John Keegan
Sivulta puuttuu Sir John Desmond Patrick Keegan (s. 15. toukokuuta 1934 Clapham, Lontoo) on englantilainen sotahistorioitsija, luennoija ja toimittaja.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
Keegan syntyi irlantilais-katoliseen perheeseen. Hän opiskeli Wimbledon Collegessa kaksi vuotta, josta jatkoi Oxfordin yliopiston Balliol Collegeen 1953. Hän työskenteli Yhdysvaltain Lontoon lähetystössä kahden vuoden ajan. Vuonna 1960 hänet kiinnitettiin Sandhurstin sotilasakatemiaan luennoijaksi. Vuonna 1986 hän siirtyi Daily Telegraph-lehteen sotilasasioista vastaavaksi toimittajaksi. Hänet lyötiin ritariksi vuonna 2000.[1]
Huolimatta elämäntyöstään sotilasasioiden parissa Keegan ei ole palvellut päivääkään armeijassa eikä kokenut rintamatapahtumia. Keegan on kertonut useissa teoksissaan lapsena kärsimänsä sairauden estäneen hänen pääsynsä armeijaan.[1]
[muokkaa] Kirjoituksista
Keegan haluaa nostaa esille kulttuuristen ilmiöiden vaikutuksen sotaan. Sodan käynnistä on vuosituhansien saatossa tullut käytöstä ohjaava tapa ihmiskunnalle. Esimerkiksi samurait eivät bushidoon vedoten halunneet koskea tuliaseisiin portugalilaisten tullessa 1500-luvulla Japaniin. Keegan vastustaa preussilaisen sotateoreetikon Carl von Clausewitzin näkemystä sodasta politiikan jatkeena.
Keegania on kiitetty hänen pyrkimyksestään saavuttaa syvällinen ymmärrys sodankäynnistä. Hänen työnsä kertovat tapahtumien lisäksi yksittäisten taistelijoiden kokemuksista, sotien historiallisia syistä ja sotilasjohtajien kohtaamista ongelmista ja heidän tekemistä valinnoista. [1]
[muokkaa] Kritiikki
Keegania on arvosteltu kyvyttömyydestä ymmärtää politiikan ja sodan välistä yhteyttä. Hew Strachan toteaa "Olemme liian usein sekoittaneet normatiivisen (idean) historian (todellisuuden) kanssa... John Keegan teoksessaan Sodankäynnin historia tekee juuri saman virheen." [2] Yhdysvaltalainen historioitsija ja Clausewitz-tutkija Christopher Bassford on jopa kirjoittanut: "Mikään Keeganin teoksissa - huolimatta useista viittauksista Clausewitziin ja "clausewitzilaisiin" - ei tuo ilmi, että Keegan olisi itse todella lukenut Clausewitzin kirjoituksia". Bassfordin mukaan Keegan on tutustunut Clausewitziin paremminkin lukuisten viittauksien kautta kuin suoraan lukemalla tätä ja ominut periaatteellisen lähtökohdan kritiikkiinsä Basil Liddell Hartilta.[3]
Clausewitz-kritiikissään Keegan sekoittaa teorian absoluuttisesta sodankäynnistä totaaliseen sodankäyntiin, vaikka jälkimmäinen termi otettiin käyttöön vasta Clausewitzin kuoltua. Yrittäessään torjua Clausewitzin teorioita Keegan on pyrkinyt myös mustamaalaamaan Clausewitzin henkilöhistoriaa. [3]
Monien brittiläisten historioitsijoiden lailla Keegan sai osansa holokaustin kieltäjää David Irvingiä koskeneesta jupakasta. Keegania arvosteltiin joistakin myönteisiksi luonnehdituista kommenteista, joita hän oli esittänyt Irvingistä. Keegan kehui Irvingin tutkimustaitoja, mutta kritisoi häntä vääristelystä ja piti Irvingin tiettyjä ajatuksia perversseinä.[1]
[muokkaa] Teoksia
- Sodankäynnin historia (1993, suom. 2005)
[muokkaa] Lähteet
- Christopher Bassford: John Keegan and the Grand Tradition of Trashing Clausewitz alkup: War and History, v.1, no.3 (Marraskuu 1994). Clausewitz.com. (englanniksi)
- Hew Strachan: The Politics of the British Army. Oxford University Press, 1997. ISBN 0198206704.
