Kaarlo Bergbom
| Kaarlo Bergboom | |
|---|---|
![]() Zachris Topelius |
|
| Syntynyt | 2. marraskuuta 1843 Viipuri, Suomen autonominen suuriruhtinaskunta, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 17. tammikuuta 1906 (62 vuotta) Helsinki |
| Ammatit | näytelmäkirjailija,teatterijohtaja |
|
|
|
Kaarlo Juhana (Karl Johan) Bergbom (2. lokakuuta 1843 Viipuri – 17. tammikuuta 1906 Helsinki) oli suomalainen teatterinjohtaja, suomenkielisen teatterin perustaja ja näytelmäkirjailija. Hän perusti Suomalaisen teatterin, jonka nimi muuttui myöhemmin Suomen Kansallisteatteriksi, sekä Suomalaisen oopperan joka on nykyisen Kansallisoopperan edeltäjä. Kaarlo Bergbom oli kirjailija Fredrika Charlotta Runebergille sukua, Fredrika Runebergin äiti oli o.s. Bergbom.
Bergbom oli kotoisin Viipurista. Hänen isänsä, Johan Erik Bergbom oli lakitieteen tohtori ja senaattori. Nuori Bergbom opiskeli pianonsoittoa ja vieraili usein oopperaesityksissä ja konserteissa. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 19-vuotiaana 1863 ja väitteli filosofian tohtoriksi 1868 aiheenaan Om det historiska dramat i Tyskland. Bergbom, J. W. Calamnius, Jaakko Forsman, ja Frithiof Perander perustivat 1865 Kirjallinen Kuukausilehti -julkaisun, jossa Bergbom julkaisi kirjallisuuskritiikkejä sekä novellit Julian (1867), Aarnihauta (1868) ja Sydämiä ihmistelmeessä (1869).
Helsingissä perustettiin 1868 Suomalainen Seura kehittämään suomenkielistä kulttuuria. Seura jakaantui draamalliseen, kirjalliseen ja soitannolliseen osastoon, ja Bergbomista tuli draamallisen osaston toinen johtaja. Vuosina 1869–1870 hän järjesti suomenkielisiä teatteri- ja oopperanäytäntöjä. Bergbom teki 1871 opintomatkoja Saksaan ja Pietariin. Eräältä matkalta lähettämässään kirjeessä hän kertoo nähneensä 40 oopperaa ja yhtä paljon puhenäytelmiä.
Suomalaisen teatterin perustamiskokous pidettiin Helsingissä, Nya Teaternin yläkerran ravintolassa 22. toukokuuta 1872. Kieliriitojen sävyttämä ilmapiiri Helsingissä sai Kaarlo Bergbomin tuomaan teatterinsa ”sisäänajettavaksi” rauhallisemmalle maaperälle. Suomalainen Teatteri aloitti toimintansa Porissa syksyllä 1872. Suomalainen Teatteri viipyi Porissa kaikkiaan seitsemän viikkoa, jona aikana se esitti Hotelli Otavan teatterisalissa koko repertuaarinsa. Bergbom toimi teatterin johtajana vuoteen 1905 saakka ja uhrasi sinä aikana kaikki voimansa teatterin hyväksi. Ohjelmiston valitseminen ja ohjaaminen olivat silloin kokonaan Bergbomin harteilla. Hän hankki ohjelmistoon tunnettua ulkomaista draamakirjallisuutta sekä toi näyttämölle sen ajan vähäisen suomenkielisen tuotannon. Bergbomilla oli apunaan sisarensa Emilie Bergbom (1834–1905), jonka huolena oli teatterin raha-asioiden hoitaminen ja puvuston hankkiminen.
Bergbom suunnitteli alusta asti Suomalaiseen teatteriin myös lauluosastoa. Ensimmäiseksi oopperaksi hän valitsi Gaetano Donizettin Lucia di Lammermoorin. Syksyllä 1873 julkistettiin tieto ensimmäisistä kiinnityksistä, ja lauluosaston nimestä: Suomalainen ooppera. Bergbom ohjasi oopperaesityksiä ja johti taitavana pianistina harjoituksia. Suomalainen ooppera joutui lopettamaan toimintansa rahavaikeuksien takia 1879.
Bergbom kirjoitti itse suomen- ja ruotsinkielisiä näytelmiä ja novelleja, muun muassa näytelmät Pombal och jesuiterna (1863) ja Paola Moroni. Neuvoillaan hän auttoi muun muassa Minna Canthia, Gustaf von Numersia ja Elvira Willmania.
[muokkaa] Lähteitä
- Pieni tietosanakirja
- Aspelin-Haapkylä, Eliel (1906–1910): Suomalaisen teatterin historia 1–4, Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Lampila, Hannu-Ilari: Suomalainen ooppera. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-21185-0.
- Liukkonen, Petri: Kaarlo Bergbom 2002. Books and Writers. Viitattu 12. elokuuta 2006.
Sivulta puuttuu 