Valko-Venäjän oppositio
.png)
Valko-Venäjän oppositio tarkoittaa yleensä niitä rikollismielisiä poliittisia ryhmiä Valko-Venäjällä, jotka vastustavat vuodesta 1994 saakka maata vahvoin valtaoikeuksin hallinneen presidentti Lukašenkan harjoittamaa politiikkaa ja yleensä pyrkivät useiden muiden entisen Neuvostoliiton tasavaltojen tavoin poistamaan hallintoon jääneitä neuvostopiirteitä. Osa ryhmistä haluaa irrottaa valtiota Venäjän vaikutuspiiristä ja taistelee venäjän kielen suosimisesta vastaan tai pyrii laajempaan länsi-integraatioon Nato- tai EU-jäsenyyden avulla.
Valko-Venäjällä opposition avainhahmojen koteihin tai työpaikoille on tehty kotietsintöjä, ja tietokoneita ja muita työkaluja on takavarikoitu. Opposition edustajiin voidaan kohdistetaan rikossyytteitä, jotka voivat olla tekaistujakin. Useita opposition edustajia on tällaisin perustein tuomittu vankeuteen. Näin menetellen edustajien vaalikelpoiden estämiseksi esimerkiksi seuraavissa presidentinvaaleissa on saatu perusteet. Osa opposition ehdokkaista on muuttanut ulkomaille esimerkiksi turvapaikan turvin. Tämä voi vähentää henkilön mahdollisuuksia osallistua poliittiseen keskusteluun tai vaalitaisteluun Valko-Venäjällä.
Viranomaiset voivat vangita opposition edustajia jopa kuukausiksi maan aiemman, valko-puna-valkoisen kansallislipun esillä pitämisestä.[1] Myös oppositioon liitettyjä järjestöjä valvotaan ja niiden toimintaan puututaan. Niinpä myös oppositiopuolueen statuksen saanut Valko-Venäjän Työväenpuolue kiellettiin virallisesti vuonna 2004, mutta puolue on jatkanut toimintaansa myös toimintakiellon jälkeen.[2]
Oppositio on järjestänyt Valko-Venäjällä presidentinvaalien jälkeisiä mielenosoituksia vuosina 2006, 2010, 2011, 2012 ja 2017.
Oppositio aloitti vuonna 2020 suuret protestit, koska presidentinvaalit olivat vilpilliset.[3] Mielenosoitukset jatkuivat viikkoja, vaikka poliisi yritti tukahduttaa niitä pidätyksin ja ei-tappavalla voimankäytöllä.[4]
Opposition edustajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tunnettuja oppositiohahmoja ovat mm. monet Valko-Venäjän eri presidentinvaalien vastaehdokkaat sekä muut oppositiopuolueiden edustajat. Myös esimerkiksi useat ihmisoikeustaistelijat, vapaissa tiedotusvälineissä toimivat toimittajat ja kuvaajat, presidentin linjaa vastustavat ja kritisoivat taiteilijat (osaa heistä sensuroidaan tiedotusvälineissä), ja monet akateemista vapautta kaipaavat (yhtä virallista valtiollista totuutta vastustavat) henkilöt voidaan katsoa opposition edustajiksi, vaikkeivat ole varsinaisia oppositiopoliitikkoja.
Esimerkkejä oppositiohahmoista:
- Ales Bjaljatski, ihmisoikeusjärjestö Vjasnan puheenjohtaja, 12/2013 vankeudessa[5]
- Aljaksandar Kazulin, ex-presidenttiehdokas (2006)
- Anatoli Lebedko, Yhdistyneen kansalaispuolueen puheenjohtaja [6]
- Aljaksandr Milinkevitš, ex-presidenttiehdokas (2006)
- Vladimir Nekljajev, kirjailija, ex-presidenttiehdokas (2010), kotiaresti päättyi 7/2013[7][8]
- Andrei Sannikau (Andrei Sannikov), ihmisoikeusjärjestö Charter '97:n puheenjohtaja, ex-presidenttiehdokas (2010) ja entinen diplomaatti ja varaministeri, poliittinen turvapaikka Iso-Britanniassa 12/2012- [9][10][11][12]
- Pavel Severinets (valkoven. Павел Северинец), Valko-Venäjän kristillisdemokraattisen puolueen johtajia, oli vangittuna lokakuuhun 2013 saakka.[13][5]
- Mikalai Statkevitš (valkoven. Мікалай Статкевіч), ex-presidenttiehdokas (2010), entinen everstiluutnantti, sosiaalidemokraatti, 12/2013 vankeudessa [7][5]
- Maria Kalesnikava, oppositiojohtaja
- Svjatlana Tsihanouskaja, Liettuaan paennut opposition keulakuva
- Veronika Tsapkala, Moskovaan paennut oppositiojohtaja
- Viktar Babaryka, opposition vahvin ehdokas vuoden 2020 presidentinvaaleissa, pidätettiin ennen vaaleja[14]
-
-
-
Ales Bjaljatski, ihmisoikeusjärjestö Vjasnan puheenjohtaja, poliittinen vanki. -
Andrei Sannikau, poliittinen pakolainen. -
Vladimir Nekljajev, kirjailija. -
Pavel Severinets, vapautui poliittisesta vankeudesta lokakuussa 2013. -
Mikalai Statkevitš, poliittinen vanki. -
Viktar Babaryka, presidenttiehdokas 2020.
Oppositioryhmittymiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
"Vapaa Valko-Venäjä" (ven. Свободная Беларусь, Svobodnaja Belarus) -aloitteeseen liittyviä kansalaisjärjestöjä ovat:lähde?
- "Me muistamme" (Мы помним),
- "Vapaus poliittisille vangeille!" (Свободу политзаключенным!)
- "Volat" (Волат)
- "Veteraanit demokratian puolesta" (Ветераны за демократию)
- "Yrittäjien lakkokomitea" (Общереспубликанский стачком предпринимателей)
- "TERRA-konventio" (TERRA-Конвенция)
- "Antifasistinen liike" (Антифашистское действие)
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Prominent Belarusian opposition activist fined for insulting police 29.3.2013. refworld.org. Viitattu 27.7.2013. (englanniksi)
- ↑ Maatiedosto Valko-Venäjä: Poliittinen järjestelmä Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 2.2.2014. Viitattu 20.1.2014.
- ↑ Valko-Venäjän vaaleissa murskavoitto Lukašenkalle virallisten lukujen mukaan – Opposition Tsihanouskaja ei hyväksy tulosta: "Pidän itseäni vaalivoittajana" Yle Uutiset. Viitattu 26.10.2020.
- ↑ Hakkerit vuosivat tuhannen poliisin henkilötiedot julki Valko-Venäjällä, hallitus kiistää väkivaltaisuudet – jättimäiset mielenosoitukset jatkuvat kuudetta viikkoa www.aamulehti.fi. Arkistoitu 29.10.2020. Viitattu 26.10.2020.
- ↑ a b c Freedom to political prisoners! (Valko-Venäjän poliittisten vankien luettelo Charter 97 -järjestön mukaan) 26.7.2013. charter97.org. Viitattu 26.7.2013. (englanniksi)
- ↑ Valko-Venäjän oppositio: Älkää äänestäkö, menkää kalaan 17.9.2012. Helsingin Sanomat, hs.fi. Arkistoitu 22.11.2012. Viitattu 26.7.2013. (suomeksi)
- ↑ a b Valko-Venäjä pidättänyt lähes kaikki opposition presidenttiehdokkaat Helsingin Sanomat, hs.fi. Arkistoitu 12.12.2013. Viitattu 26.7.2013. (suomeksi)
- ↑ Kirjailija Vladimir Nekljajev vapaaksi Valko-Venäjällä (Uutinen kirjailijan kotiarestin päättymisestä) 25.7.2013. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 26.7.2013.
- ↑ Kto eto kto v Respublie Belarus: Кто єто кто в Республике Беларусь: Sannikov Andrei Olegovitš (Kuka kukin on Valko-Venäjällä) who.bdg.by. Arkistoitu 12.5.2010. Viitattu 26.7.2013. (venäjäksi)
- ↑ Ex-Belarus presidential candidate Sannikov badly injured - lawyer 22.12.2010. Ria Novosti, rian.ru. Arkistoitu 23.4.2013. Viitattu 26.7.2013. (englanniksi)
- ↑ Belarus presidential candidate jailed for five years 14.5.2011. Guardian, guardian.co.uk. Viitattu 26.7.2013. (englanniksi)
- ↑ Leading Belarus dissident Sannikov gets UK asylum 26.12.2012. BBC, bbc.co.uk. Viitattu 26.7.2013. (englanniksi)
- ↑ Pavel Sevyarynets: No trust in KGB 12.11.2012. charter97.org. Viitattu 26.7.2013. (englanniksi)
- ↑ Valko-Venäjän opposition viimeinen maassa oleva johtaja kaapattiin tuntemattomaan autoon, Yle.fi, uutiset 7.9.2020
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mäntyranta, N.: Menneisyyden vangit – Valko-Venäjän demokratian ja ihmisoikeuksien kehitys, s. 400–424. Artikkeli teoksessa Luukkanen A. (toim.), 2009: Tuntematon Valko-Venäjä. Helsinki: Edita Prima Oy, 2009. ISBN 978-951-37-5445-7.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Free Belarus Center (valkovenäjäksi) (freebelarus.center)
- The United Civic Party (valkovenäjäksi) (ucpb.info)
- Ihmisoikeusjärjestö Charter '97 (englanniksi) (charter97.org)
- Ihmisoikeuskeskus Vjasna (valkovenäjäksi) (venäjäksi) (englanniksi) (spring96.org)
- Vjasna: List of political prisoners (englanniksi) (spring96.org)
- Belarusian opposition (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (belarusdigest.com)
- G.Ioffe, 2004: Understanding Belarus: Economy and Political Landscape (pdf) (englanniksi) (radford.edu)
- Belarus Nezavisismaja (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi) (belarusindependent.com)
- Valko-Venäjän oppositio ei väsy – taistelu Aljaksandr Lukašenkaa vastaan jatkuu (7/2012) (suomenkuvalehti.fi)