Johan Gadolin
Wikipedia
| Johan Gadolin | |
|---|---|
 |
|
| Syntynyt | 5. kesäkuuta 1760 Turku, Suomi |
| Kuollut | 15. elokuuta 1852 Mynämäki, Suomi |
| Asuinpaikka | Suomi, Ruotsi |
| Kansalaisuus | Suomalainen |
| Tutkimusala | Kemia, fysiikka |
| Instituutti | Turun akatemia |
| Tutkinnot | Uppsalan yliopisto (1781) |
| Väitöstyön ohjaaja | Torbern Bergman |
| Tunnetuimmat työt | Yttriumin löytäminen |
Johan Gadolin (5. kesäkuuta 1760 – 15. elokuuta 1852) oli suomalainen kemisti, fyysikko ja mineralogi. Gadolin löysi alkuaine yttriumin vuonna 1794, mutta laajemmin hänen työnsä johti harvinaisten maametallien eli lantanoidien löytämiseen. Hän oli Suomen toinen kemian professori ja häntä pidetään Suomen kemiantutkimuksen isänä. Gadolin vaikutti myös suomalaiseen teollisuuteen ollen mukana Suomen Talousseuran perustamisessa sekä toimi aktiivisesti seurassa. Seurassa Gadolin esitti muun muassa käsityö- ja manufaktuurikoulujen perustamista Suomeen. Tämä oli ensi askel teknisen opetuksen aloittamiseksi Suomessa.[1][2]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämäkerta
[muokkaa] Sukutausta ja nuoruus
Johan Gadolinin isänpuoleinen isoisä oli luterilainen pappi ja hän oli ottanut sukunimekseensä Gadolin, joka tuli hepreankielisestä suurta tarkoittavasta sanasta גדול, ’gadol’. Gadolinin äidinpuoleinen isoisä Johan Browallius oli ruotsalaisen tietelijän Carolus Linnaeuksen oppilas. Browallius oli yksi Ruotsin valtakunnan tärkeimpiä luonnontieteilijöitä. Browalliuksesta tuli Ruotsin tiedeakatemian jäsen vuonna 1740 ja akatemian presidentti seitsemän vuotta myöhemmin.[3] Lisäksi hän oli Turun piispa ja Turun yliopiston fysiikan ja teologian professori.
Johan Gadolin syntyi 5. kesäkuuta vuonna 1760 Turussa, Suomessa, joka oli tuolloin osa Ruotsia. Gadolinin isä Jakob oli vuonna 1640 perustetun Turun yliopiston astronomian ja fysiikan professori. Kaksi vuotta Gadolinin syntymän jälkeen Jakobista tuli yliopiston teologian professori. Gadolinin äiti oli Elisabet Browallius (tai Brovallius). Gadolinin ollessa 11-vuotias hänen isästään tuli johtohahmo juonessa Ruotsin kuningas Kustaa III:ta vastaan. Jakob Gadolin vangittiin, mutta hänet armahdettiin nopeasti. Jakob Gadolinista tuli poikansa ollessa 28-vuotias Turun piispa.
[muokkaa] Opinnot ja opintomatka Eurooppaan
Gadolinin koulu-ura alkoi hänen ollessa vain 5-vuotias. Hän sai yksityisopetusta päivittäin kymmenen tunnin ajan. Opiskelu koostui suurimmaksi osaksi ulkomuistiin opettelemista, joka oli Gadolinille kaikkein vaikeinta. Gadolin itse muisteli myöhemmin, että ”muistini ei ollut kaikkein nopein”. Yliopisto-opinnot hän aloitti jo 15-vuotiaana. Tuohon mennessä hän oli jo lukenut Eukleideen ja Arkhimedeen teoksia. Jakob-isä halusi pojastaansa matemaatikon ja rohkaisi poikaansa opiskelemaan matematiikkaa. Gadolin itse tunsi, että matematiikan vaatima vankka keskittyminen sai aikaan hänessä huimausta. Niinpä Gadolin päätti valita kemian opinnot, koska se oli kiinnostavampaa ja helpompi aine. Akatemiassa hän kuunteli Suomen ensimmäisen kemian professorin Pehr Adrian Gaddin luentoja sekä myös fysiikan ja kasvitieteen luentoja. Gadolin oli innokas opiskelemaan kemiaa, sillä hän luki jokaisen kemiaan liittyvän kirjan, jotka olivat hänen isänsä kirjastossa sekä ne jotka professori Gadd lainasi hänelle.
Pian 19-vuotis syntymäpäivänsä jälkeen Gadolin siirtyi Uppsalan yliopistoon opiskelemaan tutkimusmenetelmiä tunnetun analyyttisen kemistin ja yliopiston johtava kemian opettajan Torbern Bergmanin ohjauksessa. Uppsalassa hän oppi uusia tutkimusmenetelmiä ja tutustui orgaaniseen kemiaan. Uppsalassa hän julkaisi raudan analyysiä käsitelleen pro excertio -väitöskirjansa De analysi ferri vuonna 1781 ja pro gradu -väitöskirjan otsikolla De problemato catenario vuonna 1782 (nykyisen kaltaista väitöskirjaa ei tuolloin tunnettu). Gadolinista tuli filosofian maisteri 1782.
Palattuaan Turkuun vuonna 1783, hän lähti kaksi vuotta myöhemmin Keski-Eurooppaan suuntautuneelle opintomatkalle. Hän kävi Tanskassa, Saksassa, Alankomaissa sekä Isossa-Britanniassa. Lisäksi hän tutustui Göttingenin, Amsterdamin, Lontoon ja Dublinin yliopistoihin sekä kaivoksiin Saksassa, Englannissa ja Irlannissa. Gadolin osasi kirjoittaa latinaa, saksaa, venäjää, englantia, ranskaa ja ruotsia. Tämä mahdollisti sen, että hän pystyi matkallaan tutustumaan aikansa suurimpiin kemisteihin sekä luomaan antoisia yhteyksiä useisiin tieteilijöihin. Erityisesti tutustuminen saksalaiseen Lorenz Crelliin ja brittiläiseen Adair Crawfordiin olivat hedelmällisiä.[4] Pisimmän aikaa matkallaansa Gadolin viihtyi Lontoossa, jossa hän työskenteli Crawfordin lisäksi myös Richard Kirwanin kanssa sekä osallistui muutamiin Royal Societyn kokouksiin. Gadolin liittyi vapaamuurareihin Lontoossa.
[muokkaa] Tutkimukset
Gadolinista tuli maailmalla tunnettu kemisti, kun hän löysi ensimmäisen niin sanotun harvinaisen maametallin. Hän sai vuonna 1792 käsiinsä Ytterbyn kylästä Tukholman saaristosta löytynyttä mustaa, raskasta mineraalia. Ennen Gadolinia samaa mineraalia olivat turhaan yrittäneet analysoida kokeneet kemistit Bengt Reinhold Geijer (1758–1815) ja Sven Rinman (1720–1792). Gadolinin huolelliset tutkimukset osoittivat, että mineraalissa oli uusi, alumiini- ja kalsiumoksidia muistuttava maametallioksidi. Se nimettiin löytöpaikan mukaan yttriaksi eli yttriumoksidiksi. Alkuaine yttriumin eristi Friedrich Wohler vuonna 1828.
Gadolin esitti ensimmäisenä, että tinalla voi olla kaksi hapetusastetta. Vuosina 1787–1803 Gadolin julkaisi yhteensä 37 julkaisua Crellin toimittamassa Crells chemische Annalen-aikakauslehdessä. Artikkeleissaansa hän muun muassa määritteli ominaislämmön ja laati oman mineraalijärjestelmän. Ominaislämpötutkimuksiaansa hän teki myös Crawfordin kanssa. Tulokset julkaistiin Uppsalantiedeseuran sarjassa vuonna 1792.
[muokkaa] Virat
Gadolin nimitettiin Turun Akatemian ylimääräiseksi kemian professoriksi vuonna 1785. Tätä aiemmin hän oli ollut Uppsalan yliopistossa kemian professorina hänen entisen opettajansa Bergmanin kuoltua. Pehr Gaddin kuoltua 1797 Gadolin pääsi varsinaiseksi kemian professoriksi Turkuun. Hän järjesti laboratorioharjoituksia opiskelijoille, mikä ei siihen aikaan ollut yleistä muissakaan maissa. Gadolin jopa antoi oman laboratorionsa opiskelijoiden käyttöön. Gadolin kirjoitti kirjan Inledning till Chemien (Johdatus kemiaan), joka oli ensimmäinen pohjoismainen Lavoisier'n järjestelmän mukainen oppikirja.
Gadolin oli Turun Akatemian rehtori kahteen otteeseen. Häntä voidaan pitää Suomen Talousseuran varsinaisena alkuunpanijana. Hän toimi myös yrittäjänä. Gadolin oli perustamassa Turun Soitannollista Seuraa vuonna 1790.
Gadolin erosi professorin virasta täysin palvelleena vuonna 1822. Turun palon jälkeen 1827 Gadolin lopetti tutkimuksensa ja muutti Mynämäelle, jossa hän kuoli 25 vuotta myöhemmin 92-vuotiaana.
[muokkaa] Kunnianosoitukset
Gadolinin tutkima mineraali nimettiin gadoliniitiksi vuonna 1800. Alkuaine gadolinium, joka löydettiin 1880, on sekin saanut nimensä Gadolinilta. Alun perin Gadolinin mukaan nimettiin itse asiassa gadoliniumin oksidi, gadolinia. Suomalaisten Kemistien Seura jakaa kultaista Gadolin-mitalia, jonka on suunnitellut Emil Wikström vuonna 1936. Mitali on vuoteen 2004 mennessä annettu tunnustukseksi kymmenelle ansioituneelle kemistille.
Gadolinista on julkaistu juhlapostimerkki vuonna 1960. Åbo Akademin teknillisen tiedekunnan päärakennus on nimeltään Gadolinia. Helsingin yliopiston kemian laitoksen vieressä on Gadolininkatu.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Johan Gadolin Suuret Suomalaiset. Viitattu 22.12.2007.
- ↑ Sir Johan Gadolin of Turku: The Grandfather of Gadolinium (Sivulla 3) Viitattu 22.12.2007. (englanniksi)
- ↑ Ann-Mari Jönsson: The Reception of Linnæus's Works in Germany with Particular Reference to his Conflict with Siegesbeck Viitattu 22.12.2007. (englanniksi)
- ↑ Johan Gadolin – Maineikas tiedemies ja yttriumin löytäjä Kemia-lehti. Viitattu 23.12.2007.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Hjelt–Tigerstedt. Johan Gadolin 1760–1852. In memoriam. Wissenschaftliche Abhandlungen Johan Gadolins in Auswahl. 1910.
- Kemia-Kemi 2/1982 (s. 85–88), 12/1985 (s. 1112–1115), 5/2002 (s. 24–25), 8/2004 (s. 16–17)
