Maunu Ladonlukko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maunu Ladonlukon sinetti

Maunu Ladonlukko tai Maunu Birgerinpoika (Magnus Birgersson, Magnus Ladulås) (noin 1240 – 18. joulukuuta 1290) oli Ruotsin kuningas vuosina 1275–1290. Hän oli Birger-jaarlin poika.[1] Isän kuoltua hänestä tuli herttua.

Vuonna 1275 Maunu katkaisi välit veljiensä kuningas Valdemarin ja nuoremman Eerikin kanssa, ja pakeni Tanskan kuninkaan Erik Klippingin luo Tanskaan. Maunu palasi 100 tanskalaisen sotilaan ja 700 saksalaisen palkkasotilaan kanssa ja kukisti Valdemarin Hovan taistelussa. Heinäkuussa samana vuonna Maunu valittiin Ruotsin kuninkaaksi Moran kivillä.

Vuonna 1276 Maunu meni naimisiin Holsteinin Helvigin kanssa, joka kuului Sverkerien sukuun.

Maunu antoi vuonna 1280 Alsnön säädöksessä kaikille, jotka varustivat ratsumiehen, verovapauden (ruotsiksi frälse eli rälssi). Näistä kehittyi vähitellen Ruotsin aateli. Kirkko sai myös vapautuksen veroista.[2]

Lisänimen Ladulås (kirjaimellisesti "Ladonlukko") on perinteisesti selitetty tulleen siitä, että Alsnön säädöksessä kuningas vapautti talonpojat matkustavien piispojen ja ylimysten kestitsemisestä: Maunu pani talonpoikien "latojen ovet lukkoon". Luultavammin lisänimi on kuitenkin vain väännös slaavilaisesta Ladislaus-nimestä. Lisänimi tavataan ensimmäistä kertaa 1400-luvun lähteissä.

Lapsia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ingeborg Maununtytär, syntynyt 1279.
  2. Birger Maununpoika, syntynyt 1280, Ruotsin kuningas
  3. Eerik Maununpoika, syntynyt 1282, herttua.
  4. Valdemar Maununpoika, herttua.
  5. Rikissa Maununtytär.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Magnus Ladulås Nationalensyklopedin (ruotsiksi)
  2. Magnus Ladulås Adelsö Hembygdslag. Viitattu 18.12.2011. (ruotsiksi)
Edeltäjä:
Valdemar Birgerinpoika
Ruotsin kuningas
 
Seuraaja:
Birger Maununpoika