Mikalai Statkevitš

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mikalai Statkevitš, Valko-Venäjän oppositioon kuuluva ex-presidenttiehdokas ja poliittinen vanki

Mikalai Viktaravitš Statkevitš (valkoven. Мікалай Віктаравіч Статкевіч, ven. Николай Викторович Статкевич, Nikolai Viktorovitš Statkevitš, syntynyt 12. elokuuta 1956 Ljadnon kylä, Slutskin piiri, Minskin alue) on valkovenäläinen, Valko-Venäjän oppositioon kuuluva poliittinen vanki. Hän valmistui insinööriksi pääaineenaan sotilaselektroniikka vuonna 1978 Minskistä, minkä jälkeen jatkoi sotilasuralla.

Statkevitš on työskennellyt tutkijana (yli 60 julkaisua) ja opettajana sotilaskorkeakoulussa Minskissä ja oli tuolloin sotilasarvoltaan everstiluutnantti. Hän liittyi Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen, mutta erosi siitä neuvostojoukkojen Liettuassa vuonna 1991 käyttämien voimatoimien seurauksena. Vuonna 1993 hän vastusti kotimaansa liittoutumista niin, että valkovenäläiset sotilaat voisivat joutua ulkomaille sotaan. Tämän seurauksena hänet erotettiin armeijasta hieman ennen kuin hän ehti puolustaa tekniikan jatkotutkintoaan (kandydat tehnitšnyh navuk). Hän on ollut Valko-Venäjän oppositioon kuuluvan sosiaalidemokraattisen puolueen (valkoven. Беларуская сацыял-дэмакратычная партыя (Народная Грамада), Belaruskaja satsyjal-demakratytšnaja partyja (Narodnaja Hramada)) puheenjohtaja vuodesta 1995[1][2].

Mikalai Statkevitš oli yksi presidentti Aljaksandr Lukašenkan vastaehdokkaista joulukuun 2010 vaaleissa. Pian vaalien jälkeen hänet pidätettiin useimpien istuvaa presidenttiä vaalikampanjansa aikana arvostelleiden ja perustuslain mukaista sananvapautta muun muassa rauhanomaisessa mielenosoituksessa vaatineiden presidenttiehdokkaiden tavoin. Toukokuussa 2011 Statkevitš tuomittiin kuudeksi vuodeksi vankeuteen. Vielä joulukuussa 2013 hän oli vangittuna.[3][4][5]

Aiemmin, vuonna 2005 Statkevitš tuomittiin kolmen vuoden vankeusrangaistukseen vuoden 2004 parlamenttivaalien yhteydessä järjestettyä kansanäänestystä mielenosoitusten järjestämiseen osallistumisesta. [2] Amnesty International piti Statkevitšia mielipidevankina. Hänet armahdettiin noin kahden vuoden vankeusrangaistuksen jälkeen 2007.[1] Vuoden 2004 kansanäänestyksessä äänestäjiltä kysyttiin sallivatko he presidentti Lukašenkan asettautua uudelleen ehdokkaaksi presidentinvaaleissa. Tässä yhteydessä diktatuuria vastustanut mielenilmaus hiljennettiin voimatoimin, ja useita oppositiojohtajia pidätettiin. Lukašenkalla oli tässä vaiheessa täyttymässä presidentille perustuslaissa säädetty presidenttikausien enimmäismäärä eli kaksi virka-kautta.[6] Valko-Venäjän vaalilaki myös kielsi vaaleihin liittyvien kysymysten viemisen kansanäänestykseen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Мікола Статкевіч: У 2011 годзе ў апазіцыі можа быць апошні шанец Чытаць цалкам (Mikalai Statkevitš: Vuonna 2011 oppositiolla voi olla viimeinen mahdollisuus) 23.02.2010. Naša Niva, nn.by. Viitattu 7.12.2013. (valkovenäjäksi)
  2. a b Statkevitš Nikolai Viktorovitš (Valko-Venäjän Kuka kukin on -verkkoteos) bdg.by. Arkistoitu 6.12.2010. Viitattu 7.12.2013. (venäjäksi)
  3. Valko-Venäjä pidättänyt lähes kaikki opposition presidenttiehdokkaat 19.12.2010. Helsingin Sanomat, hs.fi. Viitattu 7.12.2013. (suomeksi)
  4. Freedom to political prisoners! (Valko-Venäjän poliittisten vankien luettelo Charter 97 -järjestön mukaan) 7.12.2013. charter97.org. Viitattu 7.12.2013. (englanniksi)
  5. Statkevich sentenced to 6, Uss to 5.5 years in prison 26.5.2011. charter97.org. Viitattu 7.12.2013. (englanniksi)
  6. http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/3758032.stm Dozens arrested at Belarus rally. 19.10.2004, Julkaisja= BBC, bbc.co.uk, viitattu 7.12.2013, (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]