St. Mihielin taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

St. Mihielin taistelu oli Yhdysvaltain ja Ranskan joukkojen hyökkäysoperaatio ensimmäisessä maailmansodassa. Sitä johti kenraali John J. Pershing. Hyökkäys tapahtui 30. elokuuta16. syyskuuta 1918 Verdunin eteläpuolella. Kyseessä oli St. Mihielin rintamauloke, joka oli ollut saksalaisten hallussa jo vuodesta 1914 alkaen. Ranskalaiset olivat yrittäneet vallata sen huhtikuussa 1915, mutta tuloksetta.[1]

Operaatioon osallistuivat Yhdysvaltojen 1. armeija ja Ranskan II siirtomaa-armeija. Tukena oli 6 000 lentokonetta, joiden toimintaa johti yhdysvaltalainen eversti William Mitchell. Puolustajilla oli yhdeksän divisioonaa etulinjassa ja viisi divisioonaa reservissä. Puoulustus romahti jo ensimmäisenä hyökkäyspäivänä, kun yhdysvaltalaiset joukot hyökkäsivät kahdelta suunalta Hattonchatelin kylään. Koko kieleke oli vallattu syyskuun 16. päivään mennessä. Pershing päätti tällöin keskeyttää hyökkäyksen ja siirtää joukot pois alueelta valmistautuman Meusen-Argonnen taisteluun.[1]

Yhdysvaltojen tappiot olivat 7 000 miestä. Vangiksi saatiin 15 000 saksalaissotilasta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Westwell, Ian: Ensimmäinen maailmansota. Tärkeimmät sotatapahtumat päivä päivältä, s. 57-8, 173-4. Alkuteos World War I, Day by Day. Suom. Ahola, Veikko ym. Gummerus kustannus, 2004. ISBN 978-951-20-6624-7.