Liu Shaoqi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Liu Shaoqi
LiuShaoqi Colour.jpg
Kiinan kansantasavallan puhemies
19591968
Edeltäjä Mao Zedong
Seuraaja Dong Biwu ja Song Qingling
Tiedot
Syntynyt 24. marraskuuta 1898
Kuollut 12. marraskuuta 1969 (70 vuotta)
Puolue Kiinan kommunistinen puolue
Puoliso Wang Guangmei
Uskonto Ateisti

Liú Shàoqí (yksink. 刘少奇; perint. 劉少奇, 24. marraskuuta 189812. marraskuuta 1969) oli Kiinan kommunistisen puolueen johtaja ja Kiinan kansantasavallan presidentti.

Liu valmistui vuonna 1921 yliopistosta Moskovassa, Neuvostoliitossa ja hän kommunistiseen puolueeseen samana vuonna. Hän palasi Kiinaan 1922 ja johti muutamia rautatietyöläislakkoja. Vuosien 1925–1926 aikana hän johti useita anti-imperialistisia liikkeitä ja lakkoja Hubeissa ja Shanghaissa ja joutui tämän takia vangituksi.[1] Vapautumisensa jälkeen vuonna 1932 hänestä tuli kommunistipuolueen Fujianin provinssin pääsihteeri. Kaksi vuotta myöhemmin Liu liittyi Pitkään marssiin[1] ja oli eräs Mao Zedongin kannattajista Zunyin tapaamisessa.

Liu valittiin jo 1927 Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomiteaan, poliittiseen toimikuntaan 1931 ja vuonna 1954 yhdeksi sen pysyvän komitean viidestä varapuheenjohtajasta.[1] Vuonna 1936 hän oli Pohjois-Kiinan pääsihteeri ja johti japanilaisvastaisia liikkeitä alueella. Liu valittiin puolueen pääsihteeriksi vuonna 1943. Sisällissodan aikana Liu toimi puolueen varapresidenttinä.

Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeen toinen ja kolmas Kiinan kansankongressi valitsi Liun presidentiksi. Liu edisti manner-Kiinan talouskehitystä 1950-luvulla, ja 1960-luvulla hän myös auttoi maata elpymään Maon Suuren harppauksen aiheuttamasta taloudellisesta katastrofista. Maon kulttuurivallankumouksessa vuodesta 1966 häntä alettiin pitää “revisionistien” ja “valkoisten” johtajana[2] ja liikettä johtanut Neljän kopla nöyryytti häntä. He'nanissa Liuta pidettiin eristyssellissä, ja kammottavat olot aiheuttivat Liun kuoleman vuonna 1969. Kiinan viranomaiset vahvistivat kuoleman vasta vuonna 1979.

Vuonna 1978 alkaneen Deng Xiaopingin valtakaudella Liu Shaoqin kunnia palautettiin ja hänet haudattiin valtiollisin menoin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 114. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
  2. Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 19: Uusi maailmanjärjestys. Keuruu 1987 ISBN 951-1-09631-1 s. 37, 40.