Fulgencio Batista

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fulgencio Batista
1952Batista.jpg

Fulgencio Batista vuonna 1952.
Kuuban presidentti
19401944
10. maaliskuuta 19521. tammikuuta 1959
Edeltäjä Federico Laredo Brú
Carlos Prío Socarrás
Seuraaja Ramón Grau
Carlos Manuel Piedra
Tiedot
Syntynyt 16. tammikuuta 1901
Banes, Kuuba
Kuollut 6. elokuuta 1973 (72 vuotta)
Marbella, Espanja
Puoliso 1. Elisa Godinez-Gómez
2. Marta Fernandez Miranda de Batista
Batistan kultainen pistooli Havannan museossa.

Fulgencio Batista y Zaldívar (16. tammikuuta 1901 Banes, Kuuba6. elokuuta 1973 Marbella, Espanja) oli Kuuban presidentti vuosina 1940–1944 ja 1952–1959.

Batista syntyi Banesissa vuonna 1901. Hän liittyi armeijaan 1921. Kersantti Batista johti vuoden 1933 kersanttien kapinaa, joka korvasi Carlos Manuel de Céspedesin tilapäisen hallituksen, joka oli aikaisemmin syössyt Gerardo Machadon vallasta. Ramón Grausta tehtiin presidentti ja Batistasta tuli asevoimien komentaja, joka käytti valtaa presidentin takana. Grau toimi presidenttinä vain vähän yli sata päivää ennen kuin hänet korvattiin Carlos Mendietalla (11 kuukautta vallassa), sitten José Agripino Barnetilla (5 kuukautta vallassa) ja sitten Miguel Mariano Gómezilla (7 kuukautta). Viimein presidentti Federico Laredo Brú onnistui pysymään virassa joulukuusta 1936 aina lokakuuhun 1940.

Lokakuussa Batista valittiin Kuuban presidentiksi. Vuonna 1944 Batistaa estettiin lailla osallistumasta uudelleenvalintaan, ja häntä seurasi jälleen Ramon Grau. Batista siirtyi vapaaehtoiseen maanpakoon Floridaan, kunnes palasi vuonna 1952.

10. maaliskuuta 1952 Batista järjesti sotilasvallankaappauksen syösten vallasta vuonna 1948 valitun Carlos Prío Socarrásin ja nousten diktaattorin asemaan. Batistan hallitus oli äärimmäisen korruptoitunut sortohallitus, joka hylkäsi perustuslain. Se oli hyvissä väleissä Yhdysvaltojen hallituksen ja myös mafian kanssa. Yhdysvaltalaiset yritykset menestyivät hyvin Kuubassa ja maasta tuli suuri turistikohde, mutta 1950-luvun suuret lamat lisäsivät syntyperäisten kuubalaisten vastarintaa, koska he kokivat itsensä omassa maassaan marginalisoiduiksi Yhdysvaltojen taloudellisen vallan ja turistien takia.

Yksi Batistan vastustajista oli Fidel Castro. Hän oli yrittänyt haastaa vuoden 1952 sotilasvallankaappausta oikeuden kautta, mutta hänen haasteensa oli hylätty. Castro oli vangittu, kun hän oli johtanut epäonnistuneen iskun armeijan Moncadan parakeille heinäkuussa 1953, jolloin 60 kapinallista 135:stä sai surmansa. Castro vapautettiin yleisen armahduksen kautta toukokuussa 1955 ja hän siirtyi maanpakoon Meksikoon ja Yhdysvaltoihin. Castron paluuta Kuubaan 26. heinäkuuta -liikkeen johdossa leimasi uusi katastrofaalinen taistelu, jossa vain 11 Castron miestä jäi henkiin hänen itsensä lisäksi. Selviytyneet joukot pakenivat vuorille ja aloittivat sieltä sissisodan hallitusta vastaan.

Vuoden 1958 toukokuussa Batista käynnisti massiivisen hyökkäyksen Castroa vastaan. Alivoimastaan huolimatta Castron joukot saavuttivat sarjan voittoja. Heitä auttoi suuri karkuruuden määrä Batistan taistelumoraaliltaan alhaisessa armeijassa. 1. tammikuuta 1959 Batista pakeni Kuubasta Dominikaaniseen tasavaltaan ja Castron joukot valtasivat Havannan. Batista otti mukaansa arvioita noin 300 miljoonaa dollaria sekä 700 miljoonan dollarin arvoista taidetta.

Batista siirtyi lopulliseen maanpakoon Portugaliin ja Espanjaan. Batista kuoli sydänkohtaukseen Guadalminassa Marbellan lähellä, väitetysti kaksi päivää ennen kuin ryhmä Castron agentteja olisi toteuttanut suunnitelman hänen murhaamisekseen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Fulgencio Batista (1901-1973) American Experience. PBS. Viitattu 29.10.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]