HMS Maori (F24)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta Tribal-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Maori.
HMS Maori
HMS Maori
HMS Maori
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Fairfield Shipbuilding and Engineering Company, Govan, Skotlanti
Kölinlasku 6. kesäkuuta 1936
Laskettu vesille 2. syyskuuta 1937
Palveluskäyttöön 2. tammikuuta 1939
Palveluskäytöstä uponnut 12. helmikuuta 1942
Tekniset tiedot
Uppouma 1850 t (kuiva)
2520 t (max)
Pituus 115 m
Leveys 11,1 m
Syväys 2,7 m
Koneteho 44000 hv
Nopeus 36 solmua (67 km/h)
Miehistöä 190
Aseistus 4 4,7"/L45 (120 mm) QF Mk XII tykkiä kaksiputkisena CP Mk XIX asennuksena
1 kaksinaulainen ilmatorjuntatykki neliputkisena Mk VII asennuksena
2 0,5" Vickers Mk II nelipiippuista konekivääriä
4 21" (533 mm) torpedoputkea Mk IX
2 syvyyspomminheittäjää

HMS Maori (viirinumerot L24, F24 ja G24) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Tribal-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Alus tilattiin 10. maaliskuuta 1936 Fairfield Shipbuilding and Engineering Companyltä Glasgowista osana vuoden 1935 laivasto-ohjelmaa. Sen köli laskettiin 6. heinäkuuta ja alus laskettiin vesille 2. syyskuuta seuraavana vuonna. Alus valmistui 30. marraskuuta 1938, jolloin sen tarjoukseen perustunut hinta oli 340622 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Maori määrättiin palvelukseen otettaessa Välimeren laivaston 1. Tribal-laivueeseen. Alus oli joulukuun 1938 varustettavana ja koulutettavana kotivesillä ennen siirtymistään tammikuun lopulla 1939 Maltalle laivueeseensa. Laivueen nimi vaihtui huhtikuussa 4. Hävittäjälaivueeksi.[1]

Alus siirtyi heinäkuussa laivueen mukana Aleksandriaan laivastoharjoituksiin ja edelleen elokuussa harjoituksiin itäiselle Välimerelle, minkä päätteeksi alus vieraili harjoitukseen osallistuneiden muiden alusten mukana Istanbulissa Turkissa. Vierailun loputtu alus palasi laivaston mukana Aleksandriaan.[1]

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Maori siirtyi lokakuussa 1939 laivueen mukana Britteinsaarille, jossa se aloitti Pohjanmeren merialueen valvonnan estääkseen Saksan laivaston pääsyn Atlantille. Se etsi marraskuun lopulla HMS Inglefieldin kanssa merihätään joutunutta sukellusvene HMS Triadia, joka löydettiin 30. marraskuuta. Sukellusvene hinattiin Stavangeriin Norjaan ja edelleen joulukuussa Tyneen.[1]

Aluksen palvelus laivueen mukana Pohjanmerellä jatkui, kunnes se poistettiin konehuoneessa havaittujen vikojen sekä vuotojen vuoksi palveluksesta. Se siirrettiin 2. helmikuuta Govanissa telakalle, mistä se palasi palvelukseen huhtikuussa aloittaen koeajot.[1]

Se siirtyi 8. huhtikuuta Scapa Flowhun liittyäkseen laivueeseensa. Alus lähti 10. huhtikuuta Kotilaivaston mukana merelle tukeakseen Norjan taisteluita. Alus saattoi 19. huhtikuuta neljää ranskalaista miehistönkuljetusalusta Namsokseen yhdessä Ranskan merivoimien alusten kanssa. Alus saattoi 23. huhtikuuta SS Blackheathin Namsokseen, minkä jälkeen se tuki liittoutuneiden sotatoimia Namsoksen alueella.[1]

Alus joutui 2. toukokuuta Namsoksen evakuoinnin aikana ilmahyökkäykseen, jolloin kärsi vaurioita kahdesta lähelle osuneesta pommista muun muassa 20 miehistönjäsentä haavoittui, joista viisi sai kuoli myöhemmin haavoihinsa. Aluksen saamat vauriot korjattiin Merseyssä Grayson Rollon telakalla Bootlessa, jonne se siirrettiin 7. toukokuuta.[1]

HMS Maori palasi palvelukseen 20. toukokuuta siirtyen Scapa Flowhun laivueeseensa. Alus suojasi 5. kesäkuuta HMS Zulun, HMS Kelvinin, HMS Foresterin ja HMS Foxhoundin kanssa taisteluristeilijöitä HMS Renown ja HMS Repulse sekä risteilijöitä HMS Sussex ja HMS Newcastle etsittäessä kahta Saksan laivaston kaapparia, joiden oli ilmoitettu olevan matkalla Islantiin. Alus palasi 8. kesäkuuta tuloksettoman etsinnän jälkeen osaston mukana Scapa Flowhun.[1]

Alus tarkasti 20. kesäkuuta HMS Mashonan ja HMS Tartarin kanssa Färsaarilla olleet hävittäjät HMS Puken ja HMS Psilanderin ja torpedoveneet HMS Romuluksen ja HMS Remuksen, jotka olivat matkalla Italiasta Ruotsiin. Tavatut alukset pakotettiin Scapa Flowhun, josta ne Ruotsin lähettämän nootin jälkeen vapautettiin jatkamaan matkaansa.[1]

HMS Maori suojasi 11. heinäkuuta HMS Cossackin, HMS Sikhin ja HMS Duncanin kanssa apumiinalaivoja HMS Southern Prince, HMS Port Napier, HMS Port Quebec ja HMS Menestheus rakennettaessa itärannikon sulkua operaatiossa SN13.[1]

Alus iski 13. lokakuuta HMS Ashantin, HMS Cossackin ja HMS Sikhin kanssa Egersundin edustalla akselivaltojen rannikkoliikenteeseen. Se pyrki 16. lokakuuta HMS Ashantin ja HMS Famen kanssa käyttämällä nopeutta hyväkseen laukaisemaan Tynen suistossa mahdollisesti olevat miinat HMS King George V:n reitiltä Newcastlesta Rosythiin. Suurella nopeudella ajaneet hävittäjät ajoivat karille, mutta HMS Maori kärsi ainoastaan lievät vauriot.[1]

Alus siirrettiin 2. joulukuuta Hawthorn Leslien and Companylle korjattavaksi. Samalla aluksen X-torni korvattiin kaksiputkisella nelituumaisella ilmatorjuntatykillä. Se palasi palvelukseen 25. tammikuuta 1941 liittyen laivueeseensa.[1]

Laivue siirrettiin toukokuussa läntisen reitin alaisuuteen ja alus sen mukana. Alus liittyi 22. toukokuuta Clydessä saattueeseen WS8B, josta se erkani 25. toukokuuta laivueensa alusten kanssa palatakseen etsimään Kotilaivaston mukana Saksan laivaston taistelulaiva Bismarckia, joka oli upottanut taisteluristeilijä HMS Hoodin Tanskansalmessa. Seuraavana päivänä laivue määrättiin liittymään HMS King George V:een, mutta Catalina vesitason

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: Afridi to Nizam - British Fleet Destroyers 1937-43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-905617-95-9. (englanniksi)
  • Whitley, M J: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy, James P: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
  • Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941-1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]