Doggermatalikon taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Doggermatalikon taistelu
Osa ensimmäistä maailmansotaa
Saksan laivaston panssariristeilijä SMS Blücher uppoaa.
Saksan laivaston panssariristeilijä SMS Blücher uppoaa.
Päivämäärä:

24. tammikuuta 1915

Paikka:

Doggermatalikko, Pohjanmeri

Lopputulos:

Brittiläisten taktinen voitto

Osapuolet

Yhdistynyt kuningaskunta

Saksan keisarikunta

Komentajat

David Beatty

Franz von Hipper

Vahvuudet

5 taisteluristeilijää
1. Kevyt risteilijäviirikkö
torpedoveneitä

3 taisteluristeilijää,
1 panssaroitu risteilijä
4 kevyttä risteilijää
2 hävittäjälaivuetta

Tappiot

15 kaatunutta,
21 haavoittunutta

1 uponnut risteilijä,
974 kaatunutta,
260 haavoittunutta

Doggermatalikon taistelu (engl. Dogger Bank) oli ensimmäisen maailmansodan meritaistelu 24. tammikuuta 1915 Britannian ja Saksan laivasto-osastojen välillä. Britit voittivat saksalaisen laivastoeskadroonan, jonka tehtävänä oli upottaa brittien kalastusaluksia. Saksalaiseen laivasto-osastoon kuuluivat taisteluristeilijät SMS Derfflinger, SMS Moltke ja SMS Seydlitz, panssariristeilijä SMS Blücher ja kevyt risteilijä SMS Kolberg, joista SMS Blücher upposi vieden 782 miestä mukanaan. Saksan laivaston aluksista ainoastaan SMS Moltke säilyi taistelukuntoisena, mutta myös brittien taisteluristeilijään HMS Lioniin osui. Doggermatalikon taistelu oli pieni, mutta vahvisti brittilaivaston taisteluintoa. Se paljasti myös brittilaivojen keskinäisessä viestityksessä väärinkäsityksiä aiheuttavia puutteita, jotka tulivat esille myöhemmässä Skagerrakin taistelussa, koska viestitystä ei korjattu asialliseksi.

Taistelun kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hipperin johtama laivasto-osasto oli merellä 16. joulukuuta 1914 hyökäten rannikkokaupunkeihin, jolloin saksalaisen laivastoeskadroonan tykit surmasivat 18 Scarboroughissa, ja aiheuttivat vaurioita Whitbyssä ja Hartlepoolissa.[1]

Doggermatalikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Doggermatalikon sijainti punaisella

Saksan laivasto lähetti 23. tammikuuta 1915 amiraali Franz von Hipperin laivasto-osaston tuhoamaan Doggermatalikolla mahdollisesti olevat brittiläiset kevyet voimat.[2] Saksalaiset meriupseerit pitivät aluksia mahdollisesti vakoojina, jotka ilmoittaisivat Saksan laivaston liikkeet Amiraliteetille[3]. Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista, koska ainoastaan muutamissa aluksissa oli radiot[3]. Britannian Amiraliteettii mursi viestin salauksen jo samana päivänä saaden selville saksalaisten suunnitelman, jolloin se antoi määräyksen osaston lähettämisestä merelle[4].

Taisteluristeilijät SMS Derfflinger, SMS Moltke ja SMS Seydlitz matkalla Doggermatalikolle.

Amiraali Franz von Hipperin osastoon kuuluivat panssariristeilijä SMS Blücher ja taisteluristeilijät SMS Derfflinger, SMS Moltke, SMS Seydlitz sekä kevyet risteilijät SMS Kolberg, SMS Graudenz, SMS Rostock ja SMS Stralsund sekä 18 torpedovenettä. Saksalaisosasto hyökkäsi Doggermatalikolla olevien brittiläisten kalastusalusten kimppuun. Britit olivat saaneet kuitenkin tästä suunnitelmasta tiedon jo edellisenä päivänä kuuntelemalla Saksan salattua radioliikennettä, jonka brittien laivastotiedustelu "Huone 40" selvitti.

Aamulla 24. tammikuuta britit havaitsivat Saksan laivaston panssariristeilijä SMS Blücherin ja lähestyivät nopeasti saksalaisia, jotka virheellisesti uskoivat laivojensa olevan brittien laivoja nopeampia.lähde? Saksalaiset totesivat englantilaisten ylivoiman ja Hipper antoi perääntymiskäskyn välttääkeen yhteenoton. Tämän todettuaan amiraali Beatty antoi takaa-ajo käskyn.[5]

Kello 09:30 HMS Lion avasi tulen 15 km:n etäisyydeltä ja osui SMS Seydlitziin,[5] joka oli panssariristelijä SMS Blücherin edessä. Saksalaisaluksen kaksi taaimmaista tykkitornia saivat suoran osuman, jolloin 160 miestä kuoli. Kello 09:50 SMS Blücher oli kärsinyt pahoja vaurioita, ja sen vauhti oli hidastunut. 10:18 brittien HMS Lion vaurioitui SMS Derfflingerin tulitettua ja saaden siihen kolme osumaa, joista yksi osui vesirajan alapuolelle. HMS Lioniin osui vauhdin hidastuttua uusia osumia ja se jäi pois taistelusta 11:00. Kontra-amiraali Arthur Moore HMS New Zealandilla otti samalla komennon, vaikka Beatty ei sitä koskaan kyennyt virallisesti luovuttamaan HMS Lionin viestijärjestelmien lakattua toimimasta.

Saksalaisen laivastoeskadroonan tuho näytti varmalta, mutta 10:50 HMS Lionista väitettiin nähdyn saksalaisen sukellusveneen periskooppi, ja britit määräsivät oman laivastoeskadroonansa sukellusveneentorjunta-manööveriin.[6] Koska manööverin vaatimaa 90 asteen käännöstä ei voitu tehdä, brittien komentaja päätti tehdä 45 asteen käännöksen juuri SMS Blücherin suuntaan. Väärinkäsityksen vuoksi muut brittien alukset ympäröivät SMS Blücherin ja upottivat sen. SMS Blücher vei mukanaan 782 miestä. Saksa uskoi brittien saaneen vihiä heidän suunnitelmistaan Doggermatalikolla vakoilijalta, joka oli lähellä heidän "Jade"-laivastotukikohtaansa.

Kuninkaallisen laivaston osaston kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hannula J. O.: Maailmansodan historia I, Helsinki: Otava 1938.
  • Wragg, David: Royal Navy Handbook 1914-1918. Gloucestershire, Englanti: Sutton Publishing, 2006. ISBN 0-7509-4203-7. (englanniksi)
  • Thomas, David A.: A Companion to the Royal Navy. Lontoo: Harrap, 1988. ISBN 0-245-54572-7. (englanniksi)
  • Hough, Richard: Naval Battles of the Twentieth Century. Lontoo: Constable, 1999. ISBN 0-09-479910-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wragg, David s. 77-80
  2. Hannula 1938: 402.
  3. a b Wragg, David s. 81
  4. Hough, Richard s. 46
  5. a b Hannula 1938: 405.
  6. Hannula 1938: 406.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]