Maolaisuus
Wikipedia
 Käsitteitä
Suuntaukset
Internationaalit
Huomattavia kommunisteja
Aiheeseen liittyvää
Kommunismi Suomessa
|
Maolaisuus (tai marxismi-leninismi-Mao Zedongin ajattelu) on kiinalaisen Mao Zedongin (1893–1976) ajatuksiin pohjautuva marxismi-leninismin suuntaus. Kansainvälinen maolainen liike syntyi 1960-luvulla sen jälkeen, kun Kiinan kansantasavalta Maon johdolla toi julki erimielisyytensä Neuvostoliiton johdon kanssa. Mao arvosteli neuvostoliittolaista sosialismia jo Stalinin eläessä, mutta kiistat kärjistyivät Nikita Hruštšovin noustua johtoon. Mao piti esimerkiksi Hruštšovin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (NKP) 20. edustajakokouksessa 1956 esittämää Stalin-kritiikkiä "yksipuolisena ja parjaavana" ja syytti puoluetta revisionismista. Maolaiset ovatkin kutsuneet itseään anti-revisionisteiksi korostaen aatteensa oikeaoppisuutta. Sanaa maolaisuus käyttivät varsinkin aiemmin lähinnä näiden vastustajat, mutta suhtautuminen siihen on nykyään lieventynyt ja monet anti-revisionistit kutsuvat itseään avoimesti maolaisiksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ohjelma
Maolaisuus nosti kolmannen maailman maaseutuväestön keskeiseen rooliin sosialistisessa vallankumouksessa. Menestyksellisen vallankumouksen mallina pidettiin pikemminkin sissien maaseudun köyhien tuella käymää pitkitettyä kansansotaa kuin kaupunkien tehdastyöläisten kapinaa. Kouluttamattoman maaseutuväestön muuttaminen sosialistisen yhteiskunnan kansalaisiksi vaati laajamittaisen propagandaohjelman, "ajatusreformin". Mallina ohjelmille olivat venäläisen psykologin Ivan Pavlovin tutkimukset sekä kiinalaiset sananlaskut ja muut perinteet. Moraaliset käskyt saivat poliittisen sisällön. Mao Zedong käynnisti mm. korruption, tuhlauksen ja byrokratian vastaisia kampanjoita. Propagandakampanjat toteutettiin julkaisemalla Maon Pientä punaista kirjaa.
Uudet opit esitettiin käskyjen muodossa. Työmoraalin käskyjä oli viisi:
- Ajattele poliittisesti oikein.
- Auta muita lujittamaan kollektiivista yhteyttä.
- Opi kelvollisimmilta ja opeta vähemmän kelvollisia.
- Tee työssäsi uudistuksia ja noudata siinä säästäväisyyttä.
- Täytä tuotantonormit.
Lisäksi otettiin käyttöön viisi "rakkauden käskyä":
- Isänmaanrakkaus
- Kansan rakkaus
- Rakkaus työhön
- Rakkaus yhteiseen omaisuuteen
- Rakkaus puolueseen
Uskollisuutta KKP:lle korostettiin, minkä seurauksena järjestettiin erilaisia ilmiantokampanjoita ja julkisia teloituksia. Arviolta kaksi miljoonaa ihmistä teloitettiin Kiinassa vuosina 1949–1952.
[muokkaa] Kansainvälinen maolainen liike
Maolaisuus sai kannatusta erityisesti monissa Aasian kommunistisissa puolueissa. Euroopassa maolaiset jäivät vähemmistöön, joskin vasemmistoradikaalien liikehdinnässä maolaisuus oli monissa länsimaissa vahvassa asemassa. Kiinan ainoa valtiollinen liittolainen Euroopassa oli Albania. Enver Hoxhan johtama sulkeutunut valtio kuitenkin riitaantui KKP:n kanssa Maon kuoltua (1976) ja hoxhalaisuus itsenäisenä liikkeenä syntyi. Kiinassa vallan yritti ottaa ns. Neljän kopla, joka kukistui, ja valtakunnan uudeksi johtajaksi nousi Hua Guofeng. KKP alkoi hiljalleen siirtyä pois Maon linjoilta, vaikka ideologista jatkuvuutta Maon ajatteluun jaksetaan korostaa vielä nykyäänkin.
Tunnetuimpia nykyisiä maolaisia puolueita ovat Filippiinien kommunistinen puolue, Intian kommunistinen puolue (maolainen), Perun kommunistinen puolue (Loistava polku) ja Nepalin kommunistinen puolue (maolainen), jotka kaikki ovat mukana sotilaallisessa toiminnassa. Suuri osa maolaisista liikkeistä toimii kuitenkin laillisesti ja osa myös parlamentaarisesti.
[muokkaa] Maolaisuus Suomessa
Maolaisuus herätti kiinnostusta 1960-luvulla Suomessakin. Alkuvuodesta 1969 virallistettiin parisen vuotta toiminut Helsingin marxilais-leniniläinen seura (HMLS). Toiminnan kehittyessä 1970-luvun alussa perustettiin Marxilais-leniniläiset ryhmät (MLR, 1973–1979) maolaisten maanlaajuiseksi organisaatioksi. MLR julkaisi lehtiä Punakaarti (1969–1977) ja Lokakuu (1972–1978).
Parhaimmillaan maolaisten toiminnassa oli mukana noin 100–200 ihmistä. Toimintaa leimasi suhde Suomen kommunistisen puolueen (SKP) oppositioon eli taistolaisiin, joilla oli 1970-luvulla hallitseva asema etenkin vasemmistonuorison keskuudessa. SKP kokonaisuudessaan tuomitsi maolaiset vasemmistolahkolaisina ja pyrki eristämään MLR:n kaikin mahdollisin keinoin. Varsinkin maolaisten Neuvostoliitto-kritiikki oli liikaa NKP:n johtoaseman tunnustaneille suomalaiskommunisteille.
Maolaisten toiminta kriisiytyi ja hiipui 1970-luvun lopulla. MLR:n lakkauttamisen jälkeen maolaiset kuitenkin jatkoivat toimintaansa perustamansa Vaihtoehtoliike Idun puitteissa sekä Uusi kapina-yhdistyksessä ja Ihmiskunta-seurassa.
Anti-revisionistinen marxismi-leninismi on 1990-luvun lopulta lähtien herättänyt kiinnostusta eräissä SKP:n ja erityisesti Kommunistisen nuorisoliiton aktiiveissa. Näiden vuonna 2005 perustama Marxilais-leniniläinen yhteiskuntatieteen seura (MLYS) on nykyään ainoa maolaisuuteen suuntautunut järjestö Suomessa.
