Aisnen ensimmäinen taistelu

Aisnen ensimmäinen taistelu
Osa Ensimmäisen maailmansodan länsirintamaa
Päivämäärä: 13. syyskuuta - 28. syyskuuta 1914 Paikka: Aisne-joki, Ranska Lopputulos: ratkaisematon
Osapuolet
Yhdistynyt kuningaskunta Ranska	Saksan keisarikunta
Komentajat
John French Louis Franchet d'Esperey Michel-Joseph Maunoury Joseph Joffre	Alexander von Kluck Karl von Bülow Josias von Heeringen
Vahvuudet
2 ranskalaista armeijaa ja Britannian siirtoarmeija	3 armeijaa
Tappiot
13541 miestä kaatuneina ja haavoittuneina ei tiedossa	ei tiedossa

Aisnen ensimmäinen taistelu (ransk. 1re Bataille de l'Aisne) oli seurausta ympärysvaltojen hyökkäyksestä syyskuun alun Marnejoen taistelusta vetäytyvien Alexander von Kluckin komentaman Saksan keisarikunnan 1. armeijan ja Karl von Bülowin 2. armeijan oikeaa sivustaa vastaan. Hyökkäys alkoi illalla 12. syyskuuta 1914 vetäytyvien saksalaisten kiivaan takaa-ajon jälkeen ja taistelu päättyi 28. syyskuuta. Tämän jälkeen alkoi rintaman jatkaminen kohti pohjoista, eli ”kilpajuoksu Atlantille”.

Taistelu

Saksalaisten käännyttyä takaa-ajavia ympärysvaltojen joukkoja vastaan 13. syyskuuta, jolloin heillä oli hallussaan eräs edullisimmasta asemista länsirintamalla. Samalla Josias von Heeringin johtama Saksan keisarikunnan 7. armeija oli liittynut puolustajiin. Joukot olivat Compiègnen ja Berry-au-Bacin välillä syvän ja kolmekymmentä metriä leveän länteen virtaavan Aisne-joen rannalla. Kummallakin puolella jokea oli alavaa maata reilu kilometri, jonka jälkeen alkoi ylänkö. Saksalaiset asettuivat asemiin korkeammalla olevalle pohjoispuolelle noin kolme kilometriä joesta. Rintaman edessä oleva alue ei tarjonnut hyökkääjille suojaa.

Sakeassa sumussa 13. syyskuuta pääosa Britannian siirtoarmeijan joukoista ylitti ponttoonisiltaa tai osittain tuhottuja siltoja pitkin Aisnen ryhmittyen oikealla Bourg-et-Cominiin ja vasemmalla Venizeliin. Venizelin itäpuolella oleva Chivres oli saksalaisten puolustussuunnitelman pidettävä alue, jonne oli pääosa voimasta koottu. Ranskan 5. (Louis Felix Marie Francois Franchet d' Esperay) ja 6. armeija (Maunoury) ylittivät Aisnen Berry-au-Bacissa vallaten Chemin des Damesin itäkärjen. Joukot olivat taistelukosketuksissa koko rintaman pituudelta. Chemin des Damesin itäpuolella Ranskan 4., 5. ja 9. armeija olivat passiivia edeten ainoastaan hieman 13. syyskuuta saavuttamistaan asemista.

Brittien siirtoarmeija ylitti aukion sumun turvin, mutta aamulla kaikonnut sumu paljasti heidät puolustajille. Joukot olivat ilman suojaa avoimella kentällä puolustajan tulessa.

Asemasota

Nopeasti selvisi, ettei kumpikaan kyennyt etenemään eikä kumpikaan osapuoli perääntyisi. Joukot jumiutuivat tälle kapealle alueelle seuraaviksi neljäksi vuodeksi. Sir John French määräsi 14. syyskuuta Britannian siirtoarmeijan kaivautumaan, mutta ainoastaan rajallinen määrä pioneerivälineistöä oli käytettävissä. Sotilaat hankkivat kaivautumiseen tarvittavia välineitä läheisiltä maatiloilta ja kylistä. Ilman taistelutapaan liittyvää koulutusta joukot kaivautuivat ainoastaan hieman tehden matalia kuoppia, jotka antoivat vain hieman suojaa tulelta ja tähystykseltä. Pian kaivauduttiin syvemmälle ja juoksuhaudat olivat jopa kaksi ja puolimetriä syviä ja samalla niitä maastoutettiin.

Sodankäyntitapa oli myös saksalaisjoukoille uutta ja heidän varusteensa oli suunniteltu kuuden viikon liikkuviin taisteluihin. Joukot omaksuivat kuitenkin nopeasti uuden taktiikan. Piirityshaupitsit aloittivat ammunnan ja kranaatinheittimet, kiväärikranaatit sekä käsikranaatit otettiin käyttöön. Valonheittimet, soihdut ja periskoopit otettiin myös osaksi saksalaisjoukkojen varustusta.

Brittijoukoilla oli puutetta raskaasta aseistuksesta ja divisioonalla oli vain neljä 60 naulan tykkiä, jotka kantoivat saksalaisten asemiin ja nekin olivat kaliiperiltaan pienempiä kuin saksalaisten, niiden kantama oli pienempi ja ennen kaikkea niitä oli vähemmän. Britteinsaarilta toimitettiin neljä nelitykkistä kuuden tuuman tykein varustettua patteria, vaikka ne eivät vastanneetkaan teholtaan saksalaisten kahdeksan tuuman haupitseja kykenivät hieman tasoittamaan tilannetta.

Kilpajuoksu Atlantille

Kolme viikkoa kestäneen kaivautumisen jälkeen kumpikin osapuoli luopui rintamahyökkäyksestä ja pyrki kiertämään pohjoisen siiven. Tätä jaksoa kutsutaan kilpajuoksuksi Atlantille. Länsirintama vaihtui asemasodaksi ja juoksuhaudat kattoivat yli 640 kilometrin matkan. Belgiasta Nieuportista juoksuhaudat kulkivat etelään kääntyen kaakkoon Noyonissa ja jatkuen ohi Reimsin, Verdunin, Saint-Mihielin ja Nancyn ennen kääntymistään etelää Sveitsin rajalle 32 kilometriä Belfortista itään.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aisnen ensimmäinen taistelu Wikimedia Commonsissa