Ilkka Remes

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo kirjailija Ilkka Remeksestä. Samannimisestä jalkapalloilijasta kertoo artikkeli Ilkka Remes (jalkapalloilija).
Petri Pykälä
Salanimet Ilkka Remes
Syntynyt 13. joulukuuta 1962 (ikä 51)
Luumäki
Kansallisuus Suomen lippu Suomi
Äidinkieli suomi
Tyylilajit jännitys, nuortenkirjallisuus
Tuotannon kieli suomi
Sivusto ilkkaremes.com
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Ilkka Remes (oikealta nimeltään Petri Pykälä[1]; s. 13. joulukuuta 1962 Luumäki) on suomalainen kirjailija, joka tunnetaan jännitysromaaneistaan. Remes on suosituimpia suomalaisia kirjailijoita. Remeksen teosten myynti ylitti kesäkuun 2006 alussa miljoonan kappaleen rajan.[2] Remestä on verrattu jännityskirjallisuuden kuuluisimpiin nimiin.[3][4] Kirjailija on sanonut käyttävänsä salanimeä, koska ei halua profiloitua vain jännityskirjailijaksi ja haluaa tulevaisuudessa kirjoittaa muutakin.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Petri Pykälä syntyi Luumäellä vuonna 1962, missä hän myös kirjoitti ylioppilaaksi (Taavetin lukio). Remes valmistui kauppatieteiden maisteriksi Turun kauppakorkeakoulusta. Hän on myös opiskellut viestintää Lontoossa. Hän on työskennellyt viestintäalalla Suomessa ja ulkomailla. Hänen perheeseensä kuuluu vaimo ja 2 lasta.

Hän aloitti uransa ja kansainvälisen tason trillerisarjansa romaanilla Pääkallokehrääjä vuonna 1997. Remeksen 6/12 on Suomen 2000-luvun myydyin kotimainen romaani ja Ikiyö toiseksi myydyin.[5]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoissa tavalliset ihmiset joutuvat keskelle suuria tapahtumia. Jotkin päähenkilöt esiintyvät vain yhdessä kirjassa, mutta osaa Remes on käyttänyt uudestaan. Anti-terrorismiyksikön poliisi Antti Korpi esiintyy monessa romaanissa (Ikiyö, Hiroshiman portti, Nimessä ja veressä, 6/12, Isku ytimeen ja monet nuortenkirjat). Muita toistuvia hahmoja ovat poliisipsykologi Johanna Vahtera (Ruttokellot, Nimessä ja veressä, 6/12) ja kovaotteinen huumepoliisi Riku Tanner (Shokkiaalto, Teräsleijona).

Teoksessa Pääkallokehrääjä Remes kuvaa fiktiivistä kommunistivaltiota, Suomea, joka syntyi Neuvostoliiton vallattua Suomen 1944. Karjalan lunnaissa pääaiheena on Karjalan palautus. Pedon syleilyssä venäläinen vakooja suunnittelee Carl Gustaf Emil Mannerheimin salamurhaa. Ruttokelloissa venäläinen rikollisryhmä aiheuttaa hämminkiä Suomen presidentinvaalin aikaan.

Uhrilennossa päähenkilö joutuu keskelle suurvallan salailuoperaatiota. Itäveressä Venäjän presidenttipeli ja Suomen poliitikkojen suomettuneisuus ja Tiitisen lista kietoutuvat toisiinsa. Ikiyössä luonnonsuojelijat suunnittelevat terroritekoa. Hiroshiman portissa arkistoista löytyneestä disketistä paljastuu Suomen presidentin menneisyydestä raskauttavia tietoja ja samalla muutakin, joka vie tapahtumat suurvaltojen salaiseen operaatioon. Nimessä ja veressä kertoo Pudasjärvellä tehtyjen lestadiolaisnaisten murhien selvittämisestä yhtä aikaa Irakissa tapahtuneen ihmiskaappauksen selvittelyn kanssa.

6/12:ssa serbialainen rikollisryhmä tunkeutuu Linnan juhliin ja kaappaa kutsuvieraat panttivangeiksi. Pyörteessä autolautta Estoniaan liittyvää salaliittoa selvitellään yhtäaikaa murhatapauksen kanssa. Isku ytimeen kertoo laivakaappauksesta itämerellä sekä iskusta huippuluokan kokoukseen, jossa maailman vaikutusvaltaisimpia ihmisiä neuvottelee maailman globalisaatioasioista. Shokkiaallossa suomalaisten poliitikkojen salaisuudet itäyhteyksistä uhkaavat paljastua. Teräsleijona kertoo suomalais-venäläisen perheen huoltajuuskiistasta, joka leviää maiden suhteisiin vaikuttavaksi tapahtumaksi ja samanaikaisesti jännitteet maahanmuuttokysymyksessä uhkaavat purkautua väkivaltaisesti.

Ilkka Remeksen nuortenromaanit kertovat Aaro Korpi -nimisen pojan seikkailuista. Aaro Korpi on Antti Korven poika.

Remeksen kirjoista kahdeksan on käännetty saksaksi: Ikiyö (Ewige Nacht, 2005), Hiroshiman portti (Das Hiroshima-Tor, 2006), Nimessä ja veressä (Höllensturz, 2006), Pahan perimä (Das Erbe des Bösen, 2007), 6/12 (Die Geiseln, 2007), Uhrilento (Hochzeitsflug, 2009), Pyörre (Tödlicher Sog, 2010) ja nuortenkirja Pimeän pyöveli (Heiße Ware über dem Eismeer, 2009). Englanniksi on käännetty nuortenkirja Piraatit (Operation ocean Emerald, 2010).

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjalan lunnaiden kritiikissään Jake Nyman arvioi Remeksen tuotantoa sanoen "Remestä on turha verrata enää lajityypin ulkomaisiin huippunimiin – itse asiassa tomclancyt ja kenfollettit saavat olla mielissään, jos heitä verrataan Ilkka Remekseen".[6]

Silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja pahoitteli omilla kotisivuillaan tammikuussa 2001 luettuaan kirjan Ruttokellot, että Remeksen koko tuotannossa kaikki pahuus näyttää liittyvän Venäjään ja venäläisiin.[7]

Brittiläistynyt neuvostoliittolaissyntyinen kirjailija Viktor Suvorov katsoi eräiden Remeksen Pedon syleily -romaanin kohtien olevan plagiaatteja Suvorovin Akvaario-romaanista.[8] Remes vastasi kritiikkiin kertomalla, että on ilmoittanut Akvaarion lähteekseen kirjansa lopussa. Remes sanoi yllättyneensä siitä, että kuvaus GRU:n vakoojan koulutuksesta olisikin Suvorovin sepitettä eikä aito kuvaus.[9][10]

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuortenromaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eloranta, Jari: Nuori Ville Alfa aina lähdössä Helsingin Sanomat. 18.5.2001. Viitattu 30.12.2006.
  2. Annika Rytkönen: ILKKA REMES - SUURI TUNTEMATON. Iltalehti, 25.12.2012. Artikkelin verkkoversio.
  3. Pääkallokehrääjä: Arvosteluja Ilkkaremes.com. Viitattu 19.6.2010.
  4. Karjalan lunnaat: Arvosteluja Ilkkaremes.com. Viitattu 19.6.2010.
  5. Vuoden myydyimmät kirjat 2005. Suomen Kustannusyhdistys Ry. Viitattu 10.10.2006.
  6. http://ilkkaremes.wordpress.com/karjalan-lunnaat/ Karjalan lunnaat
  7. Tuomioja, Erkki: Ilkka Remes: Ruttokellot – Kökkö kotimainen jännäri Tammikuu 2001. Viitattu 19.6.2010.
  8. Paananen, Arja: Suvorov: Haastan Remeksen plagioinnista Ilta-Sanomat. 23.2.2008. Viitattu 19.6.2010.
  9. Venäläiskirjailija raivoistui: Remes on varas! 23.2.2008.
  10. Ilkka Remes: Kustannusmaailman kuohuissa. Wsoy.fi 25.2.2008

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]