oulun lentokonekaappaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Oulun lentokonekaappaus
Sud SE 210 Caravelle
Sud SE 210 Caravelle
Yhteenveto
Päivämäärä 30. syyskuuta1. lokakuuta 1978
Onnettomuustyyppi lentokonekaappaus
Lähtöpaikka Oulun lentoasema
Määränpää Helsinki-Vantaan lentoasema
Kuolleita 0
Loukkaantuneita 0
Lentokone
Lentokoneen malli Sud SE-210 Caravelle 10B3
Lentoyhtiö Flag of Finland.svg Finnair
Rekisteritunnus OH-LSB
Matkustajia 44
Miehistöä 5
Eloonjääneitä 49

Oulun lentokonekaappaus tapahtui 30. syyskuuta vuonna 1978, kun Finnairin Caravelle-lentokone kaapattiin kotimaan lennolla 405 Oulusta Helsinkiin.[1] Koneessa oli viisi miehistön jäsentä ja 43 muuta matkustajaa, mukana esiintymismatkalta palaamassa olleet säveltäjä Aarno Raninen ja laulaja Monica Aspelund. Kukaan ei kuollut tai loukkaantunut.

Kaappaaja Aarno Lamminparras, (s. 1941 Kemijärvi) oli tekohetkellä 36-vuotias entinen urakoitsija. Hän oli vuonna 1976 konkurssiin menneen, Oulun Vienti -nimisen vientiyhtiön toimitusjohtaja.

Kaappauksen tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matkan aikana alkoholia nauttinut Lamminparras esitti sotilaspassinsa ja pyysi lentoemäntä Merja Ervastilta lupaa päästä ohjaamoon. Kapteeni Tauno Rajakangas suostui pyyntöön. Kun kone lähestyi Helsinki-Vantaan lentoasemaa, Lamminparras pakotti koneen hallintaansa käsiaseella uhaten ja lukitsi ohjaamon oven. Kaappaaja määräsi kapteenin ja perämies Lasse Peltosen kehottamaan matkustajia valmistautumaan pakkolaskuun.

Lamminparras päästi koneen laskeutumaan Vantaalle vasta hiukan ennen kuin polttoaine loppui, ja miespuoliset matkustajat vapautettiin. Sen jälkeen kaappaaja käski koneen lentää takaisin Ouluun.

Oulussa Lamminpartaaseen saatiin yhteys, ja koneeseen nousi puolueeton lakimies tuomari Juhani Vatanen. Kaappaaja vaati saada yhteyden kahteen Helsingin Sanomien toimittajaan, Martti Heikkiseen ja Seppo Kievariin. Heidät hän halusi tavata Helsinki-Vantaan lentoasemalla.

Lunnasvaatimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lamminparras vaati 500 000 markkaa, josta osan hän vaati toimitettavaksi Kaunialan sotavammasairaalalle, osan SOS-Lapsikylälle ja osan perheelleen Ouluun. Pankkien avustuksella rahat saatiin nopeasti kokoon.

Jätettyään rahat vaimolleen kaappaaja pakotti koneen takaisin Vantaalle, jonne kone laskeutui klo 0.33. Siellä Lamminparras vastaanotti vielä 150 000 markan lunnaat. Samaan aikaan toimittaja Kievari sopi kaappaajan kanssa uudesta rahasummasta: 105 000 markkaa maksettiin Kievarille. Kaappaaja lupasi vapauttaa panttivangit lukuun ottamatta Vatasta.

Kello 2.20 Caravelle nousi jälleen ilmaan suuntanaan tällä kertaa Amsterdam, jonne kone saapui 1. lokakuuta klo 4.45 aamulla. Tankkauksen jälkeen kaappari määräsi koneen taas ilmaan kello 5.15 suuntanaan Tukholma. Lamminparras muutti kuitenkin suunnitelmiaan ja kone laskeutuikin klo 7.37 Vantaalle, jossa kaappaajalle luovutettiin jälleen 100 000 markkaa. Sitä ennen hän oli luvannut poliisiradion kautta antautuvansa seuraavana päivänä, mikäli saisi viettää vuorokauden perheensä kanssa kotonaan Oulussa.

Kone nousi Helsinki-Vantaalta hiukan yli klo 8.00 suuntanaan Oulu. Kaappaaja vaati Oulun lentokentälle auton ja kuljettajan.

Kaappauksen päättyminen ja pidätys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun kone laskeutui Oulun lentoasemalle, miehistö oli ollut koneessa yhteensä 20 tuntia. Kaappaaja matkusti kentältä suoraan kotiinsa. Hän oli suostunut antautumaan seuraavana päivänä, mutta poliisi pidätti Lamminpartaan jo samana päivänä klo 16.45, koska ei halunnut jäädä odottamaan mahdollisia uusia vaatimuksia. Lamminparras siirrettiin Oulusta keskusrikospoliisin säilöön Helsingin Ratakadulle odottamaan oikeuskäsittelyä.

Oikeudenkäynti ja tuomio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mielentilatutkimuksen mukaan Lamminparras oli tekohetkellä alentuneesti syyntakeinen.

9. huhtikuuta 1979 Vantaan kihlakunnanoikeus tuomitsi Lamminpartaan seitsemäksi vuodeksi ja yhdeksi kuukaudeksi vankeuteen täyttä ymmärrystä vailla tehdystä kaappauksesta. Hän joutui maksamaan korvauksia lentokoneen matkustajille, Finnairille, Ilmailuhallitukselle ja Helsingin yliopistolliselle keskussairaalalle. Korkein oikeus vahvisti Lamminpartaan tuomion 8. joulukuuta 1980.

Lamminparras vapautui vankilasta vuonna 1982 istuttuaan tuomiostaan puolet. Ennen lentokonekaappausta tapahtuneeseen vientiyhtiönsä konkurssiin liittyvien asioiden vuoksi hän istui vielä 103 vuorokauden vankeusrangaistuksen aiemman tuomionsa jälkeen.

Hän vaihtoi vapautumisen jälkeen nimensä[2] ja on vuodesta 1984 lähtien asunut vakituisesti Ruotsissa.[3][4]

Populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 ilmestyi Lauri Puintilan kaappaustapauksesta kirjoittama kirja Kaappari Lamminparras. Tuotantoyhtiö Solar Films osti kirjan elokuvaoikeudet ja pääosaa näyttelemään kiinnitettiin Kari Hietalahti.[5] Elokuvan kuvaukset päättyivät huhtikuussa 2012 ja Kaappari sai ensi-iltansa 18. tammikuuta 2013.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Markkola, Matti: Tämä kone on kaapattu Ylioppilaslehti. 19.9.2008. Ylioppilaslehden Kustannus Oy. Viitattu 28.1.2009.
  2. Lentokonekaappari pissi bussin keulaan YLE Uutiset. 8.6.2010. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 27.3.2013.
  3. Kuonanoja, Hanna: Kaappauksen jälkeen. Kaleva (Sunnuntai-viikkoliite), 25.7.2010, s. 8–13.
  4. Puintila, Lauri: Konekaappari oli Martinlaakson muumion serkku Ilta-Sanomat. 9.10.2008. Helsinki: Sanoma News Oy. Viitattu 27.3.2013.
  5. Lehtonen, Veli-Pekka: Aleksi Mäkelä ohjaa elokuvan suomalaisesta konekaapparista Helsingin Sanomat. 19.11.2010. Viitattu 25.11.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]