Verdunin taistelu

Verdunin taistelu
Osa ensimmäistä maailmansotaa
Päivämäärä: 21. helmikuuta – 19. joulukuuta 1916 Paikka: Verdun-sur-Meuse, Ranska Lopputulos: Ranskan voitto
Osapuolet
Ranska	Saksan keisarikunta
Komentajat
Philippe Pétain Robert Nivelle	Erich von Falkenhayn
Vahvuudet
noin 30 000 (21. helmikuuta 1916)	noin 150 000 (21. helmikuuta 1916)
Tappiot
378 000; joista 120 000 kaatui	337 000; joista 100 000 kaatui
1. maailmansodan länsirintama Saksan hyökkäys 1914 (Liege - 1. Marne) - Ympärysvaltojen vastahyökkäys (1. Aisne) - Kilpajuoksu Atlantille (Picardy - Artois - Flanders - 1.Arras - La Bassée - 1. Ypres) - Asemasota (2. Ypres - 1. Champagne - Somme - Verdun - 2. Arras - 3. Ypres) - Nivelle (2. Aisne) - Kaiserschlacht (Michael - Georgette - Blücher-Yorck - 2. Marne) - Satapäiväinen offensiivi (Amiens - 3. Arras - Meusen-Argon)

Verdunin taistelu on eräs ensimmäisessä maailmansodassa länsirintamalla käydyistä suurtaisteluista. Se käytiin Saksan ja Ranskan joukkojen välillä Verdun-sur-Meusessa, Koillis-Ranskassa, 21.2.–19.12.1916. Verdunin taistelu on eräs sotahistorian suurimmista taisteluista ja Sommen jälkeen ensimmäisen maailmansodan verisin taistelu – taistelut jatkuivat taukoamatta 10 kuukautta ja niiden seurauksena 220 000 sotilasta kaatui ja 495 000 haavoittui. Taistelukentän laajuus oli vain alle kymmenen neliökilometriä.

Saksalaisen kenraali Erich von Falkenhaynin strategian mukaan sota voitettaisiin ainoastaan eteläisellä rintamalla. Falkenhayn hyökkäsi ranskalaisten linnoituksia ja muita puolustusasemia vastaan valtaisalla tulivoimalla. Saksalaisilla oli Verdunissa 40 kilometrin kaistalla 1 400 kenttätykkiä, joista suuri osa oli joko raskaita tai järeitä. Saksan tykistö aloitti suurhyökkäyksen tulivalmistelun 21. helmikuuta 1916 kello 7.15, tulittaen Verdunin alueen puolustusasemia yhdeksän tuntia tauotta. Tulivalmistelu oli sodan siihen asti massiivisin ja sen aikana ammuttiin yli miljoona kranaattia. Neljän ensimmäisen päivän aikana saksalaiset eivät kohdanneet suurta vastarintaa. Falkenhaynin mukaan saksalaisilla oli varaa menettää kaksi sotilastaan yhden ranskalaisen hinnalla.

Verdunin taistelu

Teoria veren vuodattamisesta kuiviin

Verdunin taistelu

Ranskalaisen 6. divisioonan 87. rykmentin sotilaita kukkulalla 304 Verdunin luoteispuolella vuonna 1916.

Verdunin taistelussa saksalaiset pyrkivät tietoisesti kuluttamaan vihollisen joukkoja, ja tarkoitus oli vuodattaa Ranskan armeijan veri kuiviin. Saksan kenttäarmeijan komentaja Erich von Falkenhayn ei uskonut enää suoraan läpimurtoon hyökkäyksellä, vaan pyrki kuluttamaan vihollisen joukkoja. Saksalaiset laskivat aivan oikein, että Ranska ei luovuttaisi helposti vanhaa, historiallisesti arvokasta linnoituskaupunki Verdunia. Näin ollen Saksa suunnitteli pakottavansa Ranskan puolustustaisteluun, josta tulisi Ranskalle tuhoisa. Tämä oli "teoria veren vuodattamisesta kuiviin".

Ranskan sodanjohto ei pitänyt Verdunia tärkeänä. Rintama kiersi Verdunin kolmelta puolelta niin, että Verdun muodosti rintamalinjaan ulospäin työntyvän mutkan. Kokemuksen mukaan linnoituksista ei tässä sodassa ollut hyötyä, ja Verdunista oli tämän vuoksi viety pois suuri osa sen tykeistä. Mutta ranskalaiset yleensä uskoivat Verdunin olevan puolustuksen peruspilari, joka sulki saksalaisten tien Pariisiin. Kun Verdunin hyökkäys alkoi, esikuntapäällikkö Joseph Joffre ei kiinnittänyt huomiota hyökkäykseen.

Yleensä sovittelevainen Ranskan pääministeri Aristide Briand huusi esikuntaupseereilleen:

»"Ehkä te ette pitäisi Verdunin menetystä tappiona, mutta jokainen muu pitää. Jos luovutatte Verdunin, olette pelkureita! Yksinkertaisesti pelkureita, ja annan teille jokaiselle potkut"»

Briandin hallitus olisi saattanut kukistua Verdunin luovutuksen takia. Joffre päätti puolustaa Verdunia kaikin voimin.

Saksa hyökkäsi Verdunia vastaan, vaikka se oli vahvasti puolustettu kohde. Verdun oli merkittävä Pariisia suojaava ulompi puolustuspaikka. Saksalla oli valittavana Belfort ja Verdun. Verdunissa hyökättiin sen takia, että se oli lähellä Saksan rautateitä. Verdun oli osa Ranskan rakentamaa vahvaa linnoitusketjua. Taistelun alussa Verdun oli saarrettu kolmelta puolelta. Saksan kenraalit uskoivat, että Ranska keskittää valtavat joukot puolustamaan Verdunin linnaketta. Ranska sai tiedustelun avulla tiedon Saksan hyökkäysaiheista ja ehti siirtää kaksi divisioonaa rintamalle ennen hyökkäystä. Ranskalla oli vain vähän tykistöä ennen hyökkäystä linnakkeissaan Maas-joen molemmin puolin. Alkoi valtava, kolmivaiheinen, kymmenen kuukautta kestänyt hyökkäys Ranskan armeijaa vastaan.

Verdunin taistelun ensimmäinen vaihe

Saksa hyökkäsi 21. helmikuuta. Ennen hyökkäystä 1200 tykkiä ampui miljoona kranaattia maastoon 40 km:n rintamalinjalla. Saksa hyökkäsi kolmen armeijakunnan eli 150 000 miehen voimalla Ranskan 30 000:tta vastaan. Ranskalaiset eivät uskoneet, että Saksa hyökkäisi täällä ja linnakkeen puolustuslaitteita oltiin purkamassa ja järjestämässä uudelleen. 23. helmikuuta Saksa oli edennyt noin 5 kilometriä ja oli vallannut Bois des Cauresin. Pari päivää paikoillaan pysyneen puolustustaistelun jälkeen Saksa valtasi Samogneuxin, Baumontin ja Ornesin. Ranskan päämajalle ei ollut vieläkään selvinnyt hyökkäyksen vakavuus, sillä viesti ei kulkenut etulinjasta.

"Paksu-Bertta" – saksalainen 420 mm järeä mörssäri

Douaumontin linnake ilmakuvassa 1916

24. helmikuuta Ranska vetäytyi toiselle puolustuslinjalle, ja saman päivän iltana Ranskan sodanjohto päätti siirtää lisää joukkoja Verdunin rintamalle. Ranskalaiset vaihtoivat kuluneita joukkoja etulinjassa tiheään. Kun Saksa oli pommittanut tykistöllä taistelukentän mutamereksi (kuivatusojat ja vastaavat tuhoutuivat tykkitulessa), Saksan oli vaikea siirtää tykkejään tukemaan jalkaväkensä hyökkäystä. Saksan edetessä he tulivat yhä enemmän Ranskan Maas-joen tykistön kantaman piiriin. Saksan hyökkäys hidastui Douaumontin kylässä Ranskan puolustautuvan jalkaväen ja lumisateen takia. Douaumontin linnakkeen taistelu alkoi 25. helmikuuta. Ranska toi 90000 miestä ja valtavasti ampumatarvikkeita Verduniin. 2. maaliskuuta Douaumont oli saksalaisilla. 6. maaliskuuta - 9. huhtikuuta Saksa hyökkäsi Le Mort Hommessa ja Fort Vauxia vastaan painaen Ranskan koholla olevaa rintamanmutkaa sisään. 20. maaliskuuta Ranskan vastahyökkäys pohjoisessa meni pieleen. Saksalta oli tuhoutunut hyökkäyksessä käytännöllisesti katsoen hyökkäävät neljä rykmenttiä. Ranska puolusti Verdunia hinnalla millä hyvänsä.

Koska Ranska puolustautui tiukasti, ensimmäisen aallon taistelut laantuivat huhtikuun lopussa. Linnoitukset kestivät jopa suuren "Paksu-Bertta" -tykin laukaukset. Verdunia huollettiin "Pyhä tie" (ransk. Voie Sacree) -nimisen huoltotien kautta 3000 kuorma-auton päivävauhdilla. Loppukeväällä ja alkukesällä puolustajilla oli jano, mutaista vettä ei voinut juoda eikä huolto toiminut. Ranskan 330 jalkaväkirykmentistä 250 joutui mukaan taisteluun. 3. toukokuuta- 7. kesäkuuta Saksa eteni hitaasti Verdunin lähistöillä.

Verdunin taistelun toinen vaihe

Ranskan puolella vaihtui johtajaksi puolustusta suosivaa kenraali Pétainia hyökkäävämpi kenraali Robert Nivelle 1. toukokuuta.

Saksa aloitti toukokuussa toisen hyökkäysaallon, joka kesti kesäkuun loppuun. Saksalaiset valtasivat 7. kesäkuuta itäisen Vaux’n linnakkeen ja läntisen Cumières’n ja Chattancourtin kylät kolmen kuukauden taistelujen tuloksena valtavin molemminpuolisin tappioin. Thiaumontin linnake vallattiin myöhemmin.

Verdunin taistelun kolmas vaihe

22. kesäkuuta Saksa alkoi hyökätä kohti Fort Souvillea ampuen muun muassa difosgeenikaasukranaatteja ja hyökäten 60 000 miehen voimalla. Liekinheitin oli otettu käyttöön. Saksa murtautui miltei Ranskan linjojen läpi 23. kesäkuuta edeten Fleuryyn linnoitusvyöhykkeen sisälle. Tämä taistelu jatkui 6. syyskuuta asti. Heinäkuun puolivälissä Saksa hyökkäili kolme viikkoa, mutta laihoin tuloksin. Saksa oli joutunut siirtämään Verdunista tykistöä 1. heinäkuuta alkaneeseen Sommen taisteluun.

Ranskan vastahyökkäys

Ranskalaisia reservejä matkalla Verduniin

Syksyllä Saksan sotilaat olivat väsyksissä jatkuvan taistelun jälkeen. Ranska teki vastahyökkäyksen 21. lokakuuta 1916 ja valtasi alueita takaisin 24. lokakuuta – 3. marraskuuta. Ranskalaiset valtasivat takaisin Douaumontin 24. lokakuuta mm. kohdistamalla linnakkeeseen tarkan tykistötulen. 2. marraskuuta Fort Vaux vallattiin takaisin. Ranskalaiset valtasivat jonkin verran Saksan valtaamia alueita takaisin hyökkäykseen 11. – 18. joulukuuta asti.

Verdun säilyi Ranskalla, mutta Ranskan armeija heikkeni, sen taistelutahto putosi kriittisesti ja kapina oli puhkeamaisillaan.

Verdunin taistelun lopputulos

Koska Ranska kierrätti joukkojaan, 70 % heidän sotilaistaan taisteli Verdunissa, mutta silloisista saksalaisista sotilaista vain 25 %. Verdunista löytyy vieläkin siellä kaatuneiden sotilaiden luita.

Joukot

Ranskalainen komentaja Henri-Philippe Pétain

Saksalainen komentaja Erich von Falkenhayn

Ranska

• Komentaja Philippe Pétain / Robert Nivelle
• Vahvuus taistelun alkaessa 21.2.1916 30 000 sotilasta
• Kaatui tai katosi taistelussa 162 000 sotilasta
• Haavoittui 214 000–380 000

Saksa

• Komentaja Erich von Falkenhayn
• Vahvuus taistelun alkaessa 21.2.1916 150 000 sotilasta
• Kaatui tai katosi 100 000 sotilasta
• Haavoittui 236 000–334 000

Muuta

Memorial de Verdun, taistelulle omistettu museo Verdunin lähistöllä.

Kirjailija Alistair Horne on kirjoittanut kirjan Verdunin taisteluista ”The Price of Glory” vuonna 1962.

Lainaus kirjan ensimmäiseltä sivulta:

"Tätä länsirintaman urakkaa ei voitaisi suorittaa toista kertaa, ei pitkiin aikoihin. Nuoret miehet luulevat ehkä pystyvänsä siihen, mutta eivät pystyisi. He kykenisivät taistelemaan uudestaan ensimmäisen Marnen, mutta eivät tätä. Se edellytti uskontoa ja vuosikausien vaurautta, valtavaa itsetuntoa, valtavaa itsevarmuutta ja juuri niitä yhteiskuntaluokkien välisiä suhteita, jotka silloin olivat vallalla. Venäläiset ja italialaiset olivat kehnoja tällä rintamalla, jolla tarvittiin ehdotonta tunnepitoista varausta ajoilta, joihin saakka muisti ei enää ulottunut. Sotilaalla täytyi olla muistimielle joulusta ja kruununprinssin ja tämän morsiamen postikorttikuvista, Valencen pikkukahviloista, Unter den Lindenin olutpuutarhoista, määrinviraston vihkimistoimituksista, käynneistä Derby-ratsastuksista, ja isoisän poskiparrasta... Tämä oli rakkaustaistelua, jossa kokonainen vuosisata keskiluokan rakkautta pantiin tuhlaavasti koetukselle... Koko kaunis ja ihanan turvallinen maailmani paisui täällä räjähtäväksi rakkaudeksi, joka päättyi suureen purkaukseen..."

F. Scott Fitzgerald, Tender is the night

Ensimmäinen maailmansota (1914–1918)