Alexander von Kluck

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alexander von Kluck

Alexander Heinrich Rudolph von Kluck[1] (20. toukokuuta 1846 Münster, Westfalen19. lokakuuta 1934 Berliini)[2] oli saksalainen kenraali, joka palveli ensimmäisen maailmansodan alkuvaiheessa.

Kluckista tuli vuonna 1866 Preussin 55:nnen jalkaväkirykmentin upseeri ja hän osallistui sen mukana vuosien 1866 ja 1870–1871 sotiin. Hän yleni vuoteen 1902 mennessä kenraaliluutnantiksi ja divisioonankomentajaksi, 1906 jalkaväenkenraaliksi ja viidennen (sittemmin ensimmäisen) armeijakunnan komentajaksi sekä 1913 kahdeksannen armeijapiirin tarkastajaksi. Kluck aateloitiin vuonna 1909.[3]

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua elokuussa 1914 kenraalieverstiksi ylennetty Kluck nimitettiin komentamaan Saksan ensimmäistä armeijaa, joka muodosti Belgian kautta Ranskaan hyökänneiden joukkojen oikean siiven. Hänen joukkojensa tehtävänä oli Schlieffen-suunnitelman mukaisesti lyödä Ranskan armeijan vasen sivusta ja saartaa Pariisi, jolloin sota päättyisi Saksan pikaiseen voittoon.[2] Kluckin joukot löivät Belgian armeijan Tirlemontin ja Aerschotin taisteluissa 18. ja 19. elokuuta, valtasivat Brysselin 20. elokuuta sekä löivät brittijoukot Monsissa 23.–24. elokuuta ja Le Cateaussa 25. elokuuta ja vielä ranskalaiset Comblesissa 29. elokuuta.[3][1]

Kluck oli komentajana kärsimätön ja kannatti aggressiivista etenemistä, mutta varovaisempi toisen armeijan komentaja Karl von Bülow pelkäsi aukkojen muodostumista saksalaisten rintamaan ja pyysi siksi Kluckia kääntämään hyökkäyksensä suunnan lähemmäs omia joukkojaan, Pariisin itä- ja eteläpuolelle eikä pohjois- ja länsipuolelle alkuperäisen suunnitelman mukaan. Osin armeijan ylijohdon puutteellisen ohjauksen seurauksena Schlieffen-suunnitelma epäonnistui lopulta. Ensimmäisen armeijan oikean sivustan paljastuttua kenraali Maunouryn komentamalle Ranskan kuudennelle armeijalle Kluck joutui kääntämään armeijansa ennenaikaisesti uudelleen Pariisin länsipuolta kohti. Tällöin saksalaisten rintamaan syntyi pelätty aukko, jota brittiläiset ja ranskalaiset joukot saattoivat hyödyntää 6.–9. syyskuuta käydyssä Marnen taistelussa. Kluckin ensimmäinen armeija eteni parhaimmillaan vain 21 kilometrin päähän Pariisista, mutta saksalaiset joutuivat lopulta perääntymään. Tällöin Kluck veti armeijansa asemiin Aisnejoelle Noyonin ja Soysonsin väliin. Lokakuussa 1914 sodankäynti juuttui asemasodaksi.[2][1][3]

Kluck haavoittui vakavasti kranaatinsirpaleesta jalkaan maaliskuussa 1915, ja jätti tuolloin komentajantehtävänsä. Hän vetäytyi kokonaan aktiivipalveluksesta lokakuussa 1916. Hän julkaisi vuonna 1920 muistelmakirjan Der marsch auf Paris und die Marneschlacht (”marssi Pariisiin ja Marnen taistelu”).[2][1][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Alexander von Kluck (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 7.12.2013.
  2. a b c d Alexander von Kluck (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 7.12.2013.
  3. a b c d Nordisk familjebok, täydennysosa (1924), s. 1067–1068 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 6.12.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]