John Keegan

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sir John Desmond Patrick Keegan (15. toukokuuta 1934 Clapham, Lontoo2. elokuuta 2012[1]) oli englantilainen sotahistorioitsija, luennoija ja toimittaja.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keegan syntyi irlantilais-katoliseen perheeseen. Hän opiskeli Wimbledon Collegessa kaksi vuotta, josta jatkoi Oxfordin yliopiston Balliol Collegeen 1953. Hän työskenteli Yhdysvaltain Lontoon-lähetystössä kahden vuoden ajan. Vuonna 1960 hänet kiinnitettiin Sandhurstin sotilasakatemiaan luennoijaksi. Vuonna 1986 hän siirtyi Daily Telegraph -lehteen sotilasasioista vastaavaksi toimittajaksi. Hänet lyötiin ritariksi vuonna 2000.[2]

Huolimatta elämäntyöstään sotilasasioiden parissa Keegan ei ole palvellut päivääkään armeijassa eikä kokenut rintamatapahtumia. Keegan on kertonut useissa teoksissaan lapsena kärsimänsä sairauden estäneen hänen pääsynsä armeijaan.[2]

Kirjoituksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keegan halusi nostaa esille kulttuuristen ilmiöiden vaikutuksen sotaan. Sodankäynnistä on vuosituhansien saatossa tullut käytöstä ohjaava tapa ihmiskunnalle. Esimerkiksi samurait eivät bushidoon vedoten halunneet koskea tuliaseisiin portugalilaisten tullessa 1500-luvulla Japaniin. Keegan vastustaa preussilaisen sotateoreetikon Carl von Clausewitzin näkemystä sodasta politiikan jatkeena.

Keegania on kiitetty hänen pyrkimyksestään saavuttaa syvällinen ymmärrys sodankäynnistä. Hänen työnsä kertovat tapahtumien lisäksi yksittäisten taistelijoiden kokemuksista, sotien historiallisia syistä ja sotilasjohtajien kohtaamista ongelmista ja heidän tekemistä valinnoista. [2]

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keegania on arvosteltu kyvyttömyydestä ymmärtää politiikan ja sodan välistä yhteyttä. Hew Strachan on todennut "Olemme liian usein sekoittaneet normatiivisen (idean) historian (todellisuuden) kanssa... John Keegan teoksessaan Sodankäynnin historia tekee juuri saman virheen." [3] Yhdysvaltalainen historioitsija ja Clausewitz-tutkija Christopher Bassford on jopa kirjoittanut: "Mikään Keeganin teoksissa - huolimatta useista viittauksista Clausewitziin ja "clausewitzilaisiin" - ei tuo ilmi, että Keegan olisi itse todella lukenut Clausewitzin kirjoituksia". Bassfordin mukaan Keegan on tutustunut Clausewitziin paremminkin lukuisten viittauksien kautta kuin suoraan lukemalla tätä ja ominut periaatteellisen lähtökohdan kritiikkiinsä Basil Liddell Hartilta.[4]

Clausewitz-kritiikissään Keegan sekoittaa teorian absoluuttisesta sodankäynnistä totaaliseen sodankäyntiin, vaikka jälkimmäinen termi otettiin käyttöön vasta Clausewitzin kuoltua. Yrittäessään torjua Clausewitzin teorioita Keegan on pyrkinyt myös mustamaalaamaan Clausewitzin henkilöhistoriaa. [4]

Monien brittiläisten historioitsijoiden lailla Keegan sai osansa holokaustin kieltäjää David Irvingiä koskeneesta jupakasta. Keegania arvosteltiin joistakin myönteisiksi luonnehdituista kommenteista, joita hän oli esittänyt Irvingistä. Keegan kehui Irvingin tutkimustaitoja, mutta kritisoi häntä vääristelystä ja piti Irvingin tiettyjä ajatuksia perversseinä.[2]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sodankäynnin historia (1993, suom. 2005)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. spiritus-temporis.com: Sir John Keegan Viitattu 3.8.2012
  2. a b c d spiritus-temporis.com: John Keegan Biography Viitattu 14.5.2009
  3. Strachan s. 1
  4. a b Bassford Viitattu 14.5.2009