Gumbinnenin taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gumbinnenin taistelu
Osa ensimmäisen maailmansodan itärintamaa
Kartta joukkojen ryhmityksistä taistelun alkaessa.
Kartta joukkojen ryhmityksistä taistelun alkaessa.
Päivämäärä:

20. elokuuta 1914

Paikka:

Gumbinnen, nykyinen Gusev Kaliningradin alueella.

Lopputulos:

Venäjän voitto.

Osapuolet

Flag of the German Empire.svg Saksan keisarikunta

Venäjän lippu Venäjän keisarikunta

Komentajat

Maximilian von Prittwitz

Paul von Rennenkampf

Gumbinnenin taistelu käytiin Saksan ja Venäjän joukkojen välillä 20. elokuuta 1914 ensimmäisen maailmansodan aikana. Taistelu alkoi saksalaisten hyökkäyksenä, mutta se muuttui heidän perääntymisekseen venäläisten saavuttaman torjuntavoiton jälkeen. Gumbinnen eli nykyinen Gusevin kaupunki sijaitsi tuolloin Saksaan kuuluneessa Itä-Preussissa.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen maailmansodan alussa Saksan joukot olivat lukumääräisesti selvästi alakynnessä itärintamalla. Saksan itäistä armeijaa johtaneen Maximilian von Prittwitzin suunnitelmana oli vetäytyä rajalta 160 kilometriä länteen ja johdattaa venäläisjoukot näin syvälle Itä-Preussiin. Tällöin maastontuntemus olisi saksalaisten puolella, eivätkä venäläiset voisi huoltaa joukkojaan rautateitä pitkin, sillä Venäjällä käytettiin eri raideleveyttä.[1] Tähän vetäytymiseen oltiin jo ryhtymässä kun saksalaisten tiedustelu sai tietää venäläisiä johtaneen Paul von Rennenkampfin käskystä pysäyttää joukkonsa Gumbinnenin kaupungin eteläpuolelle lepoa ja huoltoa varten. Tällöin von Prittwitzin alainen ja yhtä armeijakunta johtanut Hermann von François ilmoitti von Prittwitzille aikovansa hyökätä venäläisjoukkoja vastaan. Von Prittwitz hyväksyi tämän suunnitelman.[2]

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hermann von François ja hänen alaisiaan taistelun aikana.

Von Prittwitzin tarkoituksena oli vahvistaa von Françoisin hyökkäystä kahdella muulla armeijakunnalla, mutta malttamaton von François ei odottanut vahvistuksia vaan hyökkäsi venäläisten suurempaa joukkoa vastaan aamuneljältä 20. elokuuta.[2] Saksalaiset näyttivät aluksi menestyksekkäiltä saavuttamansa yllätyksen ansiosta. Venäläiset työnnettiin taaksepäin ja luullen saavuttaneensa suuren voiton von François yllytti muita armeijakuntia yhtymään taisteluun. Kaksi muuta armeijakuntaa saapuivatkin paikalle samana päivänä. Todellisuudessa von François oli kuitenkin vain lyönyt venäläisten heikon etuosaston ja saksalaiset kohtasivat edetessään venäläisten ensimmäisen armeijan pääosan. Saksalaisten armeijakunnat joutuivat nyt taistelemaan toisistaan erillään paljon suurempaa vihollista vastaan. Yksi armeijakunnista lähtikin päivän päättyessä vetäytymään kahden muun seuratessa hieman myöhemmin.[3]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalaisten tappiot olivat raskaat ja venäläiset ottivan muun muassa 6 000 sotavankia. Tappion jälkeen von Prittwitz pelkäsi venäläisten seuraavan ja hajaantuneiden joukkojensa joutuvan saarretuiksi. Tästä syystä hän suunnitteli ennen hyökkäystä suunniteltua vetäytymistä vieläkin suurempaa vetäytymistä Veikselin taakse, joka olisi tarkoittanut käytännössä koko Itä-Preussin jättämistä venäläisten armoille. Saksan yleisesikuntapäälikkö von Moltke raivostui ja määräsi pysäyttämään vetäytymisen sekä otti von Prittwitzin ja tämän esikunnan pois armeijan johdosta. Armeijan johtoon nousi Paul von Hindenburg, jonka johdolla saksalaiset voittivat venäläiset myöhemmin käydyssä Tannenbergin taistelussa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Neiberg, Michael S. ja Jordan, David: The Eastern Front 1914–1920. Amber Books, 2008. ISBN 978 1 906626 09 6. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Neiberg ja Jordan 2008, s. 35
  2. a b Neiberg ja Jordan 2008, s. 36
  3. a b Neiberg ja Jordan 2008, s. 37