Nuon Chea

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nuon Chea

Nuon Chea (khmeriksi នួន ជា, s. 7. heinäkuuta 1926 Voat Kor, Băt Dâmbângin maakunta) oli korkea-arvoinen johtaja punakhmerien hallinnoimassa demokraattisessa Kamputseassa. Pol Potin luottomiehenä hän oli puolueen sisärenkaan Angkarin hierarkiassa "veli nro 2"[1]. Hän toimi myös kommunistipuolueen pitkäaikaisena varapääsihteerinä, kansankokouksen puhemiehenä, väliaikaisena pääministerinä 1976–1977 ja itäisen alueen puoluesihteerinä So Phimin kuoleman jälkeen 1978[2].

Nuon Chea on yksi seitsemästä Stephen Hederin ja Brian Tittemoren asiakirjassa mainitusta punakhmerijohtajasta, jotka ovat vastuussa kansanmurhasta ja sotarikoksista punaisten khmerien hallinnon aikana 1975–1979. Muita edelleen elossa olevia korkea-arvoisia kanssasyytettyjä ovat Ieng Sary ja Khieu Samphan[3].

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuon Chea syntyi vuonna 1926 Battambangin maakunnassa Ranskan Indokiinassa kiinalais-kambodžalaiseen kauppiasperheeseen[4]. Japanin miehitettyä Kaakkois-Aasian maat toisessa maailmansodassa Battambang ja Siam Riap liitettiin Thaimaahan ja Nuon Cheasta tuli maan kansalainen. Vuonna 1942 hän muutti Bangkokiin, jossa kirjoittautui (nimellä Runglert Laodi) opiskelemaan lakia Thammasatin yliopistoon. 1950-luvulla Nuon Chea työskenteli jonkin aikaa ulkoministeriössä Indokiinan osastolla (Phanaek Indochin). 1950 hän liittyi Thaimaan kommunistiseen puolueeseen, jolla oli yhteyksiä Khmer Issarak -liikkeeseen ja Viet Minhiin. Siirryttyään Indokiinan kommunistipuolueen riveihin hänet lähetettiin kotimaahansa Kambodžaan, Ranskan protektoraattiin, jossa valmistauduttiin irrottautumaan entisestä emämaasta. 1953 Nuon Chea siirtyi Laosin kautta Vietnamiin, jossa tutustui Laosin vapautusliikkeen Lao Issaran johtajiin Kaysone Phomvihaneen ja prinssi Souphanouvongiin. Kansallismielisille voittoisan Dien Bien Phun taistelun jälkeen Nuon Chea siirtyi Phnom Penhiin 1955, jossa tapasi Pol Potin. 1960 hänet nimitettiin Kambodžan kommunistisen puolueen varapääsihteeriksi.[5][6]

Presidentti Nixonin valtuuttamat Kambodžan pommitukset 1969–1970 ja kenraali Lon Nolin sotilasvallankaappaus johtivat sekasortoon, joka auttoi punaiset khmerit valtaan[7][8]. Vallankaappauksessa syrjäytetty prinssi Sihanouk ja viidakosta käsin sissisotaa käyvät punaiset khmerit liittoutuivat. Koalitio marssi Phnom Penhiin huhtikuussa 1975. Puolueen pääideologina Nuon Chea oli vastuussa turvallisuuskysymyksistä ja kansalaisten pidätyksistä[5].

Yhdistyneen Vietnamin hyökättyä maahan joulukuussa 1978 ja vallattua Phnom Penhin tammikuussa 1979 Nuon Chea pakeni kotiseudulleen maan läntiseen osaan, jossa keskushallinnosta riippumattomat punaiset khmerit käyttivät valtaa vielä kaksi vuosikymmentä. Pol Potin kuoltua 1998 Nuon Chea ja Khieu Samphan tekivät sopimuksen pääministeri Hun Senin kanssa "rauhan nimissä ja kansallisen sovinnon lujittamiseksi" luopuen aseellisesta taistelusta ja ilmaisten halunsa kuulua yhteiskuntaan "tavallisina kansalaisina"[9]. Kansainvälisen painostuksen jälkeen Nuon Chea pidätettiin kotonaan Pailinissa syyskuussa 2007 ja vietiin pääkaupunkiin toimitettavaksi YK:n perustaman kansanmurhatuomioistuimen eteen vastaamaan osuudestaan punakhmerien rikoksiin[10].

Elokuussa 2014 YK:n tukema erityistuomioistuin tuomitsi Chean ja Samphanin elinkautisiin vankeusrangaistuksiin monenlaisista rikoksista ihmisyyttä vastaan.[11]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.