Marxilainen revisionismi
Wikipedia
Marxismin piirissä sanalla revisionismi on tarkoitettu erilaisia periaatteita ja teorioita, joiden on nähty eroavan merkittävällä tavalla Karl Marxin ajatuksista. Käsitettä ovat useimmiten käyttäneet ne marxilaiset, joiden mielestä uudistukset ovat olleet perusteettomia tai marxismin vastaisia. Termille on siten muodostunut lähinnä negatiivinen merkitys ja harvat marxilaiset ovat kutsuneet itseään revisionisteiksi. Revisionismin vastakäsite marxismissa on dogmatismi.
Revisionismin johtohahmoksi asettui uuskantilaisuudesta vaikutteita saanut marxilainen Eduard Bernstein (1850–1932), jonka mukaan osa Marxin opetuksista oli vanhentunut. Bernstein esitti ajatuksensa vuonna 1899 julkaisemassaan teoksessa Sosialismin edellytykset.
Bernstein pyrki osoittamaan, että 1luokkaristiriidat poistuvat rauhallisen kehityksen tuloksena, 2varallisuus jakautuu yhä tasaisemmin 3keskiluokan yhteiskunnallinen asema säilyy ja 4työväenluokan taloudellinen ja yhteiskunnallinen asema paranee jatkuvasti. Pääoman keskittyminen tapahtuu Bernsteinin mielestä hyvin hitaasti ja suhdannevaihtelut tasoittuvat vähitellen.
Toinen internationaali tuomitsi useita kertoja revisionismin, mutta revisionisteja ei erotettu internationaalista. Keskustalainen Karl Kautsky pyrki sovittelemaan oikeiston ja vasemmiston välillä. Kansainvälisen työväenliikkeen jakauduttua kommunisteihin ja sosiaalidemokraatteihin Kautsky arvosteli leninismiä.
Suomalaisessa puoluepolitiikassa Suomen kommunistisen puolueen luokkakantaisiksi itseään kutsunut vähemmistösiipi piti revisionisteina (puhekielinen muoto "revari") sovittelevamman asenteen omaksuneita enemmistökommunisteja.
