John French

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo sotilaasta. Muita samannimisiä on lueteltu sivulla John French (täsmennyssivu).
Sir John French

John French, Ypresin 1. jaarli (28. syyskuuta 1852 Ripple, Kent22. toukokuuta 1925 Deal, Kent)[1] oli brittiläinen sotamarsalkka, joka toimi Britannian siirtoarmeijan komentajana länsirintamalla ensimmäisen maailmansodan alkuvaiheessa 1914–1915. Hänen alaisuudessaan brittijoukot kärsivät sodan ensimmäiset massiiviset miestappionsa ilman merkittävää etenemistä.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

French palveli aluksi vuosina 1866–1870 kuninkaallisessa laivastossa, ja siirtyi maavoimiin vuonna 1874. Hän osallistui Sudanin sotaretkeen 1884–1885, toimi 1889–1893 husaarirykmentin komentajana ja 1893–1897 kenraaliadjutanttina.[2] Hän tuli tunnetuksi ratsuväenkomentajana vuosina 1899–1902 käydyssä buurisodassa.[1] Buurisodan puhjettua French sai kenraalimajurin arvon ja palveli aluksi George Whiten alaisuudessa. French saavutti voiton Elandslaagten taistelussa 21. lokakuuta 1899, pakeni Ladysmithin linnoituksesta juuri ennen sen jäämistä buurien saartorenkaaseen ja kunnostautui useissa taisteluissa Colesbergin seudulla marraskuun 1899 ja tammikuun 1900 välisenä aikana. Helmikuussa 1900 hänestä tehtiin ratsuväkidivisioonan komentaja Frederick Robertsin alaisuudessa. French vapautti Kimberleyn piirityksestä 15. helmikuuta ja katkaisi kaksi päivää myöhemmin Piet Cronjén armeijan paon Paardebergissa, minkä jälkeen hän osallistui myös muihin Robertsin johtamiin operaatioihin. French ylennettiin lokakuussa 1900 kenraaliluutnantiksi ja nimitettiin seuraavassa kuussa etelä-Transvaalin brittijoukkojen ylipäälliköksi. Hänet kutsuttiin lokakuussa 1901 takaisin Englantiin Aldershotiin sijoitetun armeijakunnan komentajaksi.[2]

Vuonna 1907 French ylennettiin kenraaliksi ja nimitettiin Britannian armeijan ylitarkastajaksi.[2] Hän toimi vuosina 1912–1913 pääesikunnan päällikkönä ja sai 1913 sotamarsalkan arvon. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua elokuussa 1914 hänet nimitettiin komentamaan brittiläistä siirtoarmeijaa, joka lähetettiin taistelemaan mantereelle.[3] Brittijoukkojen ensimmäisessä merkittävässä taistelussa Belgian Monsissa 23. elokuuta hän joutui perääntymään ylivoiman edessä, mutta onnistui alkuperäisen tavoitteensa mukaisesti viivyttämään saksalaisia ja siten suojaamaan Ranskan viidennen armeijan perääntymistä. Kärsittyään tappion myös Le Cateaun taistelussa kolme päivää myöhemmin French menetti tilapäisesti uskonsa menestymisen mahdollisuuksiin, ja pelastaakseen joukkonsa hän suunnitteli perääntymistä Seinen eteläpuolelle tai jopa vetäytymistä kokonaan pois Ranskasta. Syyskuussa 1914 sotaministeri Herbert Kitchener kävi valamassa häneen lisää taistelutahtoa ja määräsi tiivistämään yhteistyötä Ranskan ja Belgian armeijoiden kanssa. Frenchin optimismi palautui asemasotavaiheen aikana.[1][3]

French määräsi huomattavasti vahvistetut brittijoukot 19. lokakuuta alkaen suureen kahdessa suunnassa edenneeseen hyökkäykseen Belgian Ypresin itäpuolella. Saksalaiset kävivät seuraavana päivänä vastahyökkäykseen ja Ypresin ensimmäinen taistelu jatkui 22. marraskuuta saakka. Taistelu päättyi tuloksettomana, sillä kumpikaan puoli ei edennyt, mutta miestappiot olivat hyvin suuret. Sama toistui Ypresin toisessa taistelussa seuraavan vuoden huhtikuussa, samoin Neuve Chapellen taistelussa maaliskuussa 1915 ja Loosin taistelussa syyskuussa. Pelkästään kahdessa Ypresin taistelussa britit menetettivät yli 117 000 miestä. French ei kyennyt toimivaan yhteistyöhön Britannian hallituksen eikä liittolaismaiden armeijoiden kanssa, ja hänellä oli vaikeuksia sopeutua maailmansodan luomiin uudenlaisiin sodankäynnin puitteisiin. Lopulta hänet päätettiin siirtää pois tehtävistään, sillä hänen katsottiin laiminlyöneen reservien hyödyntämisen Loosin taistelussa. French painostettiin eroamaan 17. joulukuuta 1915 ja hänen tilalleen nimitettiin kenraali Douglas Haig.[1]

French toimi tämän jälkeen vuosina 1915–1918 Britannian kotijoukkojen komentajana, ja sai siten vastuulleen myös Irlannin pääsiäiskapinan kukistamisen vuonna 1916. Toukokuusta 1918 vuoden 1921 alkuun hän toimi Irlannin lordiluutnanttina ja kenraalikuvernöörinä.[3][1][4] Irlannissa hän määräsi ensi töikseen pidätettäviksi Sinn Féin -puolueen johtajat, joiden arveli vehkeilevän saksalaisten kanssa. Frenchin toimet Irlannissa lähinnä lisäsivät Sinn Féinin edustaman radikaalin nationalismin kannatusta ja sitä paitsi puolueen sotilaallisen siiven edustajat onnistuivat jatkamaan työtään maan alta.[5] Frenchistä tehtiin 1916 Ypresin ja High Laken varakreivi (High Lake oli hänen sukutilansa Irlannin Roscommonissa) ja 1922 Ypresin jaarli. Hän julkaisi vuonna 1919 ensimmäistä maailmansotaa käsitelleen muistelmateoksen 1914.[1][3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f John French, 1st earl of Ypres (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 9.12.2013.
  2. a b c Nordisk familjebok (1908), s. 1356 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 9.12.2013.
  3. a b c d Sir John French (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 9.12.2013.
  4. a b Nordisk familjebok, täydennysosa (1923), s. 1047 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 9.12.2013.
  5. Mike Cronin: A History of Ireland, s. 198. Palgrave 2001.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]