Sarajevon laukaukset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Arkkiherttutar Sophie

Sarajavon laukaukset oli kesäkuussa 1914 tehty poliittinen salamurha, josta käynnistynyt tapahtumaketju johti kuukautta myöhemmin ensimmäisen maailmansodan syttymiseen.

Serbialaisten tukema separatisti Gavrilo Princip ampui Itävallan miehittämässä, slaavien asuttamassa Bosniassa Itävallan kruununprinssi Ferdinandin 28. kesäkuuta 1914. Sarajevon laukaukset käynnistivät Itävallan ja Serbian välille kriisin (ns. heinäkuun kriisi), koska Princip kuului Nuori Bosnia -nimiseen serbien tukemaan salaseuraan.[1]

Sarajevon laukausten taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Serbian salainen palvelu oli vuonna 1911 perustanut "Musta käsi" -terroristijärjestön (serbiaksi Црна рука, kroatiaksi Crna ruka). Järjestön virallinen nimi oli "Yhdistyminen tai kuolema". Vuoteen 1914 mennessä seuraan oli liittynyt satoja jäseniä, kenties jopa 2 500, joukossa monia serbialaisia upseereita. Järjestö (serbian salainen palvelu) koulutti sissejä ja järjesti poliittisia murhia. Se organisoitui pieniksi soluiksi, joissa jokainen tunsi vain lähimmät miehensä. Seuraa johti kymmenen jäsenen komitea, jonka puheenjohtaja oli eversti Dragutin Dimitrijević.[2]

"Nuori Bosnia" (serbiaksi Млада Босна, kroaatiksi Mlada Bosna) oli bosnialainen radikaali järjestö, jonka tavoitteena oli vapauttaa Bosnia Itävalta-Unkarin vallasta. Gavrilo Princip liittyi siihen 1908, kun Bosnia liitettiin Itävalta-Unkariin. Hän pyrki Serbian armeijaan, mutta ei päässyt. Sen sijaan hänet värvättiin Mustaan käteen vuonna 1912.[3]

Sarajevon laukaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salamurhan tapahtumapaikka

Nuori bosnia -järjestöön kuuluva bosnialainen opiskelija Gavrilo Princip ampui Itävallan arkkiherttua Franz Ferdinandin ja hänen vaimonsa Sophien 28. kesäkuuta 1914 Sarajevossa.[4]

Kun "Musta käsi" -järjestö sai tietää kruununprinssin vierailevan Sarajevossa, se alkoi suunnitella salamurhaa. Kolme nuorta bosnialaista koulutettiin ja varustettiin suorittamaan murha.[2] Heillä oli tuberkuloosi, johon he tiesivät kuolevansa joka tapauksessa. Jokainen sai revolverin, kaksi pommia ja syanidikapselin, jolla heidän piti tehdä itsemurha iskun jälkeen. Serbian pääministeri Nikola Pašić sai kuulla suunnitelmasta ja määräsi miehet pidätettäviksi heidän yrittäessään mennä rajan yli Serbiasta Bosniaan, mutta hänen määräystään ei noudatettu, ja salaliittolaiset pääsivät helposti livahtamaan Sarajevoon.[3]

Yksi kolmesta, Nedeljko Čabrinović yritti heittää pommin arkkiherttuan avoautoon, mutta se kimposi autosta ja tuhosi toisen auton, jonka matkustajat haavoittuivat vakavasti. Čabrinović pidätettiin. Jäljelle jäänyt autosaattue jatkoi ajoa eteenpäin kaupungintalolle viralliseen vastaanottotilaisuuteen, jossa vihainen Ferdinand keskeyttäen vastaanottotilaisuuden puheen totesi: "Me tulemme tänne ja ihmiset heittelevät pommeja päällemme."[3]

Franz Ferdinand päätti vierailla pommin uhrien luona sairaalassa. Gavrilo Princip näki kahviossa ollessaan hämmästyksekseen arkkiherttuan ja tämän puolison autossa. Kuljettaja oli ajanut harhaan, ja alkoi hitaasti peruuttaa korjatakseen kääntymisensä väärälle kadulle.[3]

Arkkiherttuan vuosimallia 1911 oleva Gräf & Stift Rois De Blougne tourer -merkkinen auto, joka on nykyään näytteillä Wienin Sotahistoriallisessa museossa

Princip ampui molempia FN Browning M1910 -pistoolillaan kymmenen askeleen päästä.[4] Ensimmäinen luoti osui Sophieta vatsaan, toinen Ferdinandia niskaan.[3]

Ferdinandin viimeiset sanat puolisolleen olivat "Sophie kulta, älä kuole! Elä lastemme vuoksi!". Princip yritti ensin tappaa itsensä syanidilla, sitten aseella, jonka lähellä seisoneet ihmiset repivät hänen käsistään ennen laukausta.[3]

Laukausten jälkeinen kriisi ja laajeneminen maailmansodaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Principin pidätys Sarajevossa juuri attentaatin aikana

Itävalta-Unkari vaati Principin ja muiden hankkeeseen osallistuneiden luovuttamista. Serbia kieltäytyi, ja Itävalta julisti sille sodan.[3]

Franz Ferdinandin murhan aikana pitämä veren tahrima univormu esillä Wienin sotahistoriallisessa museossa

Princip tuomittiin 20 vuodeksi vankilaan. Hän kuoli tuberkuloosiin vuonna 1918.[3]. Mustan Käden johtaja Dragutin Dimitrijevic teloitettiin yhdessä kolmen toverinsa kanssa vuonna 1917.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hannula J. O.: Maailmansodan historia I, Helsinki: Otava 1938.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Maailmansodan historia I: 9. (Teoksessa Hannula käyttää salaseurasta nimeä Yhdistyminen tai kuolema eli Musta käsi.)
  2. a b c Micheal Shackelford: Sarajevo, June 28, 1914 WWI. Viitattu 23.3.2013.
  3. a b c d e f g h Gavrilo Princip Agile Writer. Viitattu 25.11.2013.
  4. a b Maailmansodan historia I: 11.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarajevon laukaukset Ylen Elävässä arkistossa

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sarajevon laukaukset.