M/S Estonia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
M/S Estonia
Estonia ferry.jpg
M/S Estonia
Aluksen laji matkustaja-autolautta
Lippuvaltio Viron lippu Viro
Kotipaikka Tallinna
Kansia 9
IMO-numero 7921033
Omistaja Estline
Aiemmat nimet Viking Sally
Silja Star
Wasa King
Aiemmat omistajat Viking Line
Silja Line
Wasa Lines
Rakennustelakka Jos L. Meyer Werft, Papenburg, Saksa
Luovutus 1980
Kohtalo Upposi Itämerellä syyskuussa 1994
Suurin pituus 155,4 m
Leveys 24,2 m
Suurin syväys 5,6 m
Bruttovetoisuus 15 598 brt
Bruttovetoisuus (GT) 8 372
Pääkoneisto 4 × MAN 8L 40/45 -dieselmoottoria
Nopeus

21 kn (39 km/h)

Hyttipaikkoja 1 190 henkilölle
Matkustajakapasiteetti 2 000
Autokapasiteetti 460 henkilöautoa

M/S Estonia (aiemmilta nimiltään Viking Sally, Silja Star ja Wasa King) oli vuonna 1980 käyttöönotettu, Itämerellä liikennöinyt matkustaja-autolautta, joka upposi myrskyssä 28. syyskuuta 1994. Onnettomuudessa menehtyi 852 henkeä.

Alus valmistui keväällä 1980 saksalaiselta Meyer Werftin telakalta Papenburgissa[1], ja aloitti samana vuonna liikenteen Viking Sally -nimisenä Viking Linen väreissä TurkuTukholma-reitillä. Tyypiltään Estonia oli matkustaja-autolautta.[2] Estonian rakenne muistuttaa M/S Diana II:n rakennetta[3]. Laiva vaihtoi useita kertoja omistajaa ja nimeä. Viimeksi, vuoden 1993 alusta alkaen se kuului virolaisruotsalaiselle Estline-varustamolle ja liikennöi nimellä Estonia Tallinnan ja Tukholman välillä.

Estonia upposi 28. syyskuuta 1994 vastaisena yönä Itämerellä kansainvälisellä vesialueella, noin 40 kilometriä Utöstä eteläkaakkoon. Kyseessä oli yksi suurimmista rauhanajan merionnettomuuksista 1900-luvun Euroopassa.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekniset tiedot ovat voineet muuttua aluksen käyttöhistorian aikana.

Estonian autokansi oli läpiajettava. Autokansi oli jaettu kahtia keskilaipiolla pituussuunnassa. Keulaportti oli visiiri-tyyppinen ja autolautan perässä olivat kaksoisperäportit.

Kansikuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Estoniassa oli 9 kantta:

  • Kannen 9 (H-kansi) muodosti komentosilta[4].
  • Kannella 8 (G-kansi) sijaitsivat osa miehistön hyteistä ja lepotiloista[4], pelastusveneet ja molemmilla puolilla ramppi itsestääntäyttyville pelastuslautoille.
  • Kannella 7 (F-kansi) sijaitsivat osa miehistön hyteistä ja lepotiloista[4], keula-, pää- ja peräportaikoiden yläpää sekä kävelykansi.
  • Kannella 6 (ravintolakansi, E-kansi) sijaitsivat keulan hyttiosasto, ravintola Seaside, tanssiravintola Baltic Bar, kasino ja Poseidon-ravintola[7].
  • Kannella 5 (sisääntulokansi, D-kansi) sijaitsivat keulan hyttiosasto, infopiste, verovapaa myymälä, kansimatkustajien lepotuoliosasto, Pub Admiral, Cafe Neptunus ja muutama pienempi myymälä[8].
  • Kannella 4 (C-kansi) sijaitsivat keula- ja keskiosassa kolmella käytävällä jaetut hyttiosastot, pääportaikon ja peräportaikon alapää, erillinen portaikko kannelle 1 ja peräosassa Night Club Estonia, kokoustilat ja elokuvateatteri[9].
  • Kansilla 2 (pääkansi, A-kansi) ja 3 sijaitsi alempi ja ylempi autokansi, joiden keskellä olivat portaikot aluksen ylemmille ja alemmille kansille.
  • Kannella 1 (välikansi) sijaitsivat aluksen edullisimmat hytit[4], konehuone, konevalvomo verstaineen, kannelle 7 johtavien keulaportaiden alapää ja portaat saunaosastolle.
  • Kannella 0 (kaksoispohjan kansi) sijaitsivat saunatilat uima-altaineen[4] sekä makeavesi-, harmaavesi- ja painolastitankit.

Käyttöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Estonian pienoismalli.

Estonia on toiminut seuraavilla nimillä, varustamoilla ja reiteillä:[10]

  • 1980–1990: Viking Sally, Viking Line (reitillä Turku–Maarianhamina–Tukholma)
  • 1990–1991: Silja Star, Silja Line (reitillä Turku–Maarianhamina–Tukholma)
  • 1991–1993: Wasa King, Wasa Line (reitillä Vaasa–Uumaja)
  • 1993–1994: Estonia, Estline (reitillä Tallinna–Tukholma)

M/S Viking Sally luovutettiin Viking Linen toiselle suomalaiselle osakasvarustamolle, Rederi AB Sallylle, kesäliikenteen alkuun 1980. Se oli valmistettu saksalaisen Jos L. Meyerin telakalla numerolla 590[11]. Valmistuttuaan alus asetettiin liikenteeseen TurkuMaarianhaminaTukholma-reitille, jossa se palveli aina vuoteen 1990 asti.

Rederi AB Sally oli luopunut Viking Linen liikennöinnistä 1980-luvun loppupuoliskolla, jolloin aluksen hoito siirtyi Rederi AB Slitelle. Liikennöinti jatkui edelleen Viking Linen alaisuudessa. Alus myytiin 1988 suomalaiselle laivanvarustamo Effoalle, mutta aikarahdattiin edelleen Rederi AB Slitelle käytettäväksi Viking Linen liikenteessä.

Keväällä 1990 Viking Sally nimettiin uudelleen Silja Stariksi, ja se aloitti liikenteen Silja Linen alaisuudessa Turku–Maarianhamina–Tukholma-välillä. Silja Starin liikenne jatkui vuoden 1990 loppupuoliskolle asti, jonka jälkeen Silja Linen muut alusjärjestelyt korvasivat sen.

Vuoden 1991 alkupuolella alus uudelleennimettiin Wasa Kingiksi ja se asetettiin Wasa Linesin liikenteeseen VaasaUumaja/Sundsvall -välille.

Vuoden 1993 alussa Wasa King myytiin pois Suomesta, käytettäväksi Estlinen liikenteeseen TallinnaTukholma-reitillä. Alus uudelleennimettiin Estoniaksi.

Estonian onnettomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Estonian uppoaminen


Matkustaja-autolautta Estonia upposi 28. syyskuuta 1994 kello 1.50[12] reitillään Tallinnasta Tukholmaan. Arvioitu saapumisaika Tukholmaan oli 9.30, mutta virallisen onnettomuustutkintaraportin mukaan noin kello 1.15[13] Turun saariston eteläpuolella keulavisiiri repeytyi irti laivasta aaltojen voimasta ja vettä alkoi tulvia autokannelle. Tämän vuoksi laiva kallistuikin aluksi noin 15 astetta, ja pian sen jälkeen 30–40 astetta oikealle. Estonia lähetti hätäkutsuja kello 1.24–1.27 välillä, jonka jälkeen yhteys alukseen katkesi, ja alus alkoi nopeasti kallistua ja upota. Kallistuma sai aikaan myös sen, että vettä alkoi tulvia sisään myös aaltojen rikkomista ovista ja ikkunoista kansilla 3, 4 ja 5, tämän jälkeen alusta ei olisi voitu pelastaa. Aluksen uppoaminen oli nopeaa ja väistämätöntä.

Aluksella oli onnettomuushetkellä 989 ihmistä, joista 852 menehtyi.[14] Suurin osa uhreista oli ruotsalaisia ja virolaisia. Miehistö oli virolais–ruotsalaista, mutta joukossa oli myös venäläisiä, latvialaisia ja ukrainalaisia. Hylyn sijaintipaikka on noin 22 meripeninkulmaa (40 kilometriä) Utön saarelta eteläkaakkoon. Hylky lepää noin 80 metrin syvyydessä[15].

Estonian korvasi onnettomuuden jälkiseurauksena Estline-yhtiön Tallinna–Tukholma-reitillä M/S Regina Baltica.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Loppuraportti 2000, s. 27
  2. a b c d e f g Saari 1995, s. 26
  3. Loppuraportti 2000, s. 27
  4. a b c d e f Loppuraportti 2000, s. 28
  5. a b c d e Loppuraportti 2000, s. 31
  6. a b M/S Viking Sally esite
  7. Loppuraportti 2000, s. 28, 75
  8. Loppuraportti 2000, s. 71
  9. Loppuraportti 2000, s. 69
  10. Loppuraportti 2000, s. 23
  11. Loppuraportti 2000, s. 27
  12. Loppuraportti 2000, s. 176
  13. Loppuraportti 2000, s. 175
  14. Soomer, H.; Ranta, H.; Penttilä, A. (2001): Identification of victims from the M/S Estonia. International Journal of Legal Medicine 114: 259–262.
  15. Loppuraportti 2000, s. 22

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aula, Jorma & Sokero, Mikko: Estonia: se uppoaa joka yö. Helsinki: Polarlehdet, 1995. ISBN 952-9762-10-0.
  • Kuosma, Tapio: Tapaus Estonia. Livres 'Belles-Lettres', 2008. ISBN 978-952-99683-1-2.
  • Minkkinen, Tuula: M/s Estonian haveri ja pelastustyö: pelastustyöntekijöiden kokemukset ja psykologisen intervention merkitys. Tampere: Tampereen yliopisto, 1999. ISBN 951-44-4565-1.
  • Rabe, Jutta: Estonia: tragedia Itämerellä. Helsinki: Alfamer, 2002. ISBN 952-5089-82-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta M/S Estonia.