Turkin ja Euroopan unionin suhteet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Turkki on hyväksytty EU-jäsenehdokkaaksi Helsingin huippukokouksessa 1999, ja jäsenyysneuvottelut alkoivat 3. elokuuta 2005. EU:n silloinen puheenjohtajamaa Itävalta vastusti neuvottelujen aloittamista viimeiseen asti, mutta myöntyi kun samalla päätettiin aloittaa jäsenyysneuvottelut myös Kroatian kanssa. Turkin jäsenyysneuvottelut tulevat kestämään pitkään, ja ennen niiden päättymistä Kyproksen tilanteeseen tulee löytyä ratkaisu.

Suomen pääministeri Matti Vanhasen mukaan Turkin EU-jäsenyys olisi mahdollista vuonna 2015 ja Itävallan liittokansleri Wolfgang Schüsselin mukaan neuvottelut tulevat kestämään ainakin 20 vuotta, eikä lopputulos, jäsenyys, ole mitenkään itsestään selvä. Sen sijaan puhemies Paavo Lipposen mukaan Turkista tulee varmasti "jollakin aikavälillä" EU:n jäsen. Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja puolestaan verkkosivullaan arvioi ajaksi 15-20 vuotta.

Turkin EU-jäsenyyden esteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkin EU-jäsenyyden tiellä on kuitenkin monia avoimia kysymyksiä:

Pohjois-Kyproksen turkkilainen vähemmistö

Kyproksen tilanne on tärkeä etenkin Kreikalle ja Kyproksen tasavallalle. Periaatteessa Turkin pitäisi tunnustaa EU:n jäsenmaa Kypros rajoineen, jolloin Turkki joutuisi luopumaan tunnustamansa Pohjois-Kyproksella sijaitsevan Pohjois-Kyproksen turkkilaistasavallan tunnustamisesta ja tukemisesta, minkä vuoksi turkkilainen puoli ajautuisi ilman neuvotteluja Kyproksen kreikkalaisen enemmistön valtaan. Kyproksen turkkilaiset kannattivat kansanäänestyksessä Kyproksen liittovaltioksi muuttavaa Kofi Annanin suunnitelmaa, kun taas Kyproksen kreikkalaiset torjuivat suunnitelman, jolloin saaren kysymys jäi edelleen ratkaisematta.

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan ja nettomaksujen ongelma

Toinen Turkissa esitetty näkökulma on se, ettei EU kuitenkaan myöntäisi turkkilaisille työvoiman vapaaseen liikkumiseen kuuluvaa oikeutta EU:n sisämarkkinoilla, ja ettei Turkkia hyväksyttäisi Euroopan unionin yhteiseen maatalouspolitiikkaan (CAP), koska Euroopan unionissa ei ole ratkaistu nettomaksuosuuksiin ja maataloustukeen liittyviä kysymyksiä. Turkkilaisista edelleen noin 30%:ia saa elantonsa maataloudesta, joten EU:n kaikkien rakennetukien tarve Turkkia varten olisi huomattavan suuri.

Kurdit ja armenialaiset

Turkki puolestaan käsitellee Kreikan osuutta terroristijärjestö PKKn tukemisessa.

Turkkilaisista noin viidesosa on kurdeja, joiden oikeutta omaan kieleen ja kulttuuriin on parannettu ihmisoikeuskysymyksenä osana Turkin EU-jäsenyysneuvotteluja. Turkissa on myös pieni armenialainen vähemmistö, joka ei tosin ole Armenian virallista kantaa seuraten vaatinut nyky-Turkkia tunnustamaan Osmanivaltion vuonna 1915 maan itäosissa suorittamaa etnistä puhdistusta armenialaisten kansanmurhaksi.

Mustafa Kemalin perinteen kieltäminen nationalismina

Eräät Euroopan parlamentin jäsenet ovat viime aikoina esittäneet vaatimuksia "kemalistisen, nationalistisen" politiikan hylkäämisestä, rajatun autonomian myöntämisestä Kaakkois-Turkin kurdiväestölle sekä neuvotteluiden aloittamisesta terroristijärjestö PKK:n kanssa. Näihin vaatimuksiin on suhtauduttu tyrmistyen jopa erittäin EU-myönteisissäkin piireissä. Varsinkin vaatimusta luopua Atatürkin perinnöstä valtion ideologisena pohjana on pidetty erityisen loukkaavana. Myöhemmin europarlamentin edustaja Andrew Duff joutui pyytämään kommenttejaan anteeksi. Turkin media toi esille erityisesti Duffin nimityksen "Officer of the British Empire" -tittelillä. Useat poliittiset tahot ovatkin nimittäneet kommentteja imperialistisen ajan jälkikaiuiksi. Turkin valtioidea on maallinen ja nykyaikaistuva valtio, minkä armeija veto-oikeudella takaa siinä tapauksessa, että demokraattinen kehitys johtaisi islamismiin. Tässä mielessä malli muistuttaa latinalaisten sotilasdiktatuurien mallia, missä demokratialla on armeijan asettamat reunaehdot.

EU-maiden linjauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unionin jäsenyys on periaatteessa kaikille halukkaille avoin, kunhan jäseniksi haluavat maat täyttävät jäsenyydelle asetetut ehdot. Yhtenä lisälaajenemisen ongelmana pidetään köyhien ja maatalousvaltaisten maiden liittymistä Euroopan unioniin, koska ne tarvitsisivat vastineeksi EU:n sisämarkkina-alueeseen liittymiselle mittavaa taloudellista tukea Euroopan unionin rakennerahastoista, mikä aiheuttaisi mahdollisesti korotuksia Euroopan unionin jäsenmaksuihin. Tämä vaikuttaisi erityisesti EU:n nettomaksajamaihin.

Saksan kristillis- ja sosiaalidemokraatit

Saksassa useimmat sosiaalidemokraatit kannattavat EU:n laajenemista, eivätkä katso sen kustannusten nousevan merkittäväksi ongelmaksi. Toisaalta monet kristillisdemokraatit haluavat jäädyttää laajenemisen ainakin toistaiseksi, lähinnä kalliina pitämänsä itälaajenemisen aiheuttamien kustannusten ja muiden ongelmien takia. Myös kristillisdemokraattien piirissä kannatetaan kuitenkin vähintään kauppapoliittisen erityisaseman myöntämistä Turkille. Tätä asemaa on kannattanut muun muassa kristillisdemokraattinen liittokansleri Angela Merkel.

Suomalaisia mielipiteitä

Eurobarometri-mittausten mukaan 96% suomalaisista asettaisi Turkin liittymiselle vaatimukseksi ihmisoikeussäädöksien järjestelmällisen noudattamisen. EU25-maiden keskiarvoksi tuli 85%. Lisäksi 90% suomalaisista olivat samaa mieltä, että Turkin tulee kohentaa talouttaan huomattavasti liittyäkseen unioniin. EU25-maiden keskiarvo oli 77%. [1]

Vuoden 2006 Eurobarometrissä 71 % suomalaisista oli Turkin jäsenyyttä vastaan (24 % puolesta).[2] MTV3:n kyselyssä kaksi kolmasosaa vastusti Turkin jäsenyyttä.[3] Vuoden 2010 Eurobarometrissä vastaan oli 71 % ja puolesta 25 %.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eurobarometer 66 pdf Viitattu 2.2.2009. englanti
  2. Eurobarometri 66: Kansalaismielipide Euroopan unionissa (sivu 43) 2006. Viitattu 29.3.2011.
  3. Kaksi kolmesta suomalaisesta vastustaa Turkin EU-jäsenyyttä MTV3.fi. 13.1.2006. Viitattu 29.3.2011.
  4. Eurobarometri 74: Kansalaismielipide Euroopan unionissa (sivu 6) 2010. Viitattu 29.3.2011.