Ekumenia
Wikipedia
Ekumenia tarkoittaa ykseyttä, yhtenäisyyttä. Ekumenia tulee kreikan sanasta oikoumene, joka tarkoittaa asuttua maata, maailmaa ja maanpiiriä. Sanan taustalla on kreikan sana oikos, "talo".
Termillä on kaksi toisistaan poikkeavaa käyttöä: Kristillisen kirkon yhteydessä ekumenialla tarkoitetaan eri Kristillisten yhteisöjen ja eri kirkkokuntien välisiä yhteistyö- ja yhteyspyrkimyksiä. Toisessa, yleisessä merkityksessään termiä käytetään myös merkitsemään toimintaa, joka pyrkii lähentämään eri uskontoja toisiinsa. Nykyään tällaisesta toiminnasta käytetään yleisemmin nimitystä uskontodialogi. Erityisesti kristittyjen ja juutalaisten suhteen käsittely luetaan joskus ekumeniaan kuuluvaksi, koska kristinuskolla on syntyhistoriansa vuoksi erityinen suhde juutalaisuuteen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kristillinen ekumenia
Sanaa ekumenia ja ekumeeninen on kristikunnan historian aikana käytetty eri merkityksissä tarkoittamaan:
- koko asuttua maanpiiriä,
- koko (Rooman) valtakunnan kattavaa,
- kaikki kristityt kattavaa,
- kaikkien kristittyjen keskuudessa voimassa olevaa.
Sanalla voidaan viitata:
- kristinuskon maailmanlaajuiseen lähetystehtävään.
- kahden tai useamman kirkon tai niiden välisiin suhteisiin.
- sellaiseen toimintaan, joka pyrkii edistämään kristittyjen ykseyttä.
Keskeisimmät ekumeeniset ongelmat liittyvät kasteen, ehtoollisen ja kirkollisen viran — erityinen pappeus ja sen merkitys, piispuus, kirkon johtajuus (erit. paavius) — erilaisiin tulkintoihin.
Piispainkokouksia, jotka ovat koko tunnettua maailmaa tai tunnustettua kristikuntaa koskevia, ja joiden päätösten katsotaan edustavan koko kristikunnan yleistä ja yhteistä kantaa, kutsutaan ekumeenisiksi kirkolliskokouksiksi. Eri kirkot tunnustavat eri määrän kirkolliskokouksia ekumeenisiksi.
Maailmanlaajuisesti ekumeniaa pyrkii edistämään Kirkkojen maailmanneuvosto, Suomessa puolestaan Suomen ekumeeninen neuvosto.
[muokkaa] Luetteloa esteistä kirkkojen yhdentymiselle
- Katolisen ja ortodoksisen kirkon välillä on vaikein asia paavin oikeus nimittää piispat ja puuttua hiippakuntien toimintaan.
- Idän katolisten kirkkojen asema on varsinkin Venäjän kirkolle ongelma.
- Moskovan ja Konstantinopolin patriarkaattien taistelun aiheuttama ortodoksisen kirkon hajaannus on vaikeuttanut yleisortodoksisen kirkolliskokouksen valmistelujen etenemistä.
- Vaikein rajanylitys on yhä katolis-ortodoksisen ja protestanttisten kirkkojen välillä Raamatun ja kirkon suhteen ymmärtämistavasta ja sen heijastumista näkökantoihin.
- Kommunismin jälkeinen vahva kehitys ortodoksisessa maailmassa on synnyttänyt erouhkauksen protestanttien ohjaamasta Kirkkojen maailmanneuvostosta. [1]
[muokkaa] Ekumenian tutkimus
Ekumeniaa ja ekumeenista liikettä tutkitaan ekumeniikassa, joka on systemaattiseen teologiaan kuuluva teologinen oppiaine.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Kaarlo Arffman: Kristinuskon historia. Yhteenveto luvusta: "Yhteyspyrkimyksen ongelmia ja tuloksia". ISBN951-37-4183-4, Edita 2004, sivut. 248-9
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Harri Heino, Mihin Suomi tänään uskoo. 2. painos. Helsinki: WSOY 2002.
- Marjatta Jaanu-Schröder, Tarja Lehmuskoski ja Pirjo Työrinoja (toim.), Ekumeeninen perhekirja. Helsinki: Suomen ekumeeninen neuvosto 1995.
- Pekka Metso ja Esko Ryökäs (toim.), Kirkkotiedon kirja. Ekumeeninen johdatus kirkkojen oppiin ja elämään. Helsinki: Kirjapaja 2005.
- Jaakko Rusama, Kohti ykseyttä. Suomen ekumeenisen neuvoston synty ja toiminta 1917-1997. Jyväskylä 1999.
- Risto Saarinen, Johdatus ekumeniikkaan. Helsinki: Kirjaneliö 1997.
- Seppo A. Teinonen, Kirkkojen tunnustukset. Johdatus symboliikkaan. Helsinki: Yliopistopaino 1991.
