Paul von Hindenburg

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paul von Hindenburg
Von Hindenburg.jpg
Saksan valtakunnanpresidentti
12. toukokuuta 19252. elokuuta 1934
Edeltäjä Friedrich Ebert
Seuraaja Karl Dönitz (1945)
Tiedot
Syntynyt 2. lokakuuta 1847
Posen Flag of the Kingdom of Prussia (1803-1892).svg Preussi
Kuollut 2. elokuuta 1934 (86 vuotta)
Neudeck Natsi-Saksan lippu Saksa
Puolue sitoutumaton
Puoliso Gertrud von Hindenburg
Uskonto protestantti
Arvonimet marsalkka
Allekirjoitus Paul von Hindenburg, Unterschrift.png

Paul Ludwig Hans Anton von Beneckendorff und von Hindenburg (2. lokakuuta 1847 Posen, Preussi, nyk. Poznań Puolassa2. elokuuta 1934 Neudeck, nyk. Ogrodzieniec Puolassa) oli saksalainen sotamarsalkka ja poliitikko.[1]

Von Hindenburg syntyi Posenin provinssissa aateliseen sukuun. Wahlstattissa saamansa kadettikoulutuksen jälkeen hän taisteli vuonna 1866 Preussin–Itävallan sodassa Königgrätzin taistelussa ja 1870–1871 Saksan–Ranskan sodassa. Vuonna 1903 hänet ylennettiin kenraaliksi.

Ensimmäisen maailmansodan sotamarsalkka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hindenburg jäi eläkkeelle armeijasta 1911, mutta hänet kutsuttiin takaisin palvelukseen ensimmäisen maailmansodan sytyttyä. Hindenburg sai komentoonsa kahden venäläisen armeijan uhkaaman 8. armeijan Itä-Preussissa ja saavutti voiton Tannenbergin ja Masurian järvien taisteluissa. Hänestä tuli kansallissankari ja hän sai marraskuussa 1914 sotamarsalkan arvon.[2]

Loppuvuodesta 1916 Hindenburgista tuli yleisesikunnan päällikkö Erich von Falkenhaynin seuraajana, apunaan edelleen sijaisensa Erich Ludendorff. Yksi Hindenburgin merkittävimmistä toimista oli tammikuussa 1917 tehty päätös julistaa merillä rajoittamaton upotussota. Hän myös tuki voimakkaasti Ludendorffin suunnittelemaa kevätoffensiivia maalis-kesäkuussa 1918, vaikka se ei tuottanut saksalaisille menestystä.[2] Vuodesta 1916 lähtien armeija käytännössä hallitsi koko Saksaa. Marraskuussa 1918 Hindenburg ja Wilhelm Groener taivuttelivat keisari Wilhelm II:n eroon Saksan pelastamiseksi.

Selkäänpuukotusteoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen Hindenburg erosi jälleen armeijasta. Reichstagin komissio kutsui hänet antamaan lausuntoa sodan alkamisen syyllisistä ja sen häviöstä. Hindenburg kieltäytyi vastaamasta kysymyksiin ja jätti kirjeen, jossa sanoi Saksan olleen lähellä voittoa 1918 ja syytti häviöstä kotirintaman epäisänmaallisia aineksia ja poliitikkoja.[3] Tämä oli ensimmäinen julkinen tilaisuus, jossa selkäänpuukotusteoria tuli esiin. Sotasankari Hindenburgia ei voitu syyttää mistään.

Vuosina 1919–1920 Hindenburg laati muistelmansa Mein Leben, joista tuli myyntimenestys.

Saksan presidenttinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1925 presidentinvaaleissa näytti siltä että katolisen keskustapuolueen ehdokas Wilhelm Marx voittaisi. Tuolloin kansallis-konservatiivisen Saksalaiskansallisen kansanpuolueen (Deutschnationale Volkspartei; DNVP) johtaja Alfred von Tirpitz pyysi Hindenburgia ehdokkaaksi. Puolueiden ulkopuolinen suurin saksalainen sotasankari voitti huhtikuun 1925 presidentinvaalit ja seurasi Friedrich Ebertiä valtakunnanpresidenttinä Saksan poliittisesti epävakaassa ilmapiirissä.

Vaikka 84-vuotias Hindenburg kärsi jo uhkaavasti seniiliydestä, hänet taivuteltiin asettumaan presidenttiehdokkaaksi vielä vaalissa 1932, koska hän oli ainoa, joka voisi voittaa Adolf Hitlerin. Hindenburg voitti vaalit ja valittiin uudelleen presidentiksi. 30. tammikuuta 1933 Hindenburg nimitti Hitlerin valtakunnankansleriksi, koska hän uskoi, että näin Hitler olisi parhaiten kontrolloitavissa.

Hindenburg toimi presidenttinä aina kuolemaansa saakka. Hän kuoli keuhkosyöpään kotonaan Itä-Preussin Neudeckissa 2. elokuuta 1934. Hitler vieraili päivää aikaisemmin Hindenburgin luona, joka seniiliyttään luuli kysymyksessä olevan keisari Vilhelm II:n ja kutsui tätä ”hänen majesteetikseen”. Samana päivänä, 1. elokuuta Saksan valtaenemmistöltään kansallissosialistinen hallitus yhdisti valtionpäämiehen toimen Hitlerin hallitsemaan valtakunnankanslerin toimeen, jonka uudeksi nimikkeeksi tuli johtaja ja valtakunnankansleri. Tämä päätös julkistettiin vasta pari tuntia von Hindenburgin kuoleman jälkeen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Paul von Hindenburg Encyclopedia Britannica. Viitattu 22.10.2013.
  2. a b Westwell, Ian: Ensimmäinen maailmansota. Tärkeimmät sotatapahtumat päivä päivältä, s. 21. Alkuteos World War I, Day by Day. Suom. Ahola, Veikko ym. Gummerus kustannus, 2004. ISBN 978-951-20-6624-7.
  3. The myth of the stab in the back Bundeskanzler- Willy- Brandt- Stiftung. Viitattu 22.10.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paul von Hindenburg.