Bảo Đại
Sivulta puuttuu | 'Bảo Đại | |
|---|---|
 |
|
| Vietnamin keisari | |
|
|
|
| Edeltäjä | Khai Dinh |
| Seuraaja | Bao Long(maanpaossa) |
| Etelä-Vietnamin valtionpäämies | |
|
|
|
| Edeltäjä | Nguyễn Văn Xuân |
| Seuraaja | Ngo Dinh Diem |
| Tiedot | |
| Syntynyt | 22. lokakuuta, 1913 Hue, Ranskan Indokiina |
| Kuollut | 30. heinäkuuta 1997 (83 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Uskonto | roomalaiskatolilainen |
| Puoliso | Nam Phuong Phu An Hoang Bui Mong Diep Monique Vinh Thuy |
Bảo Đại (myös Nguyễn Phúc Thiển ja Vĩnh Thụy, 22. lokakuuta 1913 – 30. heinäkuuta 1997) oli Vietnamin viimeinen keisari.[1] Hän syntyi prinssi Nguyễn Vĩnh Thụyna Huessa, silloisessa Vietnamin pääkaupungissa. Hänen isänsä oli keisari Khải Định. Hän opiskeli Pariisissa politiikan tutkimusta Institut d'Etudes Politiques de Paris'ssa, minkä jälkeen hän nousi keisariksi vuonna 1925 isänsä kuoltua. Hän oli Ranskan alamainen, sillä Vietnam oli tuohon aikaan osa Ranskan Indokiinaa. 1900-luvulla Bảo Đạita pidettiinkin ranskalaisten nukkehallitsijana.
Elämäkerta [muokkaa]
Bảo Đại nai 20. maaliskuuta 1934 Jeanne Marie-Thérèse (Mariette) Nguyen Huu-Hao Thi Lanin (1914–1963), joka otti nimekseen Hoang Hau Nam Phuong. Nam Phuong ja Bảo Đại saivat viisi lasta: kruununprinssi Bao Long (s. 4. tammikuuta 1936), Phuong Mai (s. 1. elokuuta 1937), Phuong Lien (s. 3. marraskuuta 1938), Phuong Dung (s. 5. helmikuuta 1942) ja Bảo Thang (s. 9. joulukuuta 1943).
Bảo Đạilla oli Nam Phuongin lisäksi neljä muuta vaimoa, joista kolmen kanssa hän oli naimisissa jo ennen avioitumistaan Nam Phuongin kanssa:
- Phu Anh, serkku, avioituivat vuonna 1935,
- Hoang, kiinalainen, avioituivat vuonna 1946 (saivat yhden tyttären)
- Bui Mong Diep avioituivat vuonna 1955 (kaksi lasta)
- Monique Baudot, ranskalainen, avioituivat 1972.
Vuonna 1940 (toisen maailmansodan aikana) Saksa miehitti Ranskan ja Japani Indokiinan. Ranskan Indokiinaa hallitsivat japanilaiset, jotka saivat ohjeita Vichyn hallitukselta. Japanilaiset lupasivat olla puuttumatta Vietnamin keisarillisen perheen asioihin, mutta vuonna 1945 he suosittelivat Bảo Đạita julistamaan maan itsenäiseksi Ranskasta.
Japanilaisilla oli vietnamilainen, kruunua itselleen vaatinut prinssi Cuong De, mutta hänestä ei koskaan tullut keisaria, koska Japani antautui liittoutuneille elokuussa 1945. Kommunistinen Việt Minh otti vallan Ho Tši Minhin johdolla ja tämä vaati keisaria luopumaan kruunusta 25. elokuuta 1945. Vietnamilaisten ajauduttua keskinäisiin väkivaltaisuuksiin lähti Bảo Đại maasta ja asettui asumaan Hongkongiin ja Kiinaan. Ranskalaiset tarjosivat Bảo Đạille valtionpäämiehen asemaa vuonna 1949, mutta hän kieltäytyi ja palasi Ranskaan, eikä piitannut maansa poliittisesta tilanteesta. Ranskan siirtomaa-armeija ja Việt Minh ottivat yhteen Dien Bien Phun taistelussa, jonka voiton myötä kommunistit nousivat valtaan.
Yhdysvallat hermostui, kun Ho Tši Minghin kommunistit nousivat valtaan maan pohjoisosassa ja saivat tukensa Kiinalta ja Neuvostoliitolta. Samaan aikaan etelässä Ranska muodosti Bảo Đạin johtaman hallituksen, joka sai tukea Yhdysvalloilta, Isolta-Britannialta ja YK:lta.
Vuonna 1954 solmittiin rauhansopimus Ranskan ja Viet Minhin välillä. Tällä sopimuksella Vietnam jaettiin kahtia Pohjois-Vietnamiksi ja Etelä-Vietnamiksi. Bảo Đại muutti Pariisiin mutta pysyi kuitenkin nimellisesti Etelä-Vietnamin valtionpäämiehenä. Vietnamin pääministeriksi nousi nationalistinen Ngo Dinh Diem. Vuonna 1955 Diem järjesti kansanäänestyksen, jossa tasavaltalaiset voittivat, ja Bảo Đại menetti valtansa. Bảo Đại jäi asumaan Pariisiin.
Vuonna 1981 Bảo Đại matkusti Yhdysvaltoihin. Maanpakovuosiensa aikana hän tapasi muita pakolaisia ja pyrki heidän kanssaan aktiivisesti saamaan demokratiaa Vietnamiin. Bảo Đại kuoli Val-de-Grâcen sotilassairaalassa Pariisissa vuonna 1997, ja hänet on haudattu Cimetière de Passy'n hautausmaalle. Bảo Đạin kuoleman jälkeen hänen pojastaan Bao Longista tuli Nguyễn dynastian päämies.
