Sommen taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sommen taistelu
Osa länsirintamaa ensimmäisessä maailmansodassa
Ympärysvaltojen joukkoja juoksuhaudassa Sommen offensiivin aikana.
Ympärysvaltojen joukkoja juoksuhaudassa Sommen offensiivin aikana.
Päivämäärä:

1. heinäkuuta 1916marraskuuhun 1916

Paikka:

Somme, Ranska

Lopputulos:

Ratkaisematon

Osapuolet

Flag of the United Kingdom.svg Brittiläinen imperiumi
Flag of France.svg Ranska

Flag of the German Empire.svg Saksa

Komentajat

Douglas Haig
Ferdinand Foch

Max von Gallwitz
Fritz von Below

Vahvuudet

19 divisioonaa taisteluiden alkaessa, taistelujen loppuessa 51 divisioonaa

10 divisioonaa taisteluiden alkaessa, taistelujen loppuessa 50 divisioonaa

Tappiot

623 907 sotilasta, noin sata panssarivaunua

Ei tarkkaa tietoa, noin 460 000–600 000

Ensimmäisen maailmansodan länsirintama
Saksan hyökkäys 1914 (Liege - 1. Marne) - Ympärysvaltojen vastahyökkäys (1. Aisne) - Kilpajuoksu Atlantille (Picardy - Artois - Flanders - 1.Arras - La Bassée - 1. Ypres) - Asemasota (2. Ypres - 1. Champagne - Somme - Verdun - 2. Arras - 3. Ypres) - Nivelle (2. Aisne) - Kaiserschlacht (Michael - Georgette - Blücher-Yorck) - Satapäiväinen offensiivi (Amiens - Arrasin kolmas - Meusen-Argon)
Brittiläisen järeän haupitsipatterin tuliasema Sommella.
Saksalainen sotilas Sommen taistelussa 1916 loppupuolella.

Sommen taistelu käytiin ensimmäisessä maailmansodassa länsirintamalla Ison-Britannian ja Saksan välillä. Taistelu alkoi 1. heinäkuuta 1916 ja kesti noin kuukauden. Siitä tuli suurin brittien koskaan käymä taistelu, ja se oli ensimmäinen taistelu, jossa panssarivaunuja käytettiin suuressa mitassa.

Hyökkäyksen valmistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittien Sommella käyttämä taktiikka oli erittäin yksinkertainen. Hyökkäystä valmisteltiin ampumalla viikon ajan lähes tauotta tykistökeskityksiä pitkin 29 kilometrin pituista rintamaa.

Hawthornin harjanteen panoksen räjähdys.

Kun hyökkäystä valmisteltiin, yli puoli miljoonaa ilmoittautui vapaaehtoiseksi. Vapaaehtoisista valittiin 13 divisioonaa. Lopuissa divisioonissa oli vain ammattisotilaita. 1. heinäkuuta kello 7.30 tykistö suoritti rajun tulivalmistelun. Britit olivat myös kaivaneet saksalaisten juoksuhautojen alle tunneleita, jotka oli täytetty räjähteillä ja jotka sitten laukaistiin. Maanalaiset pommit tuhosivat saksalaisten asemia, silpoivat kohdallaan olevia sotilaita, ja niiden nostattamat maamassat hautasivat puolustajia alleen.

Taistelutoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sommen taistelu oli ensimmäisiä suuria offensiiveja, ja Sommella ilmeni se, mitä ensimmäisestä maailmansodasta on nykyään usein sanottu: se oli ensimmäinen motorisoitu sota, ja lisäksi se käytiin uusilla aseilla mutta vanhoilla taktiikoilla. Tämä pitää paikkansa, sillä vähäinenkin eteneminen Sommella lunastettiin valtavilla tappioilla.

Hyökkäykset heinäkuun aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sommen taistelun ensimmäinen päivä
1. heinäkuuta

Ympärysvaltojen tykistövalmistelutauko kesti muutaman minuutin ennen kuin hyökkäys lähti kunnolla käyntiin. Sinä aikana saksalaiset ehtivät jo valmistautua hyökkäykseen. Kun sitten hyökkäys alkoi, brittien lähinnä ylivoimaan perustuva taktiikka osoittautui tehottomaksi.

Tykistövalmistelun lisäksi käytettiin maan alle kaivettuja miinoja vihollisen puolustuslinjan murtamiseksi.

Britannian sotilasjohto ei uskonut, että vapaaehtoissotilaat, jotka eivät olleet saaneet kuin lyhyen peruskoulutuksen, olisivat kyenneet monimutkaisiin manöövereihin. Niinpä sotilaat rynnäköivät noin 100 metrin välein riveinä, jotka yksinkertaisesti juoksivat eteenpäin taistelukentällä. Koska raskasta tykistöä ei käytetty niin tehokkaasti kuin se olisi ollut mahdollista, joissain kohdin rintamaa saksalaisten puolustusasemat olivat vahingoittumattomat. Englantilaiset tiedustelulentäjät näkivät koneista vain tykistön tuhoaman maaston ja olettivat, että myös saksalaisten asemat olivat tuhoutuneet.

Tulivalmistelulla oli tarkoitus tuhota piikkilankaesteet, mutta kauhukseen ensimmäinen hyökkäysaalto huomasi, että piikkilanka oli monesta paikasta ehjä eikä jalkaväki voinut edetä. Seuraava hyökkäysaalto työnsi etujoukkoa piikkilankoihin, ja saksalaiset aloittivat tappavan konekivääritulen.

Ensimmäisenä päivänä saatiin vallattua joitakin alueita, mutta ne olivat erittäin pieniä verrattuna menetettyihin 57 470 sotilaaseen, joista kuolleita oli 19 240. Sommen taistelun 1. päivänä britit kärsivät suurimmat tappiot, mitä mikään armeija on omaan aikaamme mennessä yhden päivän aikana kärsinyt; tappioluvut vaihtelevat lähteestä riippuen, mutta yleensä tappioiksi mainitaan noin 60 000 miestä kuolleina ja haavoittuneina. Esimerkiksi Newfoundlandilaiset menettivät yli 90 prosenttia joukoistaan. 80 000 sotilasta joutui saksalaisten sotavangeiksi. Saksalaiset tappioiden on arveltu olleen noin 8 000 miestä.

Hyökkäys aiheutti saksalaistenkin rintamaan aukkoja, mutta täydennysmiehiä oli hankala saada korvaamaan katastrofaaliset tappiot, ja muutaman päivän kuluttua saksalaisten rintama oli taas yhtä kestävä kuin taistelun alussa. Lisäksi saksalaiset tekivät monia onnistuneita vastahyökkäyksiä.

14. heinäkuuta

Lyhyen tulivalmistelun jälkeen neljä brittidivisioonaa aloitti yllätyshyökkäyksen. Melko vähäisin tappioin vangittiin noin 4 000 saksalaista ja vallattiin Bazentin-le Petit’n kylät.

15. heinäkuuta

Vain 3 000 miehen eteläafrikkalainen prikaati valtasi suurimman osan Delvillen metsästä. Prikaati jäi saarroksiin, mutta se onnistui pitämään pintansa. 20. heinäkuuta prikaati jätti metsän, mutta se vallattiin pian uudestaan.

23. heinäkuuta

Britit yrittivät 23. heinäkuuta aloittaa offensiivinsa uudelleen hyökkäyksellä, jota myöhemmin kutsutaan Pozièresin kukkulan taisteluksi. Varsinkin australialaiset ja uusiseelantilaiset joukot hyökkäsivät kohti Pozièresin kylää. 25. heinäkuuta kylä oli vallattu, mutta sitten rintamalinja juuttui paikoilleen. 1. elokuuta taistelut laantuivat lopullisesti. Sommella oli menetetty 158 000 miestä ja muualla länsirintamalla 40 000 miestä.

Hyökkäykset heinäkuun jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittien Mark 1 ”Male”-panssarivaunu Sommella 25. syyskuuta 1916.

Heinäkuun hyökkäys oli täyttänyt tavoitteensa välttävästi. Kuitenkin suunnitelman mukaan hyökkäystä oli jatkettava, ja siksi taistelut jatkuivat laimentuneina marraskuuhun asti. Toinen syy oli ”Concorde-ilmiö”: tappiot olivat niin suuret, ettei uhrauksia haluttu heittää hukkaan.

Taistelut Verdunissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Verdunin taistelu

Taistelut Verdunissa liittyivät suurelta osin Sommen offensiiviin, koska hyökkäyksen jatkuessa kuukausia Saksan esikuntapäällikkö kenraali Erich von Falkenhayn havaitsi, että taistelu voidaan muuttaa Saksan hyökkäykseksi. Von Falkenhayn uskoi, että jos Ranskan armeija murtuisi, se käynnistäisi dominoefektin, joka ratkaisisi Saksan ja Itävalta-Unkarin sodan Ison-Britannian, Italian ja Venäjän kanssa keskusvaltojen hyväksi.

1915 käydyt suuret taistelut olivat heikentäneet Ranskan armeijaa, ja nyt saksalaiset iskivät voimalla Verdunin linnoitusalueelle. Von Falkenhayn arveli, että jos Saksa iskisi voimalla Verduniin, ranskalaiset lähettäisivät sinne paljon miehiä. Piirityksellä ja raskaalla tykistöllä heidät olisi sitten helppo tuhota puolustusasemiinsa. Von Falkenhayn päätelmät olivat realistisia, mutta ne pettivät kaikesta huolimatta. Verdunin taistelun aikana siellä oli yhteensä lähes 80 % Ranskan armeijasta. Saksalaisten menetykset olivatkin lähes yhtä suuret kuin Ranskan armeijan.

Hyökkäykset Sommen suunnalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Verdunissa taisteltiin, brittiarmeija joutui ottamaan suurelta osin rintamavastuun alueista jotka ennen olivat olleet ranskalaisten vastuulla. Elo–syyskuussa brittien hyökkäys Sommessa jatkui toisinaan vielä entisellä voimallaan, mutta koska ranskalaiset olivat sidoksissa Verdunin taisteluun, oli brittirintama satojatuhansia sotilaita heikompi. Usein hyökkäys kulutti brittien joukkoja niin paljon, ettei heillä ollut enää voimia puolustaa vallattuja asemia.

Loka–marraskuussa hyökkäys pysähtyi lopullisesti asemiin, ja se oli lähinnä sarja tuloksettomia hyökkäyksiä kummaltakin puolelta.

Korkeiden tappioiden syitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalaisuus Tappiot
yhteensä
Kuolleita &
kadonneita
Vangiksi
jääneitä
Australia 23 000   yli 200
Britannia & Irlanti yli 360 000
Kanada & Newfoundland 26 000
Uusi-Seelanti 7 408
Etelä-Afrikka yli 3 000
Brittiläinen imperiumi yhteensä 419 654 95 675
Ranska 204 253 50 756
Ympärysvallat 623 907 146 431
Saksa 465 000 – 600 000 164 055 31 000

Brittiarmeijan kärsimät suuret tappiotkin olisi voitu välttää. Siinä missä brittien taktiikka oli vain juosta omasta asemasta saksalaisten juoksuhautoihin, ranskalaiset etenivät pieninä ryhminä, jotka antoivat tulitukea toisilleen. Niinpä ranskalaisten tappiot olivatkin paljon pienemmät. Brittien käyttämä taktiikka muistuttikin paljon ihmisaaltohyökkäystä.

Tavallisessa brittien jalkaväkipataljoonassa oli noin 800 miestä mutta vain kolmisenkymmentä paarinkantajaa. Niinpä kerralla saatiin kuljetettua vain 15 haavoittunutta, kun haavoittuneita saattoi olla yhdessä pataljoonassa kerralla satoja. Kuolleista joka kolmas tai ehkä jopa joka toinen olisi saatu pelastettua, jos heidät olisi saatu hoitoon ajoissa.

Lopputulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sommen taistelulla ei ollut voittajia vaan enemmänkin vain häviäjiä. Taistelun aikana niin ympärysvallat kuin Saksakin tekivät monia hyökkäyksiä, joista useimmat olivat täysin hyödyttömiä, ja kärsivät suuria tappioita. Kun taistelussa kuoli tai haavoittui yli miljoona ihmistä, britit etenivät yhteensä vajaat kolme kilometriä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ensimmäinen maailmansota - Tärkeimmät sotatapahtumat päivä päivältä
  • 50 taistelua jotka muuttivat maailmaa
  • Ratkaisun hetket - 100 tapahtumaa jotka muuttivat maailmaa

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sommen taistelu.