Tannenbergin taistelu (1914)

Tannenbergin taistelu
Osa ensimmäistä maailmansotaa
Tannenbergissa vangittuja venäläissotilaita ja sotasaalistykkejä
Päivämäärä: 17. elokuuta – 2. syyskuuta 1914 Paikka: Tannenberg, Itä-Preussi Lopputulos: Ratkaiseva Saksan voitto
Osapuolet
Saksan keisarikunta	Venäjän keisarikunta
Komentajat
Paul von Hindenburg Erich Ludendorff	Aleksandr Samsonov Paul von Rennenkampf
Vahvuudet
150 000	190 000
Tappiot
12 000	78 000 kuollutta tai haavoittunutta 95 000 vangittua

Tannenbergin taistelu oli Saksan ja Venäjän joukkojen välinen taistelu itärintamalla ensimmäisessä maailmansodassa Itä-Preussissa 17. elokuuta – 2. syyskuuta 1914. Saksalaiset saarsivat etenevän venäläisen armeijan mottiin, ja monet venäläiset sotilaat antautuivat. Saksa voitti taistelun saartamalla venäläiset ainutlaatuisella tavalla. Saksan voiton syy olivat osaksi venäläisten väärät toimet, osaksi saksalaisten tehokas ja oikein mitoitettu hyökkäys. Venäläisten eteneminen Saksaan pysäytettiin. Tannenbergin taistelu on kouluesimerkki tehokkaasta mottitaistelutaktiikasta.

Tannenbergin taistelu

Kaksi venäläistä armeijaa hyökkäsi Saksan itäosaan ja onnistuikin etenemään jonkin matkaa. Pohjoisen 1. armeijan komentaja Paul von Rennenkampf eteni varovaisesti, mutta eteläinen kenraali, 2. armeijaa johtanut kärsimätön Aleksandr Samsonov, eteni nopeammin.

Yhteistyö näiden kahden kenraalin välillä kangerteli, nämä johtajat inhosivat toisiaan. Samsonov oli vuoden 1906 Venäjän–Japanin sodan taisteluissa ankarasti syyttänyt Rennenkampfia siitä, että tämä jätti hänet pulaan.

Saksa kuunteli Venäjän salaamatonta radioliikennettä ja sai Venäjän aikeista tarkan selon. Mutta aluksi venäläisten Saksaan eteneminen oli nopeaa. Päämaja ajautui pakokauhuun, venäläiset uhkasivat edetä syvälle Saksaan. Preussin joukkojen komentaja von Prittwitz säikähti Venäjän etenemistä niin, että määräsi omat joukkonsa perääntymään Veiksel-joelle.

8. armeijan johtaja Max Hoffmann päätti hidastaa pohjoisen, Rennenkampfin johtaman 1. armeijan etenemistä, ja saartaa Samsonovin 2. armeija. Rennenkampfin armeija oli kaaoksessa ja sen esikunnalla ei ollut karttoja, vain kompasseja. Rennenkampf voitti Gumbinnenin taistelun 20. elokuuta, koska vastassa oli vain pieni joukko-osasto. Saksalaiset pysäyttivät Rannekampfin armeijan pelkästään yhden ratsuväkidivisioonan voimalla. Saksalainen kenttäkomentaja Hermann von Francois antoi eteläisen Venäjän 2. armeijan edetä, ja tämä etenikin ilman tiedustelupartioita, jotka olisivat saattaneet kertoa heille saksalaisten asemat. Venäläiset saavuttivat pieniä voittoja 22.–28. elokuuta. Uudet Saksan 8. armeijan komentajat, Paul von Hindenburg ja hänen esikuntapäällikkönsä Erich Ludendorff saapuivat Itä-Preussiin elokuun 23. päivä johtamaan saksalaisten operaatioita, jotka muistuttivat Max Hoffmanin jo ehdottamia.

23.–26. elokuuta 1914

27.–30. elokuuta 1914

Saksan Scholtzin johtama XX armeijakunta pysäytti saksalaisten etenemisen Orlau-Frankanaun taistelussa joka kesti yhden päivän ja vetäytyi Tannenbergiin. Saksalaiset kuuntelivat venäläisten radioliikennettä ja saivat selville venäläisten joukkojen sijainnin. Saksalaiset vetivät pois joukkoja paikoillaan pysyttelevän Rennenkampfin armeijan edestä. Tässä he ottivat melkoisen riskin, sillä jos Rennenkampf olisi ollut aktiivinen, hän olisi voittanut helposti Pohjois-Preussissa nykyisen itäisen Pohjois-Puolan alueella.

Rennenkampfin ja Samsonovin armeijoiden välissä oli monin paikoin vaikeakulkuinen Masurian järvialue.

Elokuun 26. päivänä Saksan XVII ja I reserviarmeijakunnat hyökkäsivät suunnitelman mukaan pohjoisesta, oikealta, I armeijakunta etelässä vasemmalta ja XX armeijakunta keskustassa. Oikea ja vasen sivusta pyrkivät saartamaan Samsonovin armeijan pihteihin. Venäläinen erillinen 6. armeijakunta joutui Saksan XVII joukkojen pois ajamaksi, eikä tämä joukko enää häirinnyt saksalaisten tulevia operaatioita. Samsonov hyökkäsi uudestaan lännessä, mutta saksalaiset pysäyttivät venäläisten kärjen etenemisen länteen Usdaun lähellä. Saksan I armeijakunta hyökkäsi, ja ajoi venäläiset vetäytymään. Samaan aikaan oikea sivusta, joka koostui XVII ja IR armeijakunnasta, hyökkäsi länteen päin kohti Allensteinia. Keskustassa Saksan asema oli heikompi kuin pohjoisella ja eteläisellä sivustalla, mutta Samsonov ei siellä kyennyt käyttämään hyväkseen joitain alun menestyksiä. Hän määräsi joukkonsa vetäytymään. Venäläiset vaelsivat itään päin tiheää metsää kasvavassa kaistaleessa soiden välissä ja olivat haavoittuvimmillaan saarrolle. Eteläinen vasen sivusta, jossa I armeijakunta oli, eteni Willenburgiin asti itään. Elokuun 29. päivänä venäläiset oli I armeijakunnan toiminnan takia saarrettu, huoltotiet olivat poikki. Saartopaikka minne joutui kolme suurta ryhmittymää, oli nykyisesä Olszynistä kaakkoon, Masurian järvialueen eteläpuolella Szczytno-Nidzica-linjan pohjoispuolella Jadwabno-nimisen kylän ympäristössä Omolewjoella.

Samsonov yritti turhaan paeta. Saksan joukoissa oli 210 000 miestä ja heidän kaatuneet, haavoittuneet ja vangit olivat yhteensä 12 000. Monet venäläiset sotilaat antautuivat tämän takia, ja armeija lähes tuhoutui Frogenaun lähellä Tannebergistä itään. 150 000:sta 78 000 kuoli, 92 000 antautui. 500 tykkiä menetettiin sotasaaliiksi Saksalle. Saarretun 2. armeijan komentaja Samsonov teki itsemurhan 29. elokuuta 1914. Vain 10 000 venäläisistä saattoi paeta. Koko taistelu oli ohi 31. elokuuta. Rennenkampfia syytettiin siitä, että hän ei auttanut Samsonovia.

Saksalaisten menetykset kaatuneina, haavoittuneina ja vankeina olivat 12 000. Taistelu on nimetty Tannenbergin kylän luona vuonna 1410 käydyn Tannenbergin taistelun mukaan, taistelussa Puolan ja Liettuan joukot voittivat liittolaisineen Saksalaisen ritarikunnan joukot. Saksalainen kenraali Paul von Hindenburg valitsi vuoden 1914 taistelulle saman nimen, sillä hän halusi historiallisen revanssin. Myös yksi Hindenburgin esi-isistä oli kuollut vuoden 1410 Tannenbergin taistelussa. Vuoden 1914 todellinen taistelupaikka sijaitsee kuitenkin lähempänä Allensteinin kaupunkia, noin 30 kilometrin päässä Tannenbergin kylästä, joten alkuvaiheessa taistelua kutsuttiinkin Allensteinin taisteluksi.

Ensimmäinen maailmansota (1914–1918)