Sarajevon laukaukset
Sarajavon laukaukset oli kesäkuussa 1914 tehty poliittinen salamurha, josta käynnistynyt tapahtumien ketju johti ensimmäisen maailmansodan alkamiseen kuukautta myöhemmin.
Serbialaisten tukema separatisti Gavrilo Princip ampui Itävallan miehittämässä, slaavien asuttamassa Bosniassa Itävallan kruununprinssi Ferdinandin 28. kesäkuuta 1914. Sarajevon laukaukset käynnistivät kriisin Itävallan ja Serbian välille, koska Princip kuului Nuori Bosnia -nimiseen serbien tukemaan salaseuraan.[1]
Sisällysluettelo |
Sarajevon laukausten taustaa [muokkaa]
Serbiassa oli vuonna 1911 perustettu "Musta käsi" -järjestö (serbiaksi Црна рука, kroatiaksi Crna ruka). Tämän järjestön virallinen nimi oli "Yhdistyminen tai kuolema". Vuoteen 1914 mennessä seuraan oli liittynyt satoja jäseniä, kenties jopa 2500, jokuossa monia serbialaisia upseereita. Järjestö koulutti sissejä ja järjesti poliittisia murhia. Se organisoitui pieniksi soluiksi, joissa jokainen tunsi vain lähimmät miehensä. Seuraa johti kymmenen jäsenen komitea, jonka puheenjohtaja oli eversti Dragutin Dimitrijevic. [2]
"Nuori Bosnia" (serbiaksi Млада Босна, kroaatiksi Mlada Bosna) oli bosnialainen radikaali järjestö, jonka tavoitteena oli vapauttaa Bosnia Itävalta-Unkarin vallasta. Gavrilo Princip liittyi siihen 1908, kun Bosnia liitettiin Itävalta-Unkariin. Hän pyrki Serbian armeijaan, mutta ei päässyt. Sen sijaan hänet värvättiin Mustaan käteen vuonna 1912.[3]
Sarajevon laukaukset [muokkaa]
Nuori bosnia -järjestöön kuuluva bosnialainen opiskelija Gavrilo Princip ampui Itävallan arkkiherttua Franz Ferdinandin ja hänen vaimonsa Sophien 28. kesäkuuta 1914 Sarajevossa.[4]
Kun "Musta käsi" -järjestö sai tietää kruununprinssin vierailevan Sarajevossa, se alkoi suunnitella salamurhaa. Kolme nuorta bosnialaista koulutettiin ja varustettiin suorittamaan murha.[2] Heillä oli tuberkuloosi, johon he tiesivät kuolevansa joka tapauksessa. Jokainen sai revolverin, kaksi pommia ja syanidikapselin, jolla heidän piti tehdä itsemurha iskun jälkeen.[3]
Yksi kolmesta, Nedeljko Čabrinović yritti heittää pommin arkkiherttuan avoautoon, mutta se kimposi autosta ja tuhosi toisen auton, jonka matkustajat haavoittuivat vakavasti. Čabrinović pidätettiin. Jäljelle jäänyt autosaattue jatkoi ajoa eteenpäin kaupungintalolle viralliseen vastaanottotilaisuuteen, jossa vihainen Ferdinand keskeyttäen vastaanottotilaisuuden puheen totesi: "Me tulemme tänne ja ihmiset heittelevät pommeja päällemme."[3]
Franz Ferdinand päätti vierailla pommin uhrien luona sairaalassa. Gavrilo Princip näki kahviossa ollessaan hämmästyksekseen arkkiherttuan ja tämän puolison autossa. Kuljettaja oli ajanut harhaan, ja alkoi hitaasti peruuttaa korjatakseen kääntymisensä väärälle kadulle.[3]
Princip ampui molempia FN Browning M1910 -pistoolillaan kymmenen askeleen päästä.[4] Ensimmäinen luoti osui Sophieta vatsaan, toinen Ferdinandia niskaan.[3]
Ferdinandin viimeiset sanat puolisolleen olivat "Sophie kulta, älä kuole! Elä neljän lapsemme vuoksi!". Princip yritti ensin tappaa itsensä syanidilla, sitten aseella, jonka lähellä seisoneet ihmiset repivät hänen käsistään ennen laukausta.[3]
Princip tuomittiin 20 vuodeksi vankilaan. Hän kuoli tuberkuloosiin vuonna 1918.[3]. Mustan Käden johtaja Dragutin Dimitrijevic teloitettiin yhdessä kolmen toverinsa kanssa vuonna 1917.[2]
Laukausten jälkeinen kriisi ja laajeneminen maailmansodaksi [muokkaa]
Itävalta-Unkari vaati Principin ja muiden hankkeeseen osallistuneiden luovuttamista. Serbia kieltäytyi, ja Itävalta julisti sille sodan.[3]
Lähteet [muokkaa]
- Hannula J. O.: Maailmansodan historia I, Helsinki: Otava 1938.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Maailmansodan historia I: 9. (Teoksessa Hannula käyttää salaseurasta nimeä Yhdistyminen tai kuolema eli Musta käsi.)
- ↑ a b c Micheal Shackelford: Sarajevo, June 28, 1914 WWI. Viitattu 23.3.2013.
- ↑ a b c d e f g h Gavrilo Princip Agile Writer. Viitattu 23.3.2013.
- ↑ a b Maailmansodan historia I: 11.