Mekong
| Mekong | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Maanosa | Aasia |
| Maat |
 Kiina Myanmar Laos Thaimaa Kambodža Vietnam |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Pinta-ala | 810 000 km² [1] |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Tiibetin ylänkö ja Zha'a Qu (d) (käännä suomeksi) |
| Laskupaikka | Etelä-Kiinan meri |
| Sivu-uomat | Tha River (en) (käännä suomeksi), Nam Ou (en), Tônlé Sab, Nam Ngum (en), Kok River (en) (käännä suomeksi), Ing River (en) (käännä suomeksi), Mun, Kong River (en) (käännä suomeksi), Ruak River (en) (käännä suomeksi), Nam Theun (en) (käännä suomeksi), Tonlé San (en) (käännä suomeksi), Srepok River (en) (käännä suomeksi), Banghiang River (en) (käännä suomeksi), Hueang River (en) (käännä suomeksi), Ziqu River (d) (käännä suomeksi), Ngom Qu (d), Ngao River (d) (käännä suomeksi), Kam river (d) (käännä suomeksi) |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 4 975 m mpy. |
| Pituus | 4 350 km [1] |
| Keskivirtaama | 14 500 m³/s (MQ) [2] |
| Muuta | |
 Mekongjoki valuma-alueineen. |
|
| Muualla | Wikimedia Commons |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Mekong (thaiksi แม่น้ำโขง Khong-joki) on yksi maailman suurimmista joista. Se saa alkunsa Kiinan Qinghain maakunnasta, josta se kulkee Tiibetin ja Yunnanin maakunnan, Myanmarin, Thaimaan, Laosin, Kambodžan ja Vietnamin kautta Etelä-Kiinan mereen.
Mekongin varrella sijaitsevat Laosin pääkaupunki Vientiane ja Kambodžan pääkaupunki Phnom Penh.
Mekongin neljän alajuoksun maan yhteistyöelimenä toimii Mekongin jokikomissio MRC, joka on perustettu nykymuodossaan vuonna 1995. Kiina ja Burma/Myanmar eivät ole MRC:n jäseniä.[3]
Kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mekongin alkulähde sijaitsee Tiibetin ylängöllä yli 4 900 metrin korkeudessa. Joen ylintä Kiinan Qinghain maakunnasta Tiibetin Qamdon lävitse kulkevaa osaa kutsutaan nimellä Za Qu. Tiibetistä Yunnanin ylängölle laskeutuvaa ja edelleen Myanmarin rajalle syvässä jokilaaksossa virtaavaa joen osaa kutsutaan nimellä Lancang. Kiinan rajalta alavirtaan joki muodostaa Myanmarin ja Laosin rajan yli 200 kilometrin matkalta.[1]
Laosissa Mekong virtaa jyrkkärinteisen vuoristoalueen halki ja yhtyy Thajoen, Oujoen ja Ngumjoen kanssa. Laosin Vientianen kaupungista alavirtaan Mekong muodostaa Laosin ja Thaimaan rajan. Thaimaan Khoratin tasangolla Mekongiin virtaavat Songkhramjoki ja Munjoki. Laosin puolelta jokeen yhdistyvät Vientianen alapuolella Kadingjoki, Bangfaijoki ja Banghiangjoki.[1]
Mekong virtaa Khonen putousten läpi Laosissa lähellä Kambodžan rajaa. Kambodžan puolella lähellä Phnom Penhin kaupunkia jokeen yhdistyy Tonle Sap -joki, joka virtaa kuivallakaudella Mekongiin ja sadekaudella Mekongista Tonle Sap -järveen. Phnom Penhistä alavirtaan Mekong haarautuu päähaaraan ja Bassacjokena tunnettuun haaraan. Etelä-Kiinan mereen laskeva Mekong haarautuu eteläisessä Kambodžassa ja Vietnamin eteläkärjessä useiksi suuhaaroiksi ja muodostaa laajan suistoalueen.[1]
Valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mekong on noin 4 350 kilometriä pitkä, ja sen valuma-alue on yli 810 000 neliökilometrin laajuinen. Alue ulottuu mantereisen Kaakkois-Aasian halki Tiibetin ylängöltä Etelä-Kiinan mereen. Valuma-alueeseen kuuluu osia Kiinasta, Myanmarista, Thaimaasta ja Vietnamista sekä Laosin ja Kambodžan valtioiden alueet lähes kokonaan. Joen valuma-aluetta rajaava vedenjakaja muodostaa suuren osan Laosin ja Vietnamin rajasta.[1]
Joen Kiinan alueelta Myanmarin ja Laosin rajalle virtaava 1 955 kilometriä pitkä yläjuoksu eroaa selvästi maantieteeltään 2 390 kilometriä pitkästä alajuoksusta. Yläjuoksulla Mekongin valuma-alue rajoittuu kapeaan jokilaaksoon, kun taas alajuoksulla joen laajaan valuma-alueeseen kuuluvat koillisen Thaimaan Khoratin tasanko, Annamin ylängön länsirinteet ja suurin osa Kambodžaa.[1]
Ilmasto ja virtaama[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mekongin vuotuinen keskivirtaama on 14 500 m3/s.[2] Suurin osa joen vedestä tulee alajuoksun valuma-alueen sateista.[1] Lumen sulamisvedet joen yläjuoksulta Kiinan ylängöiltä kuivankauden aikana muodostavat kuitenkin noin 24 prosenttia vuotuisesta virtaamasta.[4]
Sademäärä alueella vaihtelee suuresti kausittain monsuunituulten myötä. Joen virtaama on pienimmillään tavallisesti kuivallakaudella huhtikuussa ja suurimmillaan sadekaudella yläjuoksulla elo–syyskuussa sekä alajuoksulla usein vasta lokakuussa.[1]
Luonto ja ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mekongin alajuoksun alue on luonnoltaan yksi maailman monimuotoisimpia ja lajirikkaimpia alueita. Sen luontotyyppeihin kuuluvat kosteat ainavihannat metsät, kuivat ainavihannat metsät, kausivihannat metsät, ylänkömetsät, mangrovet, pensastomaat ja karstimaat.[5] Mekongin vesissä elää maailman joista Amazonin jälkeen eniten makeanveden kalojen lajeja. Joen eläimistöön kuuluvat myös muiden muassa iravadindelfiini, jättihaimonni ja jokisiimarausku. Mekongin ympäristön suuria maanisäkkäitä ovat indokiinantiikeri ja saola.[6]
Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mekong on monin tavoin tärkeä tulonlähde miljoonille ihmisille. Joessa on kymmeniä sähköenergiaa tuottavia voimalaitospatoja, ja padoilla säännöstelty joki mahdollistaa maanviljelyn kuivankauden aikana.[1][7] Mekongin alajuoksun alueelta pyydetään arviolta vuosittain noin 2,3 miljoonaa tonnia kalaa.[8] Saalis on noin neljännes koko maailman makeanveden kalanpyynnistä ja suurempi kuin missään muussa vesistössä.[6][8]
Mekong on myös tärkeä mantereisen Kaakkois-Aasian liikenneväylä. Merialukset liikennöivät jokea pitkin Kambodžan Phnom Penhiin asti, ja pienet jokialukset liikkuvat paikallisesti ylempänäkin. Joen suistoaluetta eteläisessä Vietnamissa halkovat lukuisat kanavat.[1]
Ympäristön ongelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mekong on yksi maailman saastuneimmista joista. Sen kautta kulkee vuosittain arviolta 40 000 tonnia muovijätettä Tyyneenmereen.[9] Joen monet padot ovat tuhonneet metsiä ja kosteikkoja sekä vähentäneet joen mukana kulkeutuvan sedimentin määrää.[7] Laajamittainen hiekanotto rakennusteollisuuden tarpeisiin joen alajuoksulla ja suistoalueella on aiheuttanut jokirantojen eroosiota ja mangrovemetsien häviämistä. Alueella on myös käytetty pohjavettä runsaasti, mikä on aiheuttanut maan vajoamista. Patojen, hiekanoton ja pohjaveden käytön yhteisvaikutuksesta rantaviivat ovat vetäytyneet monin paikoin.[10][11]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k Mekong River Encyclopædia Britannica. Viitattu 24.2.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Overview of the Hydrology of the Mekong Basin (vuotuiset virtaamat, s. 28) 2005. Vientiane: Mekong River Commission. Arkistoitu 13.7.2018. Viitattu 24.2.2021. (englanniksi)
- ↑ The Mekong River Commission MRC
- ↑ Hydrology Mekong River Commission. Viitattu 24.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Natural Resources Mekong River Commission. Viitattu 24.2.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Greater Mekong World Wildlife Fund. Viitattu 24.2.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Hydropower Mekong River Commission. Viitattu 24.2.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Fisheries Mekong River Commission. Viitattu 24.2.2021. (englanniksi)
- ↑ River of Plastic University of Hull. Viitattu 24.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Jordan, Christian; Tiede, Jan; Lojek, Oliver; Visscher, Jan; Apel, Heiko; Nguyen, Hong Quan; Nguyen, Chau; Quang, Xuan; Schlurmann, Torsten: Sand mining in the Mekong Delta revisited - current scales of local sediment deficits. Scientific Reports, 2019, 9. vsk. Nature. 17823. doi:10.1038/s41598-019-53804-z. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Timmins, Beth: How the scramble for sand is destroying the Mekong BBC News. 19.12.2019. Viitattu 24.2.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mekong Wikimedia Commonsissa
