Gabriel Rein

Gabriel Rein

Gabriel Rein (20. joulukuuta 1800 Jääski - 24. kesäkuuta 1867 Helsinki) oli Rein-sukuun kuulunut professori, historiantutkija, kanslianeuvos ja Helsingin yliopiston rehtori.

Reinin vanhemmat olivat kappalainen Karl Rein ja Sofia Dorotea Lilius. Rein tuli ylioppilaaksi Viipurin saksalaisesta koulusta ja valmistui maisteriksi Turussa 1823. Historian dosentiksi hänet nimitettiin 1825, konsistorin vakinaiseksi amanuenssiksi 1829 ja saksan kielen lehtoriksi 1832. Helsingin yliopiston historian professorina hän toimi 1834–1861 ja rehtorina yhteensä neljä kertaa vuosien 1848–1858 aikana. Hän kuului myös Suomen ensimmäisiin tilastotieteilijöihin, joka toimi 1856 perustetun Suomen tilastollisen viraston vt. johtajana kuolemaansa saakka.

Rein oli erityisesti keskiajan ja karjalaisten historian tutkija. Hän tutki myös katolisen kirkon asemaa Suomessa. Suomen historiaan vakiintunut aikakausijako on Reinin kehittämä. Tässä hänen mallissaan ns. taitevuosina olivat 1. ristiretki 1156, Pähkinäsaaren rauha 1323, kuningas Kustaa Vaasan valtaannousu 1521, kuningas Kaarle XI:n kuolema 1697 sekä Suomen autonomian ajan alku 1809. Reinin kuoleman jälkeen vuosina 1870–1871 ilmestynyt ja hänen luentokäsikirjoituksistaan koottu Suomen historia on ensimmäinen merkittävä tällainen teos.

Rein kuului Lauantaiseuraan ja oli perustamassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa, jonka esimiehenä hän toimi 1841–1853 sekä 1863–1867. Hän oli myös aatelissäädyn valtiopäiväedustaja vuosina 1863 ja 1867, tultuaan aateloiduksi 1856, jolloin hän sai myös kanslianeuvoksen arvon.

Reinin puoliso vuodesta 1829 oli Sedig Edla Ekbom (k. 1849), Vaasan hovioikeuden presidentin Selim Ekbomin sisar. Heidän poikansa oli filosofian professori, Helsingin yliopiston rehtori ja vt. sijaiskansleri Thiodolf Rein (s.1838, k.1919).

Lähteet

• Adliga ätten nr 232 REIN - Ritarihuone
• Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 616.