Liu Shaoqi
| Liu Shaoqi | |
|---|---|
 |
|
| Kiinan kansantasavallan puhemies | |
| Edeltäjä | Mao Zedong |
| Seuraaja | Dong Biwu ja Song Qingling |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. marraskuuta 1898 |
| Kuollut | 12. marraskuuta 1969 (70 vuotta) |
| Puoliso | Wang Guangmei |
| Tiedot | |
| Puolue | Kiinan kommunistinen puolue |
Liu Shaoqi (yksink.: 刘少奇; perint.: 劉少奇; pinyin: Liú Shàoqí, 24. marraskuuta 1898 – 12. marraskuuta 1969) oli Kiinan kommunistisen puolueen johtaja ja Kiinan kansantasavallan presidentti.
Liu valmistui vuonna 1921 yliopistosta Moskovassa, Neuvostoliitossa ja hän liittyi kommunistiseen puolueeseen samana vuonna. Hän palasi Kiinaan 1922 ja johti muutamia rautatietyöläislakkoja. Vuosien 1925–1926 aikana hän johti useita anti-imperialistisia liikkeitä ja lakkoja Hubeissa ja Shanghaissa ja joutui tämän takia vangituksi.[1] Vapautumisensa jälkeen vuonna 1932 hänestä tuli kommunistipuolueen Fujianin provinssin pääsihteeri. Kaksi vuotta myöhemmin Liu liittyi Pitkään marssiin[1] ja oli eräs Mao Zedongin kannattajista Zunyin tapaamisessa.
Liu valittiin jo 1927 Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomiteaan, poliittiseen toimikuntaan 1931 ja vuonna 1954 yhdeksi sen pysyvän komitean viidestä varapuheenjohtajasta.[1] Vuonna 1936 hän oli Pohjois-Kiinan pääsihteeri ja johti japanilaisvastaisia liikkeitä alueella. Liu valittiin puolueen pääsihteeriksi vuonna 1943. Sisällissodan aikana Liu toimi puolueen varapresidenttinä.
Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeen toinen ja kolmas Kiinan kansankongressi valitsi Liun presidentiksi. Liu edisti manner-Kiinan talouskehitystä 1950-luvulla, ja 1960-luvulla hän myös auttoi maata elpymään Maon Suuren harppauksen aiheuttamasta taloudellisesta katastrofista. Maon kulttuurivallankumouksessa vuodesta 1966 häntä alettiin pitää “revisionistien” ja “valkoisten” johtajana[2] ja liikettä johtanut Neljän kopla nöyryytti häntä. He'nanissa Liuta pidettiin eristyssellissä, ja kammottavat olot aiheuttivat hänen kuolemansa vuonna 1969. Kiinan viranomaiset vahvistivat kuoleman vasta vuonna 1979.
Vuonna 1978 alkaneella Deng Xiaopingin valtakaudella Liu Shaoqin kunnia palautettiin ja hänet haudattiin valtiollisin menoin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 114. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
- ↑ Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 19: Uusi maailmanjärjestys. Keuruu 1987 ISBN 951-1-09631-1 s. 37, 40.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Liu Shaoqi Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
