Nivellen offensiivi

Wikipedia
Ohjattu sivulta Aisnen toinen taistelu
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nivellen offensiivi
Osa ensimmäisen maailmansodan länsirintamaa
Länsirintama 1917
Länsirintama 1917
Päivämäärä:

16. huhtikuuta – 9. toukokuuta 1917

Paikka:

Pohjois-Ranska

Lopputulos:

Saksan voitto

Vaikutukset:

kapina Ranskan armeijassa

Osapuolet

Ranskan lippu Ranska
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia

Saksan keisarikunnan lippu Saksan keisarikunta

Komentajat

Ranskan lippu Robert Nivelle
Ranskan lippu Joseph Alfred Micheler
Ranskan lippu Charles Mangin
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Douglas Haig
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Edmund Allenby

Saksan keisarikunnan lippu Erich Ludendorff
Saksan keisarikunnan lippu kruununprinssi Vilhelm
Saksan keisarikunnan lippu Fritz von Below
Saksan keisarikunnan lippu Max von Boehn

Vahvuudet

1 200 000 miestä
7 000 tykkiä
128–200 panssarivaunua

ehkä noin 480 000

Tappiot

187 000, joista
29 000 kaatunutta
4 000 sotavankia
118–150 tankkia

163 000, joista
15 000–20 780 sotavankia

Ensimmäisen maailmansodan länsirintama
Saksan hyökkäys 1914 (Liege - 1. Marne) - Ympärysvaltojen vastahyökkäys (1. Aisne) - Kilpajuoksu Atlantille (Picardy - Artois - Flanders - 1.Arras - La Bassée - 1. Ypres) - Asemasota (2. Ypres - 1. Champagne - Somme - Verdun - 2. Arras - 3. Ypres) - Nivelle (2. Aisne) - Kaiserschlacht (Michael - Georgette - Blücher-Yorck) - Satapäiväinen offensiivi (Amiens - Arrasin kolmas - Meusen-Argon)

Nivellen offensiivi oli ympärysvaltojen ensimmäisen maailmansodan länsirintamalla huhtikuussa 1917 tekemä hyökkäys. Hyökkäyksen luvattiin lopettavan sodan 48 tunnissa ja sen tappioiksi oli arvioitu noin 10 000 miestä. Suunnitelma epäonnistui: vaikka britit hieman etenivätkin ja kanadalaiset saivat vallattua Vimyn harjanteen, läpimurto jäi tekemättä. Suuret tappiot aiheuttivat kapinointia Ranskan armeijassa ja lopulta armeijan johdon vaihtamisen.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenraali Robert Nivelle

Vuoden 1916 lopulla Ranskan armeijan uudeksi ylipäälliköksi Joseph Joffren tilalle tuli Robert Nivelle, joka oli vuoden 1916 lopulla toteuttanut onnistuneita vastahyökkäyksiä Verdunin sekä Sommen taistelussa. Hän ryhtyi valmistelemaan länsirintamalla suurta hyökkäystä, jonka tavoitteena oli sodan nopea voittaminen ja lopettaminen. Britanniassa hallitus vaihtui vuoden 1916 lopulla. Uusi pääministeri David Lloyd George ei halunnut uhrata Britannian joukkoja samassa laajuudessa kun oli tapahtunut vuonna 1916. Hän ei kannattanut kenraali Douglas Haigin tapaa käydä sotaa länsirintamalla. Itärintamalla Venäjän keisarikunta kaatui maaliskuussa 1917 ja valtaan nousi Venäjän väliaikainen hallitus. Tämän jälkeen Britannian ja Ranskan johdot alkoivat miettiä miten sota voitaisiin yleensä voittaa.

Kenraali Nivelle oli tehnyt suunnitelman kevään 1917 suurhyökkäyksestä, jonka tuli kohdistua Chemin des Damesiin ja jonka piti pienin menetyksin murskata saksalaisten puolustus koko länsirintamalla. Hänen oli vaikea saada siihen Ranskan ja Britannian hallitusten suostumusta, ja Nivelle uhkasi erota, jollei suunnitelmaa hyväksytä.[1] Lopulta pääministeri Lloyd Georgekin hyväksyi Nivellen esityksen. Brittien tehtävänä oli tukea ranskalaisia tekemällä hyökkäys pohjoisempana Arrasissa. Lloyd George suostui alistamaan brittijoukot Nivellelle. Myöhemmin sopimusta muutettiin niin, että britit olisivat alistettuina Nivellelle vain keväälle suunnitellussa hyökkäyksessä. Sopimuksen vuoksi Lloyd Georgen ja brittien päämajan suhteet pysyivät huonoina sodan loppuun saakka.

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyökkäys alkoi massiivisella tykistökeskityksellä, jonka jälkeen jalkaväki ja panssarivaunut etenivät saksalaisten asemiin. Suunnitelmaan kuului kolme erillistä osaa:[1]

  • Arrasissa Britanniasta ja sen dominioista koottujen 1., 3. ja 5. armeijoiden hyökkäys, jolla piti vallata alueen hallitseva maastonkohta sekä lyödä saksalaisten joukot.
  • Chemin des Damesiin ranskalaisjoukkojen tekemä hyökkäys eli Aisnen toinen taistelu.
  • Kolmantena osana oli näiden väliin jäävien saksalaisjoukkojen tuhoaminen.

Arras[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britit saavuttivat jonkin verran menestystä taistelun alkuvaiheessa. Kanadalaisten hyökkäys 9. huhtikuuta Vimyn harjanteelle onnistui. Lisäksi britit valtasivat Arrasissa tärkeän kohteen ja etenivät pidemmälle kuin aikaisemmin sodassa oli yhtenä päivänä edetty. Menestys johtui saksalaisten huonoista asemista mäkien ja harjujen eturinteessä ja tykistön tehokkaasta käytöstä. Menestyksellistäkään hyökkäystä ei helposti voisi muuttaa suureksi, koko sodan lopettavaksi läpimurroksi. Ratsuväki ei soveltunut hyökkäyksen tukemiseen ja tykistö liikkui liian hitaasti tukeakseen hyökkäystä. Muutaman päivän päästä britit eivät enää onnistuneet etenemään Arrasissa ja heidän tappionsa alkoivat kasvaa.

Chemin des Dames[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskalaisten hyökkäys Chemin des Damesin valtaamiseksi alkoi 16. huhtikuuta, mutta he eivät edenneet edes hyökkäyksen aluksi. Nivelle oli luvannut, että saksalaisten rintama murrettaisiin täydellisesti 48 tunnissa. Muussa tapauksessa hyökkäys keskeytettäisiin. Nivelle käytti hyökkäyksessä brittien tavoin tehokkaasti tykistöään, mutta saksalaiset vetäytyivät mäkien eturinteistä takarinteille ja käyttivät tehokkaasti hyvin miehitettyjä taaempia puolustuslinjojaan. Tämän kaiken seurauksena ranskalaisten hyökkäys pysähtyi ja eteneminen alkoi muistuttaa aikaisempaa Joffren tapaa sotia.

Rivimiesten kapinointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epäonnistunut hyökkäys ei olisi ollut ongelma Nivellen asemalle vuonna 1915 tai 1916, mutta ranskalaisten miesvahvuus alkoi vuonna 1917 huveta. Ranskalaisten rivisotilaiden taistelutahto oli alkanut horjua jo Verdunissa edellisenä vuonna. Nivelle oli luvannut sotilailleen voiton kevään suurhyökkäyksessä ja sotilaat uskoivat häntä. Pian hyökkäyksen alkamisen jälkeen sotilaille selvisi, että Nivelle tarjosi samaa vanhaa sotaa kuin Joffre. Mielipiteet muuttuivat nopeasti ja laajasti rivimiesten, alempien johtajien ja poliitikkojen keskuudessa. Ranskan hallitukselle ja presidentille selvisi nopeasti, että hyökkäyksen jatkamisella ei saavutettaisi yhtään mitään. Nivelle siirrettiin nopeasti syrjään ja komentajuus siirrettiin kenraali Philippe Pétainille.

Pétain tuli komentajaksi vaikeassa tilanteessa. ”Kollektiivinen tottelemattomuus” oli levinnyt laajalle ranskalaisissa yksiköissä. Tämä oli selkeä osoitus siitä, että ranskalaiset sotilaat eivät aikoneet enää jatkaa sotimista samalla tavalla kuin aikaisemmin sodan aikana. Kapinointia esiintyi 68 divisioonassa 112 divisioonasta. Pääsääntöisesti kapinoivien divisioonien piti osallistua Nivellen hyökkäykseen. Yleensä lepovuorossa olevat yksiköt yksinkertaisesti kieltäytyivät palaamasta etulinjaan.

Yleisesti sotilasjohdon vastaus kapinaan oli sovitteleva: sotilaille luvattiin lomia, parempaa huoltoa ja parempia olosuhteita. Tärkeimpänä tekona Nivellen hyökkäys keskeytettiin ja luvattiin, ettei isoja hyökkäysyrityksiä tehtäisi enää tulevaisuudessa. Nimellisesti ranskalaiset sotilasjohtajat syyttivät ongelmista agitaattoreita ja vallankumouksellisia, mutta todellisuudessa asia ei ollut näin. Laajasta kapinasta huolimatta teloitettuja oli hyvin vähän, vain 50–70 miestä. Jos teloitettuja olisi ollut enemmän olisi kapinalla voinut olla vakavampia seurauksia Ranskan kyvylle jatkaa sotaa.

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääministeri Lloyd Georgen tavoitteena oli pitää strateginen aloite ympärysvalloilla. Alkuvuonna 1917 hän yritti käyttää tähän tarkoitukseen italialaisia ja kun se epäonnistui, ranskalaisia. Nivellen offensiivin katastrofin seurauksena strategisen aloitteen ylläpitäminen siirtyi briteille. Samalla kokeilu brittiarmeijan alistamiseksi ranskalaisille päättyi. Haigin asema parani, sillä hän oli ainoa ympärysvaltain sotapäällikkö, jonka maine parantui alkuvuoden 1917 aikana. Brittien poliittisella johdolla oli hyvä syy torjua Haigin esittämä uusi suuri hyökkäys Ypresissä. Nivellen offensiivin epäonnistumisen seurauksena hänen suunnitelmansa kuitenkin hyväksyttiin. Hyväksymiseen vaikutti myös Gallipolin maihinnousun epäonnistuminen. Lloyd Georgella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä Haigin ehdottama hyökkäys. Hyökkäys oli Ypresin kolmas taistelu kesäkuussa 1917.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Westwell, Ian: Ensimmäinen maailmansota. Tärkeimmät sotatapahtumat päivä päivältä, s. 126–129. Alkuteos World War I, Day by Day. Suom. Ahola, Veikko ym. Gummerus kustannus, 2004. ISBN 978-951-20-6624-7.