Turvapaikka
Wikipedia
Turvapaikka merkitsee nykypoliittisessa kielessä lupaa jäädä maahan alkuperäisen kotialueen vaarallisuuden tai siellä esiintyvien vainojen takia. Tällaisia turvapaikkahakemukseen johtavia tilanteita ovat esimerkiksi sodat.
[muokkaa] Turvapaikkapolitiikkaa EU:n sisällä
Yhdistyneessä Euroopassa henkilöt, joihin kohdistuu vainoa, saavat suojelua ja heillä on oikeus hakea turvapaikkaa. Jotta EU:n avoimet rajat eivät aiheuttaisi vaaraa sisäiselle turvallisuudelle, jäsenvaltioiden on sovittava yhteisistä turvapaikkapolitiikkaa koskevista säännöistä. Dublinin yleissopimuksessa määrätään, mikä jäsenvaltio käsittelee turvapaikkahakemuksen.
Henkilöt, joihin kohdistuu vainoa, saavat myös suojelua yhdistyneessä Euroopassa. Turvapaikan hakijoilla on oikeus turvapaikkamenettelyyn, jossa päätetään ovatko he todella vainon uhreina avun tarpeessa vai ovatko he vain taloudellista etua tavoittelevia maastamuuttajia.
Olisi tarkoituksetonta, jos turvapaikan hakijat voisivat rajojen avoimuuden vuoksi aloittaa turvapaikkamenettelyn uudelleen jokaisessa EU:n jäsenvaltiossa hidastaen tällä tavoin karkotustaan. Dublinissa vuonna 1990 allekirjoitetussa yleissopimuksessa,joka tuli voimaan vuonna 1997, määrätään siksi, että turvapaikkahakemus käsitellään ainoastaan yhdessä jäsenvaltiossa.
Sopimuksessa määrätään, mikä jäsenvaltio kulloinkin on vastuussa. Periaatteessa turvapaikkahakemus käsitellään siinä EU:n jäsenvaltiossa, johon turvapaikan hakija on ensimmäisenä tullut, lukuun ottamatta tilanteita, joissa toinen valtio on jo myöntänyt oleskeluluvan, viisumin tai kauttakulkuviisumin. Henkilö, joka asuu maassa, jossa häntä ei vainota ja joka noudattaa Geneven sopimusta ja Euroopan ihmisoikeussopimusta, ei voi vedota oikeuteensa matkustaa toiseen vastaanottajavaltioon.
[muokkaa] EU:n yhteinen politiikka?
Tähän asti turvapaikkapolitiikkaan liittyvistä asioista on voitu päättää ainoastaan jäsenvaltioiden välillä, hallitusten välisenä yhteistyönä. Vuodesta 1997 alkaen Amsterdamin sopimuksen perusteella tietyistä turvapaikkapolitiikkaan liittyvistä aloista tullaan päättämään yhteisön tasolla. Viiden vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta jäsenvaltiot aikovat tehdä turvapaikkaa, pakolaisia, maahanmuuttajia ja viisumeita koskevat päätökset yhdessä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että näistä asioista annetaan säädöksiä, jotka ovat yhteisön lainsäädäntöä ja joiden noudattamista Euroopan yhteisöjen tuomioistuin tulee valvomaan. Siirtymävaiheessa turvapaikka-asioita koskevat päätökset on kuitenkin tehtävä yksimielisesti. Kun viisi vuotta on kulunut, tutkitaan uudestaan, ovatko enemmistöpäätökset mahdollisia ja missä tapauksissa.
